lauantai 27. helmikuuta 2016

Enemmän munaa, kiitos! Eli elämäni kuvottavin Tinder-kokemus

Tätä pätkää olen hautonut aina blogini uudelleen lämmittämisestä alkaen. Kyseessä on elämäni järkyttävin, hirvittävin, säälittävin ja loppujen lopuksi naurettavin Tinder-kohtaamiseni.

Tarina alkaa - kuten kamalimmat Tinder-tarinat yleensä - hyvästä alusta. Mies oli mukava. Osasi puhua. Ei aikaillut tapaamisen järjestämisessä. Kertoi itseironisen vitsin, jolle nauroin. Otti yhteyttä heti ensikohtaamisen jälkeen. Vau.

Toiselle tapaamiselle oli siis asetettu kovat odotukset. Istuimme puolityhjässä kahvilassa. Dippasimme ekologisen pikkuhousunsuojan näköistä pussukkaa vedessä. Se oli rooibos-teetä. Jostain syystä päädyin kertomaan autoiluhistoriastani ja ajottain kärsimästäni valkoisen paperin kammosta.

Mies ei viehättynyt tarinoistani. Luuli varmaan valkoisen paperin kammoa mielensairaudeksi. Hän istui minua vastapäätä, mutta en saanut häneen mitään kontaktia. Loppujen lopuksi kuulin vain oman ääneni.

Vaivaantunut halaus liukuportaiden edessä ja nopeasti kotiin. Homma alkoi nopeasti ja päättyi vielä nopeammin, ajattelin. Miehestä tuskin enää kuuluisi mitään.

Valitettavasti olin väärässä. Kyllä hänestä kuuluisi.


Ai minä vai? Miten niin muka? Ikinä en ole ollut hysteerinen! 

 


Ja haloo! Hysteria meni muodista jo 1800-luvulla. Taudin hoitoon suunnitellut vibraattorit ovat nykyään ihan kaikkien ulottuvilla. Ihan ilman reseptiä.

Mietin, että olisikohan mieheke itse ollut pienen vibran tarpeessa. Mutta aikuinen mies tietää kyllä mitä haluaa. Tämä yksilö ei ollut pelokas kertomaan, mitä halusi.


Ai, että enemmän munaa? No käviskö munasarjat? Olisko niissä tarpeeksi munia? 

Mitäs muuta olisit halunnut kuin enemmän munaa? Vähän lyhyemmän hameen tai enemmän huulipunaa? Vai kenties päinvastoin? "Älä hei laita noin korkeita korkoja, ku meet ulos. Näytät ihan horolta..."

Kun toivelista oli selvillä, halusi mies vielä kertoa huomionsa minusta perustuen tunnin kahvitteluhetkeen.


Ahaa. Olin aiheuttanut miehelle jo pelkällä olemassaolollani kauhean hylkimisreaktion. Voi pientä. Näin elämää jo vähän nähneenä, pieni vinkki ihan kaikille. Jos joudutte tekemään asian  tai henkilön kanssa, joka aiheuttaa teille negatiivisia fiiliksiä. Niin lähtekää vetämään ja äkkiä. 

Ja mitä tulee minun pelkooni elää. No, en nyt ihan tunnista. Ihan oikeesti. En vaan tunnista. 

Onneksi heppu itse ei kuitenkaan pelännyt heikon naisen pelastamista pulasta. Hän tarjoutui repulsiokohtauksestaan huolimatta auttamaan minua työelämään liittyvissä asioissa. No huraa! 


Kyllä nyt on tädille tarjolla sellainen jättipotti että! Hysterian hoitoa ja uravalmennusta. Kuinka voisin kieltäytyä? Ja tyyppi sanoo vielä olevans nice guy. Kyllä mies tiesi, että naisen kuin naisen luottamuksen saa kertomalla olevansa nice guy. 

Ilmeisesti okka-vastaukseni ei kuitenkaan miellyttänyt tätä modernia ritaria. 


Sanottaisiinko, että en suosittele sitä kirjan kirjoittamista. Tulisi liikaa ihmisuhreja ja kärsimystä. Sitä paitsi mä kirjotan jo sun toilailusta blogipostausta. 

Mutta onneksi herralta löytyy selitys huonoon käytökseensä. Luonnevikahan se on. Herra tuo myös hienosti esiin kansainvälisen osaamisensa kääntämällä fraasin vaikea käsitellä muotoon hard to handle. Itse kyllä pitäytyisin hänen kohdalla yhdessä kotimaisessa: vaikea käsittää.


Tässä vaiheessa oli  minulle vihdoin valjennut, että nyt eroon tästä sekopäästä ja äkkiä. Tyyppi oli toista mieltä. Ja täytyihän niitä säälipisteitä vähän kalastella. 


Olen TODELLA onnellinen tyttöystäväsi puolesta. Ja toi muka hyvän tyypin esittäminen on jo niin falskia tässä kohdassa, että hoh hoijaa. Mutta Saana asiakaspalvelusta se vaan jaksaa kaikenmaailman rottia. 


Hei sä oot ihan nössö hysteerikko, josta ei koskaan tuu mitään, mutta kuules. Mulla on ehdotus. Ollaanko kavereita? NO EI HELVETISSÄ OLLA! 

Tässä vaiheessa haukoin vielä niin henkeäni tapahtuneesta, etten oikeastaan tajunnut, millaisen idiootin kanssa olin ollut tekemisissä. Toivotin hyvää loppuelämää ja pyörin puolituntia ympyrää, kunnes tajusin mitä oli tehtävä. 

Tämä mies selvästi kaipasi palautetta. Hän oli ollut minua kohtaan erittäin loukkaava. Ja kyllä minä tästä mieleni niin pahoitin, että herran olisi syytä tietää se. 

Jätän tämän viimeisen viestikohtauksen tähän näin. Yöunet meni, mutta onneksi vain ne. Myötätunnon osoitukset kommentteihin. Kiitos.

perjantai 26. helmikuuta 2016

Matkavinkit budjettireissaajalle

Tässä postauksessa selviää ehdottomasti huokeimmat helpotukset matkakuumeeseen. Lisäksi reissut voi nopeimmillaan tehdä jopa 30 minuutissa, joten nämä sopivat myös jos rahojen lisäksi aika on kortilla.

Vinkki nro.1, etniset ruokakaupat
Helsingin Hakaniemessä ei tarvitse paljoa päätä pyörittää löytääkseen elintarvikekaupan, jossa myydään asioita, joita koot ja ässät eivät tarjoa.

Itse rämmin eilen loskan keskeltä Vii Voaniin. Ja voi sitä ihmetysä. Sain jälleen kokea tuon mullistavan ulkopuolisuuden. Kassa ei tervehtinyt, ja suurimman osan ajasta olin kaupan ainoa länsimaalainen.

Melkein tuli pakottava tarve moikata ovissa vastaantullutta suomalaista. Hei, katos. Mites sä tänne olet päätynyt? Ootko ollu jo kaun? Mutta sitten muistin, että olinkin Suomessa. Erittäin onnistunut reissuhuijaus siis.


Vii Voanista mukaani tarttui maitojauhetta. Mutta, minähän en edes juo maitoa!? Se on vasikoiden juomaa. Mutta ehkä juuri siksi ajattelin, että oih, maitojauhe. Se on ihmisten ruokaa ja se säilyy pitkään. Voin sitten jaella vieraiden kahvikupposiin maitojauhetta. Hihihi. Se on oikeastaan ihan hyvää..

Maitojauhe ei kyllä ole mitään ekologista lähituotanto. Purkki on kotoisin Hollannista. Enkä tiedä, minkä maalaisen lehmän tuotoksia se sisältää.

Mutta kotimaiseen vaihtoehtoon verrattuna, tässä sentään oli rasvat vielä mukana. Valion maitojauhetta ei saa kuin rasvattomana. Ja rasvaton maito... pthyi. Se nyt on se viimeinen vaihtoehto. Sehän on ihan läpinäkyvää, harmaata litkua.

Perunoiden lisäksi inhoan siis myös (rasvatonta) maitoa.

2. vinkki, Yle Areena 
Hahaa! Olen ihan toivoton Yle Areena -fani. Tällä viikolla löysin sieltä ruotsalaisen sarjan Ginan maailma, jossa entinen Idols tms. -voittaja Gina Dirawi reissaa ympäri maailmaa.

Gina osaa sen verran hyvin arabiaa, että Arabimaissa seikkaillessa hänen mukanaan ei kulje edes tulkkia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hän saa haastateltavista muutakin irti kuin ne pakolliset. Jaksossa, jossa Gina vierailee beduiinileirissä porukalla vaikuttaa olevan aidosti hauskaa.

Mielenkiintoinen jakso oli myös, kun Gina asui moniavioisen mormoniperheen luona Utahissa.

Ohjelmaan pääset esimerkiksi täältä.




torstai 25. helmikuuta 2016

Homofoobiikoiden perunankorvike

Kuten tässä aiemminkin on jo käynyt selväksi, niin peruna ja minä emme tule hyvin toimeen.
Tästäpä syystä aioin esitellä nyt maissipohjaisen perunankorvikkeen.

Hän on maissijauhoista valmistettu kakkunen. Italialaiset kutsuvat häntä polentaksi. Itse olen keitellyt tämän varmaan niin epäortodoksisesti, että nimittän tätä nyt maissipökäleeksi.


Mukaani pökäle tarrtui Erasmus-vaihdossa Norjassa joskus kauan sitten. Norjalainen pikkukylä vilisi romanialaisia vaihto-opiskelijoita. Luonnollisesti heidän kanssaan tuli vietettyä aikaa ja jopa syötyä heidän ruokiansa.

Jossain vaiheessa syöminen kuitenkin loppui. Ihmettelin, miksi kutsuja juhliin ei enää tullut samaan tahtiin kuin aiemmin.

Lopulta syy selvisi. Joku valopää Romaniasta oli päätellyt, että olin lesbo. Koska en ollut harrastanut kansainvälisiä suhteita joka toisen vastaantulijan kanssa, täytyi minun olla naisiin päin.

Romanialaiset ovat aikas uskonnollista porukkaa ja kaikenmaailman homofiilit ovat suurta syntiä. Homous tietenkin tarttuu, jotenka paras pysyä kaukana tällaisesta luonnonoikusta. Näin kerrottiin eräälle kaverilleni minusta.

Harmi vaan, että olin silloin ja olen edelleenkin ihan hetero. Ensireaktiona ajattelin juosta keskellä kylää huutaen "OLEN HETERO! TYKKÄÄN POJISTA SILLAI!" Mutta sitten alkoi keittää kaikkien homojen puolesta.

Entäs jos olisin ollutkin homo? Kiva sulkea kaveri porukasta noin mitättömästä syystä. Loppujen lopuksi olin sitä mieltä, että en lähde korjaamaan kenenkään kuvitelmia. Uskokoot, mitä haluavat. Minä vaihdoin seuraa.

Käteen tästä episodista jöi siis 30 opintopistettä tekemättä juuri mitään ja kohtuullisen hyvä perunankorvike. Kyllä ulkomaille lähtö kannattaa!

Tällaisessa pussissa maissijauhot löytyivät lähikaupastani

Tämä perunankorvike syntyy siis erittäin nopsasti.  Tarvitset:

2 osaa vettä
1 osa esikeitettyjä maissijauhoja
suolaa
(kanafondia, mausteita...)

Mittasuhteista sen verran, että neljästä desistä tehdystä kikkareesta riittää syötävää reilusti kahdelle, jopa kolmelle.

Keitä vesi kiehuvaksi. Laita levy pois päältä. Kaada jauhot kuumaan veteen koko ajan sekoittaen. Sekoita niin maan perkeeleesti, kunnes seos on niin jäykkää ettet enää pysty.

Kaiva jostain kiva kulho, jota käytät pökäleen muottina. Muista kastelal astia johon olet töhnän kaatamassa. Näin kakkusi ei jää jumiin astiaan.

Kaada tai kaavi kattilan sisältö kippoon tai kuppiin. Laita ikkunalaudalle jäähtymään. Kun muut ruuan osaset ovat valmiita ja astiassa okeva polenta on jäähtynyt hieman, kumoa kakkunen tarjoiluastialle.


Itse kiskoin polentani kanan sekä kermaviili-raejuusto-valkosipuli -asian kanssa. Kermaviilijuttu valmistuu siten, että sekoittelet siihen raejuustoa ja ehkä puolikkaan valkosipulin kynnen. Ja tietty suolaa. Annat maustua jääkaapissa ja nami nami.

Valkosipuli on niin ärjyä, että olen oppinut että tässä tapauksessa vähemmän on enemmän. Vaihtoehtoisesti voit käyttää myös valkosipulijauhetta.

Polentahan on aika mautonta, joten keitinveteen kannattaa suolan lisäksi laittaa vaikka sitä kanafondia. Toisaalta mauttomuus tarkoittaa myös sitä, että voit keitellä minkä tahansa kastikkeen kakkusen seuraksi ja hyvä tulee. 

tiistai 23. helmikuuta 2016

Resepti onnistuneeseen deittiprofiiliin

Jee! Löysin internetin ihmeellisestä maailmasta ohjeet killerin deittiprofiilin tekemiseen!

Tää filkka on sekä informatiivinen että hauska. Suosittelen ehdottomasti kaikille deittiprofilin pimppauksen tarpeessa oleville. Pätkä on ajalta ennen Tinderiä, mutta mielestäni ohjeet on ihan hyvin sovellettavissa tinderöimiseenkin.




Ilmeisesti minä en ole ainoa, joka on tehnyt kilpailijatutkimusta naisten profiileissa. Videossa käy ilmi, että suosituimmissa profiileissa naiset kuvaavat itseään esimerkiksi sanalla fun. Luultavasti sanan vastine suomalaisissa profiileissa on nauravainen. Lähes joka toinen nainen Tinderissä tuntuu olevan kovin nauravainen. Tai he ilmoittavat pitävänsä nauramisesta.

Nauramisesta pitäminen on kyllä vähän omituista sinänsä. Kuka nyt ei pidä nauramisesta? Varmaan joku sellainen, jolla on vatsa kipeä. Ehkä tämä on jokin alkukantainen tapa esittää, että naisen vatsa kestää raskauden. Pystyyhän hän nauraamaankin kivuitta.

Mutta tuo nauravaisena esiintyminen voi olla vähän vaarallista. Eikös kaikki vähänonnelliset hihittele itsekseen? Miehenä minä kyllä tarkistaisin kaikilta nauravaisilta naisilta, että nauravatko he mielummin seurassa vai itsekseen. Ja ylipäätänsä sekin kannattaa tarkistaa, mille naiset nauravat.


Mutta, mutta. Mitäs mieltä olette videon aatoksista? Menikö jokin överiksi vai puuttuiko jotain? Täytyykö menestyksekkäässä profiilissa vilauttaa ihoa? Entä saako näyttää idiootilta? Pitääkö olla nauravainen?

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Erotiikan tappajat

En halua pelotella, mutta keskuudessamme elää piilevä tappaja. Valtaan päästyään se voi tehdä lopun koko ihmiskunnasta. 

Suurin osa todetuista tartunnoista on löydetty erilaisten deittipalveluiden kuten Tinderin, OKCupidin ja Suomi24 Treffien käyttäjien keskuudesta. Taudin oireet muistuttavat Touretten syndroomaa, jonka yksi oire on tahattomasti ääneen lausutut sanat. 

Oireet
Hyvin usein sairaskohtaukset esiintyvät tilanteessa, jossa yritetään saada toista osapuolta kiinnostumkaan itsestä. Kahden - kolmen tavanomaiseen tapaan vaihdetun chat-viestin jälkeen sairastunut ei voi enää pidätellä haluaan avautua seksuaalisesta fantasiastaan. 

Esimerkki taudinkantajan aloittamasta keskustelusta    

Usein tämä asettaa keskustelun terveemmän osapuolen tiukkaan paikkaan. Lähteäkö mukaan keskusteluun vai ei? 

Nykyisen tutkimustiedon perusteella terveen osapuolen on parempi peesata sairasta osapuolta ja yrittää lopettaa keskustelu vähin äänin. Näin vältytään kärjistyvältä tilanteelta ja mahdolliselta terveen osapuolen haukkumiselta lortoksi, pihtarihuoraksi tai saatanan ämmäksi. 

Esimerkissä terveen osapuolen tekstit sinisellä pohjalla     


"Aivan kuin joku vieras olisi tarttunut tisseihini ja kourinut vielä kaupan päälle haaroväliäni!" 
Kuvailee eräs purkauksen kohteeksi joutunut nainen. Taudista kärsivätkin eniten sairastuneen lähipiiri ja keskustelukumppanit deittipalveluissa. 

Useimmiten tautiin sairastuneet eivät itse huomaa käytöksessään mitään hälyyttävää. Ongelmia alkaa ilmetä siinä vaiheessa, kun taudinkantaja tuntee itsensä yksinäiseksi eikä saa haluamaansa vastakaikua tunteillensa. Tässä vaiheessa sairastunut kyynistyy ja saattaa laajentaa "purkauksiaan" chat-palveluista esimerkiksi netin keskustelupalstoille. 

Hoito
Diagnoosin saaneen henkilö tila ei ole parantumaton. Itsetutkiskelulla ja kärsivällisyydellä on saatu erittäin positiivisia tuloksia taudin hoidossa. 

Näillä hoitomuodoilla "Minä haluan pannaaaaaaaa! PANNA!PANNA!PANNA!" -tyyppisistä henkilöistä on muotoutunut lyhyessä ajassa "Minä haluan panna JUURI SINUA" - tyyppisiä ihmisiä. 

Viimeksi mainittujen menestys deiteillä on ollut huomattvaasti parempaa kuin aikaisemmin mainituilla. Hyviä onnistumisprosentteja on havaittu erityisesti henkilöillä, jotka ovat kärsivällisesti säästäneet haluistaan kertomisen varsinaisille treffeille. 

Miten voit auttaa?
Vaikka taudilla on selvästikin vakavia kansantaloudellisia vaikutuksia, ei Suomen valtio ole vielä herännyt sairauden olemassaoloon. Se mitä juuri sinä voit tehdä on kertoa taudista ja sen sivuvaikutuksista mahdollisimman monelle. 

Kun tarpeeksi moni tietää, niin ehkä taudinaiheuttajakin löytyy ja lopullinen hoitokeino sairaudelle löydetään.

lauantai 20. helmikuuta 2016

Verisuonet tukkoon

Jos normaalisti muistaa syödä vihanneksensa ja muutenkin ruokkii itseänsä terveellisillä murkinoilla, niin välillä kannattaa vetää ihan rehellisesti epäterveyspäivä. Itseni ajoi epäterveyspäivän viettoon jääkaapin perukoille unohtuneet perunat.

Minä inhoan keitettyjä talviperunoita. Ne tuovat mieleen muistot koulun ruokalasta. Siellä oli pakko maistaa kaikkea kunnes oksensi. Perunalle maistuvat perunat ovat jotain, mikä ei yksinkertaisesti kuulu ruokavaliooni. Minä syön perunani muusina tai friteerattuna.

Jääkaapissani olleet perunat olivat jo villiintyneet kevääntulosta. Ne eivät onneksi kasvaneet karvaa, mutta ituja niissä jo oli. Perunamuusi oli siis suljettu kuvioista.

Päädyin siis vaihtoehtoon ranskanperuna.


Minusta tuntuu, että joku terveysviranomainen on pelotellut ihmiset uppopaistamisen vaaroista. Koska muutenhan sitä tehtäisiin perunoiden luvatussa maassa paljon enemmän. Suurin piirtein pitää tehdä ennakkoilmoitus palokunnalle, jos on lämmittämässä ruokaöljyä kattilassa. Eikä parit Isä meidän -ruokouksetkaan olisi pahaksi. Ja hei, muistakaa kirjoittaa testamentti myös!

Mutta kerronpa teille jotain. Friteeraaminen on ihan helppo ja nopea ruuanvalmistustapa. Lämmitätte öljyn, peruna kattilaan ja syömään.

Varotoimet sen mahdollisen rasvapalon vuoksi ovat helpot. Kattilaan sopiva kansi käden ulottuvilla. Rasvapalo sammutetaan tukahduttamalla, ei missään nimessä vedellä. Lisäksi liesituuletin pois päältä koko toiminnan ajalta. Koska jos käryää, niin eipähän lähde liesituulettimen mukana leviämään muualle.

Ranskikset
Ja siis ne ranskanperunathan tehtiin niin, että raaka peruna pilkotaan ranskanperunaa muistuttaviksi tikuiksi. Lämmitellään rasva kattilassa. Heitetään yksi ranskis kattilaan testikappaleeksi. Sitten kun se iloisesti rupluttelee kattilassa, voi lisätä muutkin. Sitten kun kaverit alkavat ruskistua, täytyy olla nopea. Niistä tulee mustia ihan yhtäkkiä.

Rasvakylvystä suoriutuneet perunat voi sitten laittaa pienelle tauolle talouspaperin päälle. Suolaa päälle ja lautaselle.



No jos luulitte, että saisitte verisuonnen tukkoon pelkillä ranskanperunoilla, niin metsään meni. Jotta sydäninfarkti olisi edes askeleen lähempänä, niin keitelkää ranuille kaveriksi kookosmaidosta ja katkaravuista kastike.

Itseasiassa tämä soosi kannatta tehdä ennen ranskanperunoita, mutta tarinankerronnallisista syistä se tulee vasta tässä vaiheessa.

Kookos-curry-katkarapu -soosi
sipuli
valkosipulia
inkivääriä
1 prk (400ml) kookosmaitoa
curryjauhetta
kurkumaa
(juustokuminaa)
mustapippuria
suolaa
(sokeria)
Katkarapuja

Pienennä sipuli. Kuullota pannulla. Heitä perään kookosmaito, valkosipuli ja inkivääri ja haaveidesi mausteet. Keitä seos kokoon. Ainiin, tähän voisi muuten lisätä tuoretta chiliä, jos tykkää tulisemmasta.

Laita liikaa suolaa. Kiroa sitä, että sinulla ei ole enää perunaa suolan poistajaksi. Laita suolan poistajaksi sokeria. Totea, että huh huh ja lisää taas suolaa. Yritä löytää tasapaino.

Kun soppa maistuu siedettävältä tai jopa hyvältä viskaa joukkoon katkarapuset. Älä keittele rapuja paria minuuttia pidempään. Muuten kaverit suuttuvat ja muuttuvat kovin sitkeiksi. Mausta lopuksi mustapippurilla.

Ja kuten huomaatte, olet onnistunut tekemään ruokaa ilman ainoatakaan vihreää osaa! Hienoa.

Kuulisin mielelläni, jos Suomesta löytyy muitakin perunanvihaajia. Voitaisiin perustaa oma yhdistys.

perjantai 19. helmikuuta 2016

Hätätilanne Yle Areenassa

Pakko kirjoittaa jo toinen postaus TV:stä tällä viikolla. Nyt on tosi kyseessä. Areenassa on kaksi hienoa ohjelmaa, joiden esitysaika menee ohi joko tänään tai viikonlopun aikana.

Tänään viimeistä viedään Linda Västrikin hienosta dokumentista Tanssivien henkien metsä. 

Lyhykäisyydessään elokuvassa seurataan Kongon sademetsissä asuvien aka-pygmien arkea, juhlaa ja yhteyttä metsään ja sen henkiin. Dokumentin kerronta on jotenkin niin soljuvaa, että välillä luulee katsovansa fiktiota.

Vaikka aka-pygmit ovat pahassa puristuksessa sademetsän hakkuiden ja oman perinteisen elämäntyylinsä säilyttämisen välissä, ei dokumentti saarnaa tai valista. 

Elokuvasta jäi jotenkin tosi hyvä fiilis, joten suosittelen ehdottomasti katsomaan, jos tänään vain ehditte.



Toinen katsomisen arvoinen on Deutschland 83. Tämän kanssa on kiire vain ensimmäisellä jaksolla, joka menee vanhaksi tänä viikonloppuna.

Homman ideana on, että DDR:stä pakotetaan nuorimies lännen puolelle vakoojaksi. Luvataan tietysti, että sairas äiti pääsee siitä hyvästä munuaissiirtojonossa eteenpäin.

Mutta siis vakoojia! Vakoojat ovat hienoja ja niitähän tässä sarjassa riittää. Ja kun on vakoojia, niin aina tulee myös ruumita. Joudun sarjaa katsoessani aina muistuttamaan itseäni, että älä turhaan pure leukaperiäsi tuusannuuskaksi. Olisi aivan käsittämättömän typerää tapattaa päähahmo liian aikaisin.

Yksi omituisuus sarjassa kyllä on. Se on sarjan musiikit. Saksalaisissa televisiosarjoissa on kovin muodikasta valita taustamusiikiksi englanninkielisiä renkutuksia.

Minulla menee pasmat aina ihan sekaisin, kun ensin olen totuttanut itseni kuulemaan saksaa ja sitten aalloille rävähtää englanninkielinen poppisviisu. Pahimmassa tapauksessa todella juustoisilla sanoituksilla.

Mutta musiikillista erimielisyyksistä huolimatta, suosittelen myös Deutschland 83:sta.







keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Ei jatkoon tälläkään kertaa

Muistanette kenties Merisäämiehen?

Tähän tarinaan on nyt tullut selvyyttä. Noin kolmen viikon hiljaiselon jälkeen huomasin, että oho. Tyyppi on vaihtanut profiilikuvansa Tinderissä. Sain jonkun aivoverenkierron häiriön ja päätin kehua uutta kuvaa.

Lähetin hänelle viestin, jossa kerroin että uusi parrakas profiilikuva on kovin miehekäs. Virhe! Olin nimittäin unohtanut, että mies inhosi kaikkia muita karvoja paitsi silmänympäryskarvoja.

Kiitokseksi kehustani hän poisti ystävällisesti matchin väliltämme. Loppu tuli.

Hyvät naiset ja ehkä vähän miehetkin. Mitä tästä opimme. Älkää koskaan kehuko hiljaisten Tinder-matchienne partakarvoja. Ne ovat herkkä asia ja voivat toimia triggerinä matchin poistamiseen.

Tästä intoutuneen muistelenkin nyt sitten vähän menneitä Tinder-deittejä, jotka eivät päässeet koskaan jatkoon.



Terveelliset elämäntavat -mies
Olin sopinut herran kanssa deitit sunnuntaikävelyn merkeissä. Kun tapasimme mies kertoi, että hän ei voisi syödä maitoa, sokeria eikä valkoista viljaa. Olihan hän juuri aloittanut terveellisen elämäntavan personal trainerinsa opastuksella.

Olin, että okei... Kuulostaa vaikealta. Mutta eiköhän tällaisen ihmisen pitäisi sitten jaksaa kävellä se 10 kilometriä? Olimme kävelleet noin 500 metriä, kun mies alkoi kitistä.

Uusista terveellisistä elämäntavoista nauttivalla treffiseurallani oli niin paha krapula, että hän ei jaksanut kävellä! On se hyvä, että luopuu maidosta, valkoisesta viljasta ja sokerista, mutta alkoholista ei voi luopua. Onhan siinä kaljassa kaikkia tärkeitä ravintoaineita, right?

Istahdimme sitten lähimpään kahvilaan, jossa mies kertoi työstään. Ja sitten hieman lisää työstään. Ja vielä pikkuisen siitä upeasta ja mahtavasta start up -virityksestään.

Tiemme erkanivat. Viikko sen jälkeen sain Tinderin kautta viestin mieheltä, että "Joo mennään vaan jäätelölle." Se oli mielestäni hieman outoa, koska olimme käyttäneet viestittelyyn WhatsAppia. En reagoinut viestiin mitenkään.

Hieman jäätelöviestin jälkeen sain uuden viestin. "Sori, mun kaverit käytti mun Tinderiä. Toivottavasti et loukkaantunut?"

Emme nähneet koskaan uudestaan.

Itsetunto koetukselle -mies
Minä olen vanha ja raihnainen ihminen, joka ei todellakaan jaksa kukkua arki-iltana kahteen asti yöllä. Kerran kuitenkin näin pääsi käymään, koska deitti oli ihan mukava. Enkä kerta kaikkiaan kehdannut lähteä pois.

Tyypille maistui olut, minulle ei. Tiesin jo tästä, että tämä ei ole mikään vuosisadan rakkaustarina.

Viimeinen niitti tuli kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun mies kertoi entisistä heiloistaan. Hänen aikaisemmat suhteensa olivat kuulemma menneet pilalle, koska hän oli rakastunut tyhjäpäisiin naisiin.

Hänen mielenkiintonsa kuulemma herättää pitkät, vaaleat venäläisnaiset. Tässä vaiheessa 160-senttinen, ristiverinen suomalaisnainen katosi matkalla vessaan.

Liian pihi mies
Olin kovin innoissani näistä deiteistä. Ne oltiin sovittu nimittäin Plantageniin! Siis kerrankin jotain omaperäistä ja uutta.

Siirryin viherkasvivarastoon suoraan töistä, joten oli vähän nälkä. Todettiin, että olisi parempi ennen varsinaista koitosta syödä vähän jotakin. Pysähdyimme siis leipomomyymälään.

Löysin itselleni hienon viinerin. Se maksoi euron. Mies otti samanlaisen. Molemmat maksoivat omansa.

Tunsin itseni todella itsenäiseksi ja vahvaksi naiseksi, kun pystyin itse maksamaan euron viinerini.

Loppujen lopuksi kävi ilmi, että mies halusi vertailla saviruukkujen hintoja. Plantagenin lisäksi kävimme vielä kahdessa muussa liikkeessä saviruukkuja katsomassa.

Ihan vaan tiedoksi minua tuntemattomille. Minä ostan aina siitä liikkeestä, joka on lähin. Vihaan tarkoituksellista kaupoissa kiertelyä. Logiikkani mukaan aika on rahaa. Ja parin euron säästön takia ei kannata viettää koko iltaa kaupoilla.

Illan loputulos oli, että mies löysi kukkaruukkunsa, minä pari viherkasvia ja viinerin.

Jatkoa ei seurannut.


tiistai 16. helmikuuta 2016

Valmistautukaa laittamaan TV päälle

Muistaako joku vielä muutaman vuoden takaisen Love Connection -sarjan Yleltä? Siis sen missä amerikansuomalaiset miehet tulivat esi-isiensä maille metsästämään naista.

Love Connectionissa ravintoloitsija Markus sammui treffeillänsä, Matti piirteli sydämistä anatomisia malleja ja Henrin silmät vilkkuivat milloin millekin. Kuva: MeNaiset

Tiedättekö mitä? Avalta alkaa huomenna samantyyppinen pläjäys. Aion kyllä olla kärppänä katsomassa.

Vaikka nimi on eri, vaikuttaisi ohjelman perusidea pysyneen samana kuin Ylen versiossakin.
Miehet valitsevat seitsemästä ehdokkaasta kaksi kivointa uudelle mantereelle vietäväksi. Ameriikassa sitten katsotaan, kenestä on voittajaksi.

Sitä en nyt ihan heti käsitä, miksi nimi on Amerikan Unelmavävy. Eihän tytöt valitse ohjelmassa itselleen vävyä vaan romantilllista kumppania. Anopeilla on vävyt, ei morsiamilla! Vai tuleeko ohjelmassa jossakin vaiheessa anoppien yllätyshyökkäys? Jään mielenkiinnolla odottamaan.



Kaupalliselle kanavalle siirtymisen huomaa siitä, että jo trailerissa pussataan! No huh huh!

Ylen versiossa oli niin monta hienoa myötähäpeän hetkeä, että vieläkin puistattaa. Ilman Love Connectionia en esimerkiksi tietäisi, että on olemassa sellainen ammatti kuin koirien uinninopettaja.

Jään odottamaan innolla, mitä uutta kanavanvaihto tuo sarjaan. Näyttäisi ainakin siltä, että ainakin yksi vävyistä saa minut jo nyt ärsyyntymään. (Arvatkaa kuka?)

Amerikan Unelmavävyssä Suomen valloittavat Jesse, Tom ja Erick. En osaa heitä vielä luonnehtia, sillä en halua perustaa mielipidettäni kanavan markkinointimateriaaleihin. Kuva: MTV

Ohjelma huomenna 17.2. Avalla klo 21.00.




maanantai 15. helmikuuta 2016

Muuttopuuhia

Karkaileva juutalaiseni ja posliinkukkani ovat viettäneet miellyttävää yhteiseloa jo paljon pidempään kuin oli tarkoitus. Kaverit ovat kasvaneet toisiinsa kiinni. Päätinkin sitten, ettän saavat viettää loppuelämänsä samassa purkissa.

Se että viherkasvini ovat elossa, ei ole viherpeukaloni ansiota. Kukoistuksen takana on altakasteluruukut.

Olen kokeillut kaikenmoista altakasteluviritelmää, mutta nämä Orthexin Pauliinat osaavat hommansa parhaiten. Samalla ne ovat myös tylsimmän näköiset ja hankalimmat suojaruukkua ajatellen. Olen varmaankin pakotettu elämään loppuelämäni valkoisten muovipurkkien seurassa.

(Nii-in toisista tulee hulluja kissaleidejä, minustapa tulee hullu altakasteluruukkuleidi!)


Judu ja Posu ihailevat uutta kotiaan

Mutta siis. Nyt kaikki mullanvaihtajat kuulolle. Nyt on erittäin hyvä viikko työntää sormet multaan. Nimittäin kuukalenteria kun katsoo, niin taivaalla ei loista täysikuu vaan uusikuu. Ja vanhan kansan mukaan silloin kannattaa laittaa juuret multaan ja kasvit uusiin purkkeihin. 

Vanha kansa (eli äitini) tiesi muuten, että talvipäivänseisauksen aikaan kananmunat pysyvät ihan itsekseen pystyssä. Otti jopa kuvan todisteeksi. Minä olin, että ohhoh. En kuitenkaan saanut kananmunaa pystyasentoon. 

Myöhemmin kävi ilmi, että kananmunan saa pysymään pystyssä minä tahansa päivänä. Etenkin jos laittaa suolaa sen alle. Että näin hyvin vanha kansa tietää kaiken.


Takaisin mullanvaihtohommiin. Eli tarvitset kasvin, ruukun ja multaa. Olet tietysti katsonut kalenterista, että oikea hetki on käsillä. Käy viemässä tässä vaiheessa kaikki sanomalehdet kierrätykseen. 

Tajua, että oho. Olisit tarvinut yhden sanomalehden istutuspuuhiesi taustapaperiksi. Mene kaivamaan paperiroskiksesta sinne juuri viemiäsi lehtiä. Tätä on se aito hyötyliikunta!

Tee mullasta ja vedestä puuro. Siis puuro, ei velli. Sellainen vähän liian kuiva kaurapuuro on hyvä. Kaiva puuron kolo ja tuikkaa kasvi sinne. Tadaa! Muutto on onnistunut!

Mullanvaihto kannattaa ajoittaa paitsi kuukalenterin mukaan, myös sen mukaan kuinka pitkä aika viimiesimmästä manikyyristä on. Mitä pitempi aika, sitä parempi. 

Nyt jos olet samaan aikaan hakemassa uutta työtä, voit vastat kaikkiin sellaisiin ilmoituksiin, joissa haettiin henkilöä, joka ei pelkää sotkea käsiään tai upottaa käsiään saveen. Olet todistettavasti saanut käpälilläsi aikaiseksi jotakin! 


Lopuksi tietenkin kääräiset ylimääräiset mullat sanomalehteen ja kiikutat paketin biojätteeseen. 
Hyvä tuli!

Ja jos joku tietää hyvännäköisiä altakasteluruukkuja, niin kerro!

lauantai 13. helmikuuta 2016

DIY urheiluharrastus

Nykymaailmasta on vaikea selvitä hengissä ilman uskottavaa urheiluharrastusta. Työpaikat yrittävät saada ihmiset liikkumaan jakamalla urheiluseteleitä ja pakottamalla ihmisiä puujalkajoukkueisiin. Jos Tinderissä kysytään harrastuksista, niin erittäin todennäköisesti vastapuoli odottaa vastaukseksi jotakin extreme-urheilulajia kuten mäkihyppyä tai 50 kilometrin hiihtoa.

En ole enää vuosiin jaksanut taistella pakkourheilua vastaan. Olen hypännyt virran vietäväksi. Mitään liian extremeä en kyllä suostu tekemään.

Minulle liikunta on vähän kuin hampaiden pesu. Jos sen jättää liian monta kertaa tekemättä, tulee töhnäinen olo.

Tämän alustuksen jälkeen haluankin kertoa, että olen perustanut itselleni yhden hengen joogasalin! Asiakaskin on käynyt lähes viikoittain. Ja nyt joogasalini sai ensimmäisen oikean joogamattonsa.


Indiskan kanta-asiakaspäivillä oli -20% kaikista tuotteista ja sieltähän raahattiin Saanan yhden hengen joogakouluun kumimatto. Ajatelkaa, matto joka on tullut puusta! Matto, jossa ote pitää hikoillessa. Matto, josta kumiallergiset saavat kutinaa! Ihanaa!


Tästä intoutuneena haluankin auttaa ihmisiä pääsemään alkuun joogaharrastuksen kanssa. Kun osaatte tämän tempun, voitte tehdä ihmisiin vaikutuksen kertomalla harrastavanne joogaa.

Harrastusta varten tarvitset paikan, johon voit mennä makuulle koko pituudeltasi. Oma sänky on ihan kiva. Varsinkin, jos ei halua pysyä hereillä.

Mene selällesi makoilemaan viidestä minuutista eteenpäin. Voilà! Harrastat joogaa!


Jos haluat vihkiytyä asiaan hieman enemmän, niin tätä asentoa kutsutaan ruumisasennoksi. Muista siis näyttää mahdollisimman kuolleelta. Älä anna maallisten asioiden häiritä asentoasi. Venytä asentoa vielä kasvoihisi, kuten alemmassa kuvasa näkyy.


Tästä asennosta noustuasi, tunnet totisesti olevasi taas elossa.


keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Tinderin käyttöohjeet, osa 5 - tapaaminen

Hyy-vä! Olet siis onnistunut luomaan itsestäsi hyvän, miellyttävän ja melko todenmukaisen kuvan aikaisempien ohjeideni mukaisesti. Nyt olet tapaamassa ensimmäistä kertaa oikeassa elämässä Tinder-heilaasi. Ai kuinka jännittävää!

Ihan ensimmäiseksi kannattaa tarkistaa, että näyttää samalta kuin profiilikuvassaan. Kuvan oton jälkeen ilmestyneille kiloille ei voi mitään. Suosittelen kuitenkin pukeutumaan samalla tavalla kuin kuvissasi. Tämän takia olen yrittänyt vihjailla, että ei aurinkolaseja profiilikuviin.

Itse olen tuomittu kulkemaan Tinder-treffeilläni sivuttain kuin muinainen egyptiläinen, isossa nutturassa ja Microsoftin kaulanauhassa. Että siihen nähden aurinkolasit marraskuussa on pieni paha.


Treffipaikaksi kannattaa valita joku sellainen, missä saat deittisi ja itsesi väliin jonkin fyysisen esteen. Näin voit pelastaa itseesi liian läheiseksi käyvältä seuralaiselta. Jos et tiedä paikkaa, jossa olisi esimerkiksi pöytiä, voit ottaa mukaasi vaikka kissasi, koirasi. Tai käy ostamassa kaupasta vaikka nukke.

Itse sain kerran elävän kissan minun ja seuralaiseni väliin. "Sitä voit silittää" oli deittini kommentti.

Silloin kun en esitä Tinder-treffeillä muinaista egyptiläistä, minulla on otsassani finni ja kasvoilla tuikea ilme. 
Teen siis itse kaiken aivan toisin kuin opetan... 


Mitä mä sanon silleee?
Ekat treffit ovat lähinnä testausta, pitääkö keskustelujen ja kuvan perusteella luotu kuva ihmisestä paikkaansa. Eli potentiaalisen partnerin kanssa pölistessä ei kannata heti ensimmäiseen hengenvetoon kertoa kaikkea itsestä. Traagiset tarinat lemmikkiahvenen kuolemasta elvytysyritysten jälkeen on parempi jättää mahdollisille seuraaville kerroille.

Jos on hakemassa tulevaa aviopuolisoa, niin mikään ei estä keskustelemasta uskonnosta, seksistä ja politiikasta. Tai ei edes tarvitse kuulla kuvitelmissaan hääkellojen kilinää, sillä usein kyseisistä aiheista nousee mielenkiintoisimmat keskustelut. Samalla voi testata matchinsa keskustelutaitoja.

Mitä mä en sano sillee?
Vaikka itsestä puhuminen on mukavaa, niin mikään ei tapa fiilistä sen pahemmin kuin ikuisuuksia kestävä minä-monologi. Kannattaa siis ottaa hengähdystaukoja omasta höpinästään ja ihan kuunnella, mitä vastapuolella on sanottavaa. Kiinnostusta voi osoittaa kysymällä matchiltään jotain.

Monella on harhakuvitelma siitä, että oma työ on niin maailmankaikkeuden mielenkiintoisinta, että treffikumppani jaksaa kuunnella työasioitasi vaikka kuinka pitkään. Valitettavasti harvemmin näin kuitenkaan on. Keskustelua kannattaa viritellä töiden sijasta vapaa-ajasta, matkailusta tai ruukkukasvien hoidosta.

On mulla toki YKSI hymykuva profiilissani

Voitte arvata, kumpi se näistä on

Kun olette aikanne lätisseet, voittekin kiittää matchianne seurasta ja vaivannäöstä. Lähdette sitten eri suuntiin, ettekä koskaan enää kuule toisistanne mitään. Näin se vaan yleensä menee.

Niin ja miehet. Varmimmin säästytte uusilta treffeiltä, jos laitatte naisen maksamaan kahvin/juoman /euron pullan.

***
Tinderin käyttöohjeiden aikaisemmat osat:
Osa 1 - alkuvalmistelut
Osa 2 - kuvat
Osa 3 - profiiliteksti
Osa 4 - keskustelu

lauantai 6. helmikuuta 2016

Taivaallisimmat avaukset Tinderissä

Ilmeisesti monelle miehelle oman pippelin löytyminen on lähes uskoon tulemiseen verrattavissa oleva tapahtuma. Näin  ollen moni herra sitten kulkeekin Tinderissä ilosanomaansa julistaen. Harmi vaan kun evankeliumi otetaan vastaan yhtä anteliaasti kuin katusaarnaajiltakin.

Tässä esimerkissä herra harmaalla pohjalla lähestyy pakanaista:


Koska luoja ei ollut suonut Tinder-saarnamiehelle kielillä puhumisen taitoa, joutui paholaismainen nainen vielä vääntämään rautalangasta uuden hiilihangon:


Että, no, mutta. En oikein tiedä mitä tähän sanoisi. Hoh Hoijaa. Next?!

Oma jakeensa ovat myös aamuyön Tinder-lähetykset. Syntiä on harrastettu päivin ja öin. Aamuyöllä kaivattaisiin enkelin helmoihin puhdistautumaan. Usko itseensä on niin korkealla, että mikään ei sitä koettele. Ei edes se, että nainen ei vastaa:


Tai vastaa se. Mutta ei sille kyllä enää ripittäytymisen jälkeen puhuta:


Viimeisimpänä Tinder-mies on joutunut keskusteluissa kiusaukseen. Herralla on vaikeuksia muistaa, että kolmas kiertävä vastaus samaan aiheeseen on aika tehokas keskustelun tappaja:



Nyt ihan uteliaisuuksissasni kysyisin, että olenko ainoa? Oletteko muutkin tavanneet keskusteluja ihan toisista ulottuvuuksista?

tiistai 2. helmikuuta 2016

6 asiaa, joista sinkku haluaa kehuja

Se mikä sinkkuudessa on tylsää on se, että omista epäonnistumisistaan ja paskoista päivistään ei voi syyttää kotona asustelevaa laiskamatoa. Jäljet kun johtavat nopeasti sylttytehtaalle ja sitä huomaa aika nopeasti nalkuttavansa itselleen.

Sekin on ihan arsenaliinista, että kukaan ei kiittele hyvin tehdyistä kotitöistä. Enkelikuoro ei esiinny vaikka laittaisikin likaiset astiat suoraan pesukoneeseen.

Marja Hintikka Live kyseli mieskatsojilta, minkälaisista asioista he toivovat kiitosta puolisoiltaan. Tästä inspiroituneena päätin kerätä muutamia asioita, joista sinkku voi kehua ja kiittää itseään. Nämä kiitokset ja toiveet ovat siis Saanalta Saanalle.

1. Kiitos että olet luotettava, rento ja kekseliäs metatyöläinen
Kiitos Saana siitä, että heräät joka aamu, vaikka et edes tiedä mikä on metatyöläinen. Olet oppinut hienosti 30 vuodessa käymään yksin vessassa, eikä sinun tarvitse pyytää enää edes äitiä pyyhkimään.

On myös ihailtava taitoasi käydä kaupassa joinakin päivinä jopa kolme kertaa. Kaikki meistä ei pystyisi unohtamaan sokeripakettia kahdella ensimmäisellä kerralla.

Pyykinpesutaitosi ovat ensiluokkaisia. Osaat erotella valko - ja kirjopyykin ilman Googlen apua. Lisäksi intosi kuivata pyykit ulkona on söpö jäänne agraariyhteiskunnasta.

2. Kiitos että olet itsestäsi huolehtiva, itseriittoinen gaselli
Olen vilpittömästi onnellinen, kun näen ylpeytesi venyttyäsi spagaattiin

Mielikuvaharjoituksesi rankoista juoksulenkeistä samalla kun kävelet sunnuntaikävelyvauhtia pitävät kroppasi kaksikymppisenä vielä sadan vuoden päästäkin

Hyvä että jätät meikkaamisen nykyään yhä useammin väliin. Näin nassusi säästyy rasittavilta meikinpoisto-operaatioilta.

3. Kiitos, että olet sosiaalinen, uskollinen ja hellä. Etkä myöskään petä etkä pelleile
On hienoa, että käytät äidinkieltäsi myös muiden lajitoveriesi kanssa. Itselleen puhujien jutut kun tuntuvat pyörivän lähinnä omassa napanöyhdässä.

Taitosi manipuloida ja livautella valkoisia valheita on ilmiömäinen. Onneksesi et kuitenkaan niin tee. Taipumuksesi puhua paljon ja totta, kumoaa kykysi valehteluun.

4. Kiitos että osaat käyttää rahojasi ja pystyt luotsaamaan yhden hengen perhettäsi eteenpäin
Vaikka mies on ohjelmoitu ratkaisemaan ongelmia käytännössä, on ihailtavaa miten helposti olet saanut erilaisia lomakkeita täytettyä elämäsi aikana.

Näennäisestä munattomuudestasi huolimatta olet hakenut ja saanut opintotuen ja työttömyyskorvauksien lisäksi Ranskan valtion asumistukea. Tämä vielä ajanjaksona, jolloin et osannut ranskaa.Täytyy siis sanoa, että ongelmanratkaisukykysi on melkein miehisellä tasolla!

Toivosin, että olisit kiitollisempi siitä, mitä olet itse saanut aikaan. Saattaa pian olla, että joku varakkaampi, miehekkäämpi ja menestyneempi, yrittää tulla tuhoamaan sinkkutaloutesi.

5. Kiitos, että teet arjestasi juhlaa
Hienoa, että autat kotitöissä jopa oman urasi kustannuksella. Sillä hetkinen... Jos et itse tiskaisi lautastasi, niin joutuisit syömään likaiselta lautaselta!

Onneksi et ole koskaan hankkinut autoa. Joutuisit silloin joko opettelemaan sen huoltoa tai maksamaan jollekin sen huollosta.

6. Kiitos, että et yleensä lue käyttöohjeita
Näpertelytaitosi vetävät vertoja itse MacGyverille. Osaat korjata melkein mitä vain ilmastointiteipillä tai klemmareilla.

Ikean kokoamisohjeet muuttuvat käytössäsi värityskirjoiksi. Aika usein tieto lisää tuskaa ja oma näkemyksesi kootusta tuotteesta on mielenkiintoisempi kuin suunnittelijan.

Kiitos, että olet itse koonnut sänkysi. Nyt ainakin tiedät, miksi se narisee aina kun käännät kylkeä.

                                                                            via GIPHY


Nyt hyvät sinkkuihmiset. Annan teille ilmaisen vinkin parisuhteen varalle. Älkää jääkö venailemaan kiitosta tulevalta puolisoltanne. Sitä kun ei välttämättä koskaan tapahdu. Toisten sanomisia kun ei voi kontrolloida.

Ottakaa onni omiin näppeihinne ja alkakaa itse kiittää itseänne. Inspiraatioita voi hakea vaikka näistä MHL:n kyselyvastauksista.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Se on sulla geeneissä

Lapsena pelkäsin suunnattomasti polkupyöräilyä kypärä päässä. Kirkonmäki Vetelissä oli maailman pelottavin paikka, jos päähän oli eksynyt muovikuori ja alla oli vaaleanpunainen Helkama Kaunotar. 

Mutta ilman kypärää mäen uskalsi jopa ajaa alas. Nimittäin silloin ei suhissut korvissa.

Yhä edelleen hyppisin päin seiniä äänistä joita kuulen. Jos vain kehtaisin. Esimerkiksi liesituulettimen imutus saa hermoni riekaleiksi. Yksi paha on myös untuvatakkini huppu, jonka sisällä maailmani muuttuu suhinaksi ilman kaislikkoa.


En edes tajunnut, että epämääräinen kohina saa minut pois paikoiltaan ennen kuin yhdysvaltalainen geenienselvittely-yritys 23andme lisäsi rapsaansa kohdan misofoniasta.

"Are you annoyed by everyday noises such as the sound of other people chewing? You may have a mild case of misophonia: literally a "hatred of sound". Misophonia can be brought on by a variety of sounds made by other people including breathing, nail clipping, footsteps, and, most commonly, eating."

Ja bingo! Paskat mistään slightly higher oddseista. Tämä on ihan yhtä pätevä kuin Google-diagnoosi.


Olin saanut synninpäästön! Se että haluan joidenkin lopettavan hengittämisen johtuikin vain geeneistäni. Halleluja!

Heti tämän tiedon saatuani menin ihailemaan kolme vuotta vanhoja testituloksiani. Mikään ei ole hivele itsetuntoa sen enempää kuin  tieto siitä, että maksamani 170 euron ja sylkinäytteeni perusteella olen älykäs ja hyvämuistinen. 



Jään odottamaan innolla, miten 23andme selittää Tinder-tykkäykseni. 

Ja geeni-ihmisille tiedoksi. Aion julkaista vielä mielenkiintoisen reportaasin epäeurooppalaisen äitilinjani kehityksestä.