tiistai 23. syyskuuta 2014

Hirmuhyönteisten hyökkäys

Koin viime viikonloppuna aikamoisia kauhunhetkiä. Olin suihkussa. Seuranani oli ensin yksi tällainen ötökkä:


Luonnonystävänä nirhin kysesen otuksen, ties mitä traumoja se oli ehtinyt saada nähdessään alastoman kehoni.

Ilmeisesti sana kuitenkin kiiri hyönteisten parissa. Kohta seuranani oli taas pari uutta kaveria. Pahaksi onnekseni minulla oli hiustenpesuprojekti kesken, enkä voinut vain luikkia äkkiä pakoon. Tarjosin välillä shampoota ja hoitoainetta siivekkäille "ystävilleni". Elettäni ei liiemmin arvostettu, kun suurin osa öttiäisistä päätti jättää siipensä siihen paikkaan.

Noh sitten kun olin vihdoin saanut hiukset pestyä, olikin aika siirtyä pois suihkusta. Niin voi HÄÄÄRREGYYD! Sinne tänne sinkoilevia öttiäisiä oli joka puolella. Siis oikeasti ilma oli niistä sakeana. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Ja minkä osan itsestäni suojelisin pikkuisella matkapyhkeelläni!? Öttiäisillä kun oli aika ikävä tapa jäädä siivistään jumiin kaikkeen kosteaan...


Vedin nopeasti jotakin päälleni. Sammutin valot ja aloin huitoa ilmaa luudalla. Sitten tulikin vahtimestari paikalle ja saatteli minut turvallisesti pihamaalle. Ötökkävapaalle alueelle. Kahden tunnin päästä ötököistä oli jäljellä vain ruumiit.









perjantai 19. syyskuuta 2014

Perjantain hittikimara

Nyt teen kauhean tunnustuksen. En erityisesti pidä senegalilaisesta musiikista.

Se ei vaan jotenkin toimi minulla. Laulajat vonkuvat ja rytmistä ei saa mitenkään kiinni.

Mutta täällä musiikista tykätään ja lujaa. Jos kyseessä on tanssikappale, sen musiikkivideolle tehdään yleensä koregrafia. Ja vähän ajan päästä koko maa tanssii samoilla askelilla, joskus jopa paremmin kuin itse videolla.

Kaksi ensimmäistä klippiä ovat ihan hillittömiä hittejä täällä. Kolmannen otin mukaan, koska onhan Diofior tuo mystinen, ebolaltakin suojattu naapurikunta.




Mitäs tykkäsitte musiikista? Vipattiko villasukat?

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

On tänään onnen päivä

Eipä ole huolesta häivää, kun saa pitkästä aikaa pestä pyykkinsä ilman valvovia katseita. On kerrassaan lumoavaa, kun kahteen ämpärilliseen pyykkiä ei tarvitse käyttää melkein puolta kiloa pesujauhetta. Ja kaikista huipuinta on se, että pyykit saa kerrankin huuhdeltua kunnolla. Täällä kun on usein tapana vaihtaa huuhteluvesi vasta sitten, kun siinä olevassa saippuamäärässä voisi jo pestä uutta pyykkiä.

Pyykkikone. Koneen moottorina toimivat käteni.

Siitä on kyllä pitkä aika, kun viimeksi olin nyrkkipyykillä. Nimittäin perheen vanhaemäntä keksi oivallisen rahasammon. Hän tarjoutui pesemään pyykkini tonnilla, eli noin 1,50 €:llä. Aluksi vastustelin, koska olihan se kovin kallista.  Mutta sittemmin luovutin. Rahat sulle, puhtaat pyykit mulle. Ihan hyvä päätös. Vaikka voisihan se täti käyttää vähän vähemmän pesujauhetta ja enemmän vettä.

Ja siellä ne puhtaat pyykit kuivuu, kunnes tulee sade, joka kastelee.











maanantai 15. syyskuuta 2014

Joku raja

Maassa maan tavalla ja kuinkas sitten kävikään? Kuinka paljon maan tapoja pitää noudattaa, että voi pysyä maassa?

Pukeudun ajoittain senegalilaisittain ihan siitä ilosta, että näin psykedeelisissä vaatteissa en välttämättä kehtaisi kulkea Suomessa talven räntäsateessa. Kyykin vessassa enkä käytä vessapaperia. Pesen pyykkini käsin. Parhaani mukaan yritän tervehtiä kaikkia puolituttujakin viiden minuutin tervehdyssessioilla.

Voisi kai sanoa, että elän aika lailla maassa maan tavalla.

Tässä joku aika sitten tuli kuitenkin maan tavassa raja vastaan. En helvetti soikoon vietä yötäni siskonpedillä ventovieraiden kanssa. Varsinkaan jos patjoja on kolme ja nukkujia VIISI. Voin sanoa ihan varmaksi, että tuossa järjestelyssä olisin enemminkin tukehtunut unihiekkaan kuin nukahtanut hempeisiin uniin.

Sain asian järjestettyä ja sain oman patjan. Mutta sitten ajatukseni alkoi harhailla. Tajusin, että patjan jakamisen lisäksi on muitakin asioita joihin en vain halua sopeutua. En esimerkiksi halua syödä paljain käsin, vaikka se on yleistä täällä. Bakteerikammoisen pitkäkyntisen pitää saada oma lusikkansa.

Mutta kysymys kuuluu, mihin kaikkeen pitää suostua, jos asuu pysyvästi poissa omista tutuista tavoista? Pitääkö tehdä kaikki niinkuin paikalliset, vai voiko vain poimia rusinat pullasta?


























Sitte kun mä olen Suomessa hankin valkoisen antiikkidivaanin ja vedän siinä päikkäreitä ihan itse. Harkitsen myös psykoterapeutin palkkaamista, koska eikös tällanen divaani olisi siihen hommaan just sopivaa?











torstai 11. syyskuuta 2014

Ompelijalle käypi tieni

Olen vähän villiintynyt. Vaatteista nimittäin. Voiko olla mitään jännempää kuin oma ompelija, joka toteuttaa villeimmätkin vaatesuunnitelmasi!

Paitsi, että ei toteutakaan. Itse olen käynyt täällä useampaan kertaan ompeluttamassa vaatteita. Yhdelläkään kertaa lopputulos ei ole ollut tarkalleen sellainen kuin halusin.

Näkymätön lapsi ja perinteinen senegalilainen asu.
 

Eihän se nyt niin justiinsa ole, jos kaulus ei olekaan pyöreä vaan terävä. Ja kyllähän hameessa voi kulkea ilman halkiotakin. Vaikka sitten pomppimalla.


Hahaa. On mulla pääkin. Ylileveät hartiat katoavat muuten oiken näppärästi puhvihihoihin.
 
Vahingoista viisastuneena haluan nyt jakaa pari vinkkiä ompelijoiden taltuttamiseksi:

- Parhaimpaan tulokseen pääset vaatteiden teettämisessä, jos sinulla on malli mukanasi
- Toiseksi paras vaihtoehto on antaa ompelijalle vapaat kädet ja vain suunta-antavat ohjeet. Hame osataan kyllä erottaa housuista.
- Älä missään nimessä tuhlaa aikaasi yksityiskohtaisiin mallipiirustuksiin. Niitä tuskin vilkaistaankaan

Nämä ohjeet koskettavat siis kyläräätäleitä Senegalissa. Kaupungeissa ja Suomessa voi olla vähän eri meno.

 



maanantai 8. syyskuuta 2014

Ei huolta ebolasta

Täälläpäin maailmaa uskotaan siis erittäin voimakkaasti kaiken maailman taikoihin. Ihmiset käyttävät taika-amuletteja eli gris-grisejä joka päivä. Eikä niitä poisteta edes peseytymisen ajaksi. Erityisesti lapsilla on usein kaulassaan onnenkalu.

Gris-gris käsivarressa. Kuva täältä.

Olen kuullut esimerkiksi jalkapallojoukkueesta, joka ei kilpailutilanteessa saanut yhtään palloa maalin. Pallot vilistivä tehokkaasti ohi maalista. Tilanteen korjaamiseksi vikaa ei lähdetty etsimään pelitaktiikasta vaan vastustajajoukkueen harjoittamasta noituudesta.

Koko jalkapallojoukkueellinen aikuisia miehiä organisoitiin kaivamaan maata vastustajien maalin alta. Jos sieltä vaikka löytyis maalin tekoa haittaava gris-gris. No eipä löytynyt.

Ja mikä helpotuksen huokaus! Kuulin, että naapurikylän marabout (suomeksi heitä voisi nimittää vaikka poppamiehiksi), ovat loitsineet kotikylänsä niin hyvin, että ebola ei pääse tunkeutumaan sinne.  Hätätapauksessa voin siis muuttaa Dioffioriin.

Uskon täysin suojauksen tehoon, sillä Dioffiorin marabouiden taiat ovat toimineet aiemminkin. Jokunen vuosi sitten heinäsirkat pistivät poskeensa koko seudun sadon. Kaikkialla muualla paitsi Diofiorissa, missä taikakeinot oltiin otettu avuksi

Jos joku ei täysin luota taikakeinoihin ebolaa vastaan, voitte vaikka kurkata Senewebin ohjeet ebolalta suojautumiseen. Ranskuliksi, tietty.



torstai 4. syyskuuta 2014

Ei tässä ebolaa kummempia

Täältä löytyi viikko sitten ebola. Tiedättekö se sairaus, johon ei ole kukaan keksinyt parantavaa lääkettä? Vähän kuin nuha ja räkätauti, joka paranee vain sairastamalla. Paitsi, että ebolasta parantuminen tapahtuu kuolla kupsahtamalla.


Tämä yksi annos ebolaa tuli Guineasta. Ranskalainen tuttavani kertoi, että ainoa reitti Guineasta Dakariin, kulkee minun, hänen ja kaikkien fimelalaisten bussinvaihtoristeyksessä. Samassa risteyksessä jäi yksi mies viimeistä kertaa auton alle kaksi viikkoa sitten.

Perinteinen sutkautus tähän väliin.

Luultavasti on todennäköisempää jäädä auton alla Ndiosmonen risteyksessä kuin saada ebola kyseisessä risteyksessä.

Ei sillä, että haluaisin kumpaakaan kokeilla


En siis ole palaamassa Suomeen, ennen kuin joku pakottaa. Eikä se joku ole äitini. Nimittäin jos hän olisi saanut päättää, niin en olisi Senegalissa ollenkaan. Eikä minua edes suuremmin pelota. Jos nalli napsahtaa niin nalli napsahtaa. Elämä täällä on aika lailla inshallah muutenkin.

Kuvituksena aiheeseen todella hyvin liittyviä sateenkaariasioita. Näköjään sateenkaaret on se juttu tällä hetkellä.