lauantai 30. elokuuta 2014

Instagram Travel Thursday: Liikkuminen Senegalissa

Fimela ei ole kartalta katsottuna kovin kaukana Dakarista tai suuremmista kaupungeista. Mutta koska minulla ei ole omaa autoa tai polkupyörää, olen täysin riippuvainen julkisesta liikenteestä.
 
Ja kaupunkiin pitää joskus päästä. Jos ei muuten, niin sitten ainakin pankkiautomaatille. Sellaista luksusta kun ei täällä landella ole.
 
Bussit liikkuvat täällä sitten kun matkustajia on tarpeeksi. Eli silloin kun kaikki paikat ovat täynnä ja penkkien väliin, alle ja naapurimatkustajan syliin on annettu kassi, nyssykkä tai lapsi.
 
 
Matkatavararajoitteita ei ole. Voit ottaa mukaasi vaikka jääkaapin.
 

Aika monella on  käynyt varmaan mielessä (vaikka ei haluaisikaan myöntää), että miten valkoinen nainen uskaltaa liikkua yksin Afrikassa. Kyllä minuaki jänskätti aluksi.

Eipä pelota enää.

Täyteen ahdetuissa liikennevälineissä piilee nimittäin koko matkustamisen ilo ja anti. Et nimittäin koskaan ole yksin. Etkä kauan eksyksissä.

Bussista löytyy aina joku, joka on valmis auttamaan. Yhteistä kieltäkään ei välttämättä ole paria sanaa enempää. Mutta se riittää.

Vieruskaverilta voi aina tarkistaa matkan hinnan. Jos kuski yrittää nyhtää toubabilta enemmän kuin muilta, vieruskaverit pitävät vieraan puolta. Ja jos vaihtobussi on hukassa, niin aina löytyy joltakin aikaa auttaa sinua etsimään seuraavan kyydin.

Niin ja sekin hyvä puoli bussilla matkustamisessa on, että et näe nopeusmittaria. Bussissa, jonka lattiassa on ilmastointia varten reikä, on ehkä parempi olla tietämättä, kuinka lujaa menopeli viilettää.

Eli jos mietit palkkaisitko oman kuljettajan vai kokeilisitko onneasi julkisella liikenteellä. Niin lähde ihmeessä julkisen liikenteen riepoteltavaksi. Se on paitsi halpaa myös hauskaa. On se myös väsyttävää ja aikaavievää... Mutta keskitytään nyt vain positiivisiin asioihin :D



Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running With Wild Horses.


keskiviikko 27. elokuuta 2014

Se ruskettuu sittenkin

En ole mikän auringonottaja. Se on minusta kuolettavan tylsää hommaa. Varsinkin kun lopputulos ei juuri alkutilanteesta muutu. Nyt olen kuitenkin löytänyt itsestäni rusketusrajoja. Ja naapurikylästä ranskalaisen, joka haluaa rannalle.

Esitin eka ranskulle, että en voi mihinkään uimaan lähteä, kun ei ole uikkareita. Lähdin kuitenkin. Mustat alusvaatteet toimii ihan hyvin tiettyyn pisteeseen asti. Mutta kaipasin väriä. Itsessäni, kun sitä ei ole. Ja kahden päivän Dakarissa harhailun jälkeen, rannalle lähtevät minä, ransku ja koon XXXL-bikinit. 


Jatkossa lupaan raportoida erittäin tarkasti rusketusrajojeni siirtymiset.


Koska biksuissa ei ollut tarpeeksi bling blingiä, niin sitä haettiin sitten uudesta mekosta. Yksilö taisi kiilata heti lempparimekkojen pieneen, mutta hyväkäytöksiseen joukkoon. Muotikuvaajamme ei tosin onnistunut sen kummemin tallentamaan kasvojani saati sitten varpaitani. Mutta kai tästä kuvasta nyt idean saa.



Tällaista meno tällä hetkellä. 

Tehdäänkö muuten kaikki maailman vaatteet Kiinassa? Koska täällä kaikki valmisvaatteet on poikkeuksetta kiinalaisia. Paria intialaista poikkeusta lukuunottamatta. Uusi mekkoni taitaa olla intialainen.











perjantai 22. elokuuta 2014

Isoveli valvoo

Yksi rasittavimmista asioista tässä maailmankolkassa on yksityisyyden puute. Itselläni on tällä hetkellä hieman käämit kärvähtäneet henkilökohtaiseen gestapooni. Siis miehekkeeseen, jonka perheessä asun. (Luulin muuten aluksi, että kyseinen tyyppi olis joku nelivitonen, mutta kävikikin ilmi, että hän on minua vain puoli vuotta vanhempi.)



