keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Dagen Efter goes sisustusblogi

Kimppakämpät. Nuo roskalavoilta pelastetuiden aarteiden saattohoitokodit. Sellaisessa minäkin asun.

Aika usein kimppakämpissä yleiset tilat jää vähän retuperälle. Kaikkia asukkaita toki kiinnostaa ajatuksen tasolla sisustaminen. Mutta kun tullaan siihen vaiheeseen, että rahoja pitäisi kaivaa esiin, niin sisustusinto tuntuu yleensä katoavan.

Tästä syystä kimppakämpät vetävät puoleensa magneetin tavoin asioita, joista ei ole tarvinut maksaa mitään. Nurkat pursuavat entisten asukkaiden roskislöydöistä tai muuten vain hylätyistä tavaroista. Roinalla ei välttämättä ole mitään funktioita, mutta onhan se nyt kiva kun ilmaiseksi sai.

Tässä yksi aamu, puuroa kiskoessani minulle tuli tunne, että minua tuijotettaisiin. Ihan niinkuin viisi teinityttöä olisi avostellut kaurapuurossani lilluneita raejuustonokareita.



Yritin parhaani mukaan totutella tyttöjen mukanaoloon keittiöaskareissani. Eihän heillä ollut muuta paikkaa. Selitin tytöille, että he eivät olleet arvottomia, vaikka heistä ei oltu maksettu mitään. Että ihan varmasti joku jossain rakasti heitä ihan aidosti.

Valitettavasti minä en oppinut koskaan rakastamaan tyttöviisikkoa saati kuppiritaria. Pyysin apua auttavasta puhelimesta, selvänäkijältä ja loppujen lopuksi rakennusinsinööriltä.

Ratkaisuksi löysin rautakaupasta poranterän, joka pureutuu tiiliseinään sekä kaverilta lainaan saadut kehystetyt julisteet.



Nyt keittiö ei enää ahdista.

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Miksi en pääse Tinder-treffeille

Minun ja Herra Viirivehkan suhde on nyt siinä vaiheessa, että sovimme olevamme avoimessa suhteessa. Tämä tarkoittaa sitä, että olen selannut jälleen Tinderiä perinteitä kunnioittaen, huonolla menestyksellä.

Nyt ajattelin ottaa tutkailtavaksi erään keskustelun, joka jälleen kerran ei edennyt yhtään mihinkään. Josko tämän käsittelystä olisi apua sen ymmärtämiseen, miksi ihmeessä keskustelu ei siirry näyttöruudulta pöydän taakse oikeaan elämään.

Pelasin tapojeni mukaan Kohtalonsormea, enkä juurikaan lukenut potentiaalisten matchien kuvauksia. Ja kuinka ollakaan! Noin sadasta matchistäni yksi "seikkailija" aloitti keskustelun kanssani. Mikä mieletön sattuma.


Noniin. Saana hei! Tinderiä ei räplätä, sitä pyyhitään, kuten itse sovellus asian ilmaisee. Kun muistaa tämän jatkossa, niin saa ohjailtua keskustelun jokseenkin siedettävälle tasolle.

Räpäläyksen jälkeen päätän kehua toista osapuolta hieman. Miehethän aina tykkää, kun niitä kehuu? Ja Tinderin selaaminen ja itsensä räplääminen yhtä aikaa on kyllä hatunnoston paikka.


En halunnut kuitenkaan kehua liikaa, ettei mies vaan ylpisty. Tinderissä ylpistyneet miehet on pahinta, mitä tiedän. En ole onneksi tavannut vielä yhtäkään.

Hieman kyllä ärsytti, kun mies ei voinut edes kiittää kehustani, kun halusi jo siirtyä seuraavaan aiheeseen.


Ei muuten kannata mainita sitä Tinderin pyyhkimistäkään, jos haluaa pitää keskustelun siveänä. Tämän keskustelutyngän jälkeen minulle tuli pakottava tarve näyttää olevani vapaamielinen nainen, joka ei ihan pienistä hätkähdä.


En ole koskaan tehnyt mitään pervoa. Koskaan en ole mitään pervoa tehnyt. Paitsi kerran ehkä saatoin sitoa yhden tyypin lipputankoon, koska sillä oli söpö perse.  


Tässä vaiheessa miehen hymiöt hyytyivät.

Muistan jatkossa olla kyselemättä liikaa tarkentavia kysymyksiä. Varsinkin sellaiset kysymykset, joita on vaikea ymmärtää kannattaa jättää heti suosiolla pois. Hyvä esimerkki tästä on edellä mainittu, mikä lasketaan pervoksi.


No onneksi vastaus sai taas miehen hymiöt palaamaan.


Mutta minä olin jo niin tulessa sananselityksestä, että en voi luovuttaa. Jos haluan jatkossa päästä edes jonkunlaisille Tinder-treffeille, en saa missään nimessä alkaa selittämään enempää kuin on tarve. Muistan nyt.


Ihmissuhteissa peruspilari on aina ja iänkaikkisesti se, että on oma itsensä. No arvatkaa mitä minä sitten unohdin? No oman itseni!



Jatkossa muistan paremmin olevani ihan tavallinen Saana, joka kirjoittelee satunnaisesti postikortteja ja blogia.



Jostain syystä mies haluaa edelleen jatkaa keskustelua suuruskuvitelmista kärsivän mielipuolen kanssa.

No mitä tästä siis opin? Jos haluan jatkossa päästä treffeille, täytyy minun muistaa, etten ole Jeesus ja miehen on parempi antaa voittaa väittelyt. Ja siinä vaiheessa kun miehen hymiöt haihtuvat, on erittäin todennäköistä, että treffikutsua ei koskaan tule.

Keskustelu päättyi kuta kuinkin tähän. Jos se nyt jotain kiinnostaa.


Muthei. Mikäs teidän mielestä on pervoa? Kuka sen määrittää? Yksilö vai yhteiskunta?

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Paljastuskirjoitus ja palkinto, osa I

Dagen Efter on saanut palkinnon! Huraa! Kuplajuomaa kaikille tarjolla nyt! Eli suoraan puhuva Sofia muisti blogiani Liebster Awardsilla. 

Mutta kaikessa kivassa on aina joku mutta. Minun pitäisi nyt jostain kekata muita blogeja, joille voisin Liebsterin jakaa. MUTTA Sofia oli ehtinyt lahjoa jo melkein kaikki samat, joille minäkin plakaatin olisin antanut. 

Eli jos sinulla on äärettömän hyvä, loistava ja mahtava blogi, jota ehdottomasti pitäisi lukea, niin vinkkaatkos siitä minulle. 

Joten jaan tämän palkintopostauksen kahteen osaan. Ekassa osassa vastailen Sofian kysymyksiin ja tokassa osassa ohjaan lukijat hyvien blogien pariin, keksin heille sopivat kysymykset. Sopisko tällanen? Olenko paha ihminen, jos näin teen? Onko tämä luvallista? Apua.


Ja sitten kysymyksiin:

Mistä sait idean blogiisi?
Dagen Efter taisi syntyä erään Senegalin retken kunniaksi. Jos tämä vaihe Dagiksen historiasta on pimennossa, niin suosittelen ehdottomasti aikamatkaa arkistoihin. 

Ihmissuhdesekoiluksi Dagis muuttui syystä että... Halusin tietää, että onko muilla yhtä paska säkä Tinderissä kuin minulla. Toistaiseksi näyttää siltä, että ei ole. 

Omat suosikkibloggaajasi?
Jotenkin blogien lukeminen on aika hiljaista, mutta Henriikka Rönkkösen jutut ovat hilpeitä. Ja tuleehan ne Suoraanpuhujankin tekstit aika usein tarkistettua. Ah ja Katja Kokko ja Kemikaalicocktail! Jälkimmäiset tekee niin ammattimaisesti, että unohtuu että ne on bloggareita.

Kerrotko deiteille blogistasi?
En kerro. Täällä on ehkä hieman liikaa informaatiota. Plus mua pidetään jo muutenkin tarpeeksi sekona ja hysteerisenä, että tieto varmaan lisäis tuskaa. (Omasta mielestäni olen kyllä ihan normaali.)

Monesko Tinder-deitti menossa?
Joko olen tosi epäaktiivinen tai sit mulla on vaan valikoiva muisti. En saa laskettua kuin ehkä kymmenkunta deittiä! Musta se on aika vähän.

Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?
Ihmisen on hyvä uskoa elämässään johonkin. Jos se on rakkaus ensisilmäyksellä, niin ei se tyyppi ainakaan kovin paha voi olla. Mä en ole pahis. 

Entä millään muulla silmäyksellä?
Jos asia ei tule kerralla selväksi, niin sitä on ihan turha yrittää rautalangasta vääntää. 

Onko deittailu parantanut tai huonontanut käsitystäsi suomalaisista miehistä?
Parantanut siinä suhteessa, että nyt tiedän vapaita miehiä olevan olemassa.

Kerro hyvä Tinder-stoori viidellä lauseella
Tyhmyyksissäni tykkäsin uudestaan jo kertaalleen kadonneesta Tinder-matchistä. Mies ehdotti, että voisi antaa minulle "kyytiä". Olin, että kuulostaa tosi kylmältä kyydiltä. Mies tarkensi, että kyyti olisi pikemminkin kuumaa. Kun totesin, että en nyt lämpene ehdotukselle, mies sanoi, että vaikutin ensitapaamisellamme paljon mukavemmalta, mitä olinkaan. 

Suosikkitreffipaikka?
Kaikki muu käy, kunhan ei elokuviin. 

Keksi lause, joka olisi täysi turn off ekoilla treffeillä
Kyllähän ne melkosia turn offeja on, jos sieltä tulee jotain turhaa kommenttia ulkonäöstäni tai olemuksestani. 

Että jos mies kertoo epäsuoraan pitävänsä naisista, jotka käyttää korkokenkiä ja itsellä on tennarit jalassa. Niin aika nopeesti sitä laittaa sitten tennaria toisen eteen. 

Yksi eppiinen turn off -lause oli, että "En minä ritiovaunulla mihