lauantai 30. huhtikuuta 2016

Tukholman kirjeenvaihtaja: Eipä sitä Ruotsissakaan osata

Tukholman kirjeenvaihtajani Jenni jatkaa ruotsalaisen Tinder-skenen perkaamista.

Edellisessä päivityksessä esittelin tapoja aloittaa keskustelu ruotsalaisen kanssa. Tässä tekstissä esittelen muutamaa Tinder-löytöäni ja pohdin eroavaisuuksia Pohjanlahden eri puolilla.
Periaatteen vuoksi en koskaan tykkää tyypeistä, joiden profiilikuvasta ei käy ilmi, kenestä siinä esiintyvästä henkilöstä on kyse. Se oikea on voinut mennä siinä, ettei tämä onnistunut löytämään kuvaa, missä esiintyisi yksin. 
Vaikka useamman henkilön kuvasta kävisi ilmi, kuka siinä esiintyvistä henkilöistä on profiilin haltija, onhan se nyt aika noloa pistää profiilikuvakseen ex-parisuhde, vaikka toinen ei siinä edustavimmillaan olisi. (No joo, voihan tämä tytsy olla kaverikin, mutta näin nämä asiat koetaan.)



Sitten voi törmätä myös sellaiseen sankariin, joka ei ole ihmisten lataamiin kuviin perustuvassa deittipalvelussa kokenut tarpeelliseksi ladata itsestään kuvaa:



Ja tällaisen nähdessään kannattaa juosta karkuun:





Poikkeaako Tukholman Tinder-skene suomalaisesta? Ei merkittävästi. Väkeä on tietysti enemmän, mutta tässä tapauksessa lisäys näyttää olevan vain miesten puolella. Naisia tuntuu olevan ohjelman käyttäjinä suhteessa vähemmän kuin Suomen suurimmissa kaupungeissa.

Kansainvälisyys näkyy kuvasyötteessä selvästi, niin toisen polven maahanmuuttajina kuin hiljattain muuttaneina startuppaajina. Ekoilla treffeilläni kävin italialaisen jatko-opiskelijan kanssa, mutta siitä ei tullut mitään. Kumpikaan ei ainakaan kokenut tarvetta viestitellä toiselle tapaamisen jälkeen.
Suurin osa Tinder-svenssoneista listaa harrastuksiinsa matkustelun, urheilun, elokuvat ja ruoanlaiton. Hipsterikaupungissa pannaan paljon myös olutta. Kaikenlaista tallaajaa netissäkin kulkee, ja valikoimaa on elämänkoululaisista seikkailijoiden kautta purjehtija-pukumiehiin. 

Välillä olen kuitenkin ajatellut, että olisi hyödyllisempää lähteä seuraamaan sitä mielenkiintoisen näköistä tyyppiä tai aloittaa keskustelu tuntemattoman kanssa kahvilassa. Vielä ei suomalainen ujouteni ole siihen venynyt.
Suurin ulkomailla tinderöimisen etu on tietysti se, ettei tunne ketään eikä kukaan tunne sua. Täällä ei tarvitse pelätä törmäävänsä kaverien aviomiehiin tai ystävien eksiin (terveisiä vaan!).


lauantai 23. huhtikuuta 2016

Tukholman kirjeenvaihtaja: Diskuteeraus i/på/vid Tinder

Olen onistunut palkkaamaan Dagen Efterille kirjeenvaihtajan Itämeren tuolta puolen! Pääsette siis parin postauksen ajan tutustumaan ruotsalaiseen tinderöintiin. Jenni, ole hyvä.
Nykyinen työni vei minut suoraan Svea-mamman uumalle, Tukholman sykkivään suurkaupunkiin. Paikallisiin tutustuminen on yleensä maahanmuuttajan suurin ongelma. Vaikka kavereiden saaminen onkin onnistunut, ei työn (yliopisto) tai harrastusten (tanssi, laulu) parista ole juuri löytynyt deittiseuraa. 
Päätin siis ladata puhelimeeni jo kertaalleen poistetun Tinderin. Suomessa kokeiluista ei paljon jäänyt kerrottavaa jälkipolville. Minulla oli kuitenkin jo jonkinlainen käsitys ohjelman toiminnasta ja siellä viihtyvistä ihmisistä.
Olen aikaisemmin tehnyt asiakaspalvelua ruotsiksi, joten päätin venyttää kielitaitoa ja mukavuusrajaa deittailuun toisella kotimaisella. Yrityksen ja erehdyksen kautta muutama avausrepliikki löytyi.  
Vaikka kovin persoonallisiksi näitä ei voi sanoa, jostain sitä on aloitettava. En tiedä, mitä ne nykyään ruotsin yo-kirjoituksissa vaativat, mutta tämän voisi melkein painaa oppikirjaan:

Näin! Nyt on jää murrettu.


Jos oppikirjaesimerkin sijaan haluaa käyttää nuorisokieltä, sekin onnistuu. Näissä esimerkeissä huomaamme myös kaksi helppoa kysymystä, joilla keskustelua voi jatkaa:






Hieman pidemmän ”Hei, mitä kuuluu?”-tyyppisen aloituksen näemme tässä. Keskustelua voi jatkaa myös niillä kysymyksillä, joita kaverin profiilikuvista on herännyt:

Sitten, kun on saanut riittävän monta kertaa Callelta, Åkelta tai Olofilta englanninkielisen keskustelunaloituksen, voi tarkistaa, onko englanninkielisessä esittelytekstissä maininnut kielitaitoaan. 

Treffien lähestyessä voi myös miettiä, kannattaako paljastaa Åkelle puhuvansa sujuvasti tämän äidinkieltä vai teeskennellä taidottomuutta. Jälkimmäinen kostautuu, jos tapailua olisi luvassa pidempäänkin, mutta eikös kaikki romanttiset komediat ala salailusta?

Kovin tutulta vaikuttaa keskustelun taso siis Itämeren tuolla puolen. Onko muilla kokemuksia yhteispohjoismaisesta tinderöinnistä?

torstai 21. huhtikuuta 2016

Arkeologiaa ja ihonpalasia

Lapsuuteni unelma-ammatti oli arkeologi. Kuvittelin itseni rapsuttelemassa hiekkakerroksia tuhansia vuosia vanhojen pyramidien päältä. Se olisi ollut hienoa se.

Arkeologia minua ei nyt syystä tai toisesta koskaan tullutkaan. Oikeastaan se ei edes haittaa, nimittäin kuorintasukkien avulla pääsin toteuttamaan sisäistä kaivelijaani ihan oman kotini suojissa! Ei tarvitse edes lähteä mihinkään vieraaseen maahan saamaan ruokamyrkytyksiä.

Homma toimii siis yksinkertaisesti sitten, että sukat jalkaan noin 90 minuutiksi. Sitten odotellaan pari-kolme- neljä - päivää. Ja ohhoh! Jalkapohjien iho kuorituu kokonaan. Ei varmaankaan saisi nyppiä, mutta minä vähän kyllä nypin. Parhaimmillani sain jalkapöydästä irti 7cm x 3cm palasen. 

Kuvassa suurin saavutukseni tältä vuodelta

Ei kannata muuten mennä ekoina päivinä jalkapohjan irrotessa mennä tanssitunneille, jossa tanssitaan avojaloin. On oikein hauskaa huomata, että tunnin loppuessa jalkapohjaasi löytyy salin lattiasta enemmän kuin olisi tarve.


Valitettavasti kuoriutumisvaihe ei kestä ikuisesti. Kun jalkapohjien irtoaminen loppuu, löysin omissa arkeologisissa kaivauksissani erinomaisessa kunnossa olevat jalkapohjat. Pienet kantapään halkeamanalutkin olivat vain muisto vain. 

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Itsellinen nainen, maksullinen rakkaus

Tinderistä luopuminen oli ehkä paras päätös pitkästä aikaa. Koen olevani vapaa ja poissa muiden mielialavaihteluiden vaikutuspiireistä.

Koska kevät nyt kuitenkin tuikkii kakkaisimmankin ikkunan läpi, niin rakkautta on silti saatava. Olen elämäni aikana tutustunut moniin eri viherkasveihin, jotka ovat lähes täydellisiä elämänkumppaneita.Kaverit ovat vihreitä, eivät sotke järjestystäni, eivätkä vonkaa muuta kuin vettä. 

Eikä yksikään viherkasveistani ole koskaan herättänyt minua aamuyöstä tökkimällä selkääni puolikovalla oksallaan.  

Ja mikä parasta, näihin tyyppeihin voi oikeasti tutustua kaupan kassajonossa!

Viikonloppuna päätin siis tosissaan olla itsellinen nainen ja marssin lähimpään Plantageniin. Kassalle lähti tälle kertaa Herra Viirivehka. 

Vähän epäilen tämän suhteen onistumista. Onhan Herra Viirivehkalla kovin ohuet lehdet. Saattaa nimittäin olla, että hän nupahtaa kovin helposti. Ehkä hankin kaverille altakasteluruukun, niin minun ei tarvitse koko ajan huolehtia Herra Viirivehkan kosteustasapainosta. 

Hei ja näin loppuun voitte seurata kuvasarjaa Saana ja Herra viirevehka sängyssä. 

Kiitos työttömyyskassalle, joka mahdollisti Herra Viirivehkan hankinnan. Tai saattoivat ne rahat olla eduskunnan valvonnan alaiselta laitokseltakin. 

Olihan se aluksi vähän outoa olla kasvin kanssa päiväpeitteellä

Sitten vähän hävetti, kun unohdin meikata

Sitten tilanne alkoi normalisoitua

Sitten nousi tukka pystyyn

Melkein tuli duckfacekin


"Ai, ei saa kutittaa"