Anyways.Olin tässä partioleirillä. Normaalisti menen nukkumaan kymmenen- yhdentoista maissa. Nyt olin jäänyt kukkumaan yhden johtajaporukan mösjöön kanssa. Nukkumaanmenoaika venyi reippaasti aamun pikkutunneille. Mutta me vain ja ainoastaan keskustelimme.

Aamulla katsoin sitten puhelintani. Viesti velipojalta puoli yhdeltä yöllä: "Miksi et ole nukkumassa? On jo aika."

Olin ihan WTF ja mitä se sulle kuuluu, milloin menen nukkumaan. Ja hei ihan oikeesti, näin 29 vuoden kypsässä iässä voin kyllä päättää omat nukkumaanmenoaikani.

Kysyin sitten seuraavana päivänä, että mikäs helvetti tämä viesti nyt oli olevinaan. Sain vastaukseksi mutinaa ja kiemurtelua. Asiasta voitaisiin keskustella sitten kotona. No en suostunut odottamaan kotiin asti. Vaadin vastaukset tiskiin nyt ja heti. Lisää kiemurtelua ja mutinaa. Loppujen lopuksi tyyppi ei osannut selittää viestiän kunnolla.


***
Jos jollakin syyhyä tekstarintulkintasormi siellä näppiksellä, niin antaa palaa. Asunko kontrollifriikin kanssa? Vai onko nukkumaanmenoaikojen kyttääminen ihan normaalia toimintaa?

EDIT: Itsesensuuri iski, en halua syytettä kunnianloukkauksesta. Edes omani.

tiistai 19. elokuuta 2014

Hassuja asioita Senegalissa

Sitä kun on tarpeeksi kauan jossakin paikassa, alkaa tottua kaikenlaisiin kummallisuuksiin. Kuten nyt vaikka katonrajassa hoippuvaan liskoon tai ikkunan alla määkiviin vuohiin. Aamuviiden rukouskutsuihinkaan ei enää herää muuta kuin poikkeustilanteissa.

Näihin Suomesta käsin katsottaviin omituisuuksiin olen itse totuttunut. Tai voisi jopa sanoa, että mieltynyt.

Peittävät vaatteet
Todettakoot heti alkuun, että inhoan ihan Suomessakin ilman paitaa julkisissa paikoissa kulkevia miehekkeitä. Oli sixpack tai ei.

Mutta täällä jos näkee (päivällä) vilahduksen jonkun naisihmisen reidestä, niin tulee kyllä aika ohhoh huhhuh -olo. Vielä pahempaa jos se on oma reisi, joka pilkottaa hameenhalkiosta. Arvatkaa olinko heinäkuussa aivan järkyttynyt Suomen pääkaupungin pikkuhousu minisortsimuodista.

Maitojauhe ja murukahvi
Suomessa en ikimaailmassa kuvittelisi juovani murukahvia tai maitojauhemaitoa. Mutta nyt kyllä täytyy sanoa, että murukahvi maitojauheella ja hillittömällä määrällä sokeria on eittämättä aamujeni odotetuin hetki.




Kiinan propaganda-TV, CCTV
Ajottainen iltojeni huvi. Jänniä dokkareita kalastuksessa käytettävistä linnuista, tuhansia vuosia vanhoista asuintaloista ja perinteisistä paperinukketeatterista.Normandian maihinnousun muistopäivänä jurputusta siitä, miten Japani ei ole koskaan pyytänyt anteeksi toisen maailmansodan aikaisia tekojaan.

Englanniksi. Joka ilta, niin paljon kuin vain kehtaa katsoa. Lonely Planet China, on jo ostoslistalla.


perjantai 15. elokuuta 2014

Mystillinen cashewpähkinä

Käpälä ylös, joka on joskus syönyt cashew-pähkinöitä! Ja toinen tassu ilmaan, jos olet päivitellyt niiden hintaa.

Minäpäs ymmärrän nyt, miksi nuo pikkupurtavat tuntuvat joskus niin turhauttavan tyyriiltä. Kas tässä selitykseni aiheesta.


 
Ylläolevassa kuvassa oleva hedelmä on cashew-puun hedelmä. Se on kotimaisen omenan kokoinen
ja sen voi syödä. Maku on hieman vetisen imelä.
 
Hedelmässä oleva vihreä köntsä on se varsinainen pähkinä. Sitä ei voi vielä syödä.
 

Vihreä köntsä pitää nimittäin paahtaa mustaksi. Eikä sittenkään vielä päästä käsiksi pähkinään.



 
Nimittäin sitten kun on tarpeeksi monta paahdettua pähkinää, pitää perustaa pähkinänsärkijätehdas. Eli nakittaa homma parille pojankoltiaiselle, jotka naputtelevat pähkinät auki. Kädethän siinä sotkeentuu, joten naisten homma tämä ei ole.
 
 
 Kun musta kuori on saatu irti, naiset voivat toki osallistu pähkinöiden loppusiivoukseen.
Ja syömiseen.
 
 
Kas näin. Joko käsititte, miksi peenellä pähkinällä on niin paljon hintaa?
 
 

tiistai 12. elokuuta 2014

Pikkuherkut minihinnoilla

Varsinkin liikkuessa paikasta A paikkaan B tule Senegalissa törmättyä kaikenlaisiin herkkuihin ja niiden myyjiin. Aina ei edes tarvitse liikkua minnekään, vaan namin myyjä tulee luoksesi. Mikä parasta, näistä nameista ei juuri 100 rahaa enempää tarvitse maksaa. (Sata rahaa on muuten noin 20 senttiä.)


Tässä oma TOP4 -listaukseni Sengalin herkuista:

 
1. Sija, bissap-mehujää

 
Noh, mitäs sitä muuta kuumana päivänä kaipaakaan kuin jotakin kylmää. Bissap-mehujää on viilentävä vastaus kaikkiin  kuumiin kysymyksiin. Lisäpisteitä kotiinkuljetuksesta ja edullisesta 25 rahan hinnasta. Mehujäitä saa sesongista riipppuen myös muissa mauissa.
 
 
 
2.sija, munkkipallerot
 
 
Joskus tarvitsee jotakin rasvaista ja makeaa. Munkkipallero pelastaa tästä pinteestä. Sata rahaa per pussi tai 25 rahaa kappale.
 
 
 
3.sija, minifatayat
 
 
Suolaiset ja rasvaiset pikkupiiraat, joiden sisältä saattaa joskus jopa löytyä kananpala. Punainen soosi ärjyä sipuli-tomaattisosetta. Makuina löytyy myös tonnikala. Itse suosin lapsityövoimalla myytyjä kappaleita. Ainakin Fimelassa. Hinta 25 rahaa kipale.
 
 
Pienet fatayakauppiaat
 
 
 
4.sija, pähkinät
 
 
Joko maa- tai cashewpähkinät. Varsinkin bussimatkoilla näistä on suoranaista ylitarjontaa. Kun myyjä kajauttaa huudon "Namaras, namaras!" on hänellä sinulle pähkinä purtavaksi. Hinta 100 rahaa pieni pussi.  
 
 
 
 
 

perjantai 8. elokuuta 2014

Saamarin inisijät

Varoitus: Sisältää kuvia tulehtuneista hyttysen puremista.


Tänne tullessani päähäni oli iskostettu, että hyttysiä tulee väistellä kuin ruttoa. Nuo pienet inisijät kun voivat tartuttaa sinuun malarian, joka ei ole kiva tauti.

Parhaani mukaan olen vältellyt pikkupirujen seuraa. Hyttysverkko suojaa hyvin nukkuessa. Päivisin verenimijöitä harvemmin näkyy. Joskus kyllä tuntuu. Silloin tekee mieli raapia.

Haluankin nyt sanoa saarnata kaikille etelänmaissa viihtyville. Älkää missään nimessä menkö raapimaan puremia niin, että iho menee rikki. Voi nimittäin käydä niin kuin eräälle. Eli näin:

 
Mitättömät pikku puremat voivat nimittäin tulehtua. Ja kahden -kolmen viikon kuluttua ne näyttävätkin jo tältä:
 
 
 
 



Koska olen täällä landella ja hoitohenkilöstön ohjeet kuulostivat olevan vähintäänkin viime vuosisadalta. Päätin ryhtyä oman elämäni lääkäriksi/terkkariksi. Vai miltä kuulostaa hoito-ohje, jossa käsketään poistamaan arpikudosta?

Tee siis näin kun tulehdus iholla uhkaa:

1. Pidä tulehtunut alue puhtaana. Desinfioi jodipitoisella puhdistusaineella, betadiinilla.
2. Heitä tulehdusalueelle Basibactia, jonka olet ottanut mukaasi Suomesta.
3. Odota parantumista
(4. En osaa sanoa kannattaako tulehdusalue laastaroida/peittää. Itse en peittänyt, sillä ajattelin laastarin vain aukaisevan haavan uudestaan ja uudestaan...)

Minullahan ei akuutissa vaiheessa ollut Basibactia käytössä. Kolmen viikon ärtymyksen jälkeen painelin apteekkiin ja pyysin antamaan jotakin, mikä tehoaa. Sain jotain antibioottivoidetta. Kaksi päivää ja jalka parani.

Paikallisen terveydenhoitajan mukaan tein kuulemma kaiken ihan väärin. Betadiinia ei olisi saanut käyttää ollenkaan ja antibioottivoidekin oli iso vitsi. Hoovee vaan sullekin.

Jos nyt kuitenkin jonkun terveydenhuoltoalan ammattilaisen mielestä jakelen aivan vääriä tietoja, niin korjatkaa minua.





maanantai 4. elokuuta 2014

Senegalilainen jääkaappi

Minulla ei ole täällä jääkaappia. Toistaiseksi elämä on sujunut ihan hyvin ilman moista luksusta. Joskus heikkoina hetkinä antaisin, mitä vain kylmästä vedestä, mehusta, mistä tahansa juomasta. Yleensä silloin marssin Fimelan huoltoasemalle. Huoltoasemalla minut tunnetaankin jo Madame Ranina, koska ostan lähes aina jostakin arabimaasta maahantuotua, kylmää, hedelmämehua.

Joskus kun on aikaa ja halua rakentelen tällaisen senegalilaisen jääkaapin. Sen käyttöaika on vain yksi ilta. Kuitenkin tämä on sellainen yhden illan juttu, jota voin hyvin suositella kaikille jääkaapittomasta elämästä nauttiville.


Senegalilaiseen jääkaappiin tarvitset:

Ämpärin
Litran pussissa pakastettua vettä, eli jäätä
Vasaran
Muovipusseja


 
1. Lataa kylmennettävä neste muovipusseihin. Kuvassa jäähdytykseen on menossa bissap-mehua.
 
 
2. Hajota jääharkot vasaralla.
 
 
3. Lataa juomapussit ämpäriin ja peittele jäällä. Varo hajottamasta pusseja jääpaloilla. Kansi kiinni ja parin - kolmen tunnin odotus. Kylmää tuli.
 
 
 
 
 

perjantai 1. elokuuta 2014

Kaftaanikunnossa

Alkukesästä Hesarin kolumnisti kehotti naisia vaihtamaan bikinikunnon kaftaanikunnoksi. Näin pari kuukautta jälkikäteen (muoti tulee tänne Saharan eteläpuolelle vähän hitaasti) minäkin olen kaftaanikunnossa. Tosin paikalliset suosivat läpinäkyviä kaftaaneja, jotka loppujen lopuksi eivät peitä juuri mitään. Ilmeisesti tässä liehuviitassa olisi vielä ihan soveliasta heilua pelkät rintsikat alla.

Pöö! Ja hei huomatkaa, meikkasin. Peräti poskipunaa ja meikkipohja.
 
 
Kaftaanini on hankittu tämän viikoista korite-juhlaa varten. Paikalliset suosivat kaikkea kiiltävää, joten minunkin oli saatava asuuni vähän blinblingiä.
 
Pinkit blingbling-sandaalit
 
Asuviritykseni oli oikein onnistunut tilaisuuteen. Pikkupojat vetivät tanssiksi minut nähdessään ja aikuiset naiset olivat aivan yhtä innoissaan. Kerrankin en ollut täysin alipukeutunut.
 
Ja tässä vielä pari kuva, minkälaisessa seurassa tuli juhlapäivää tuli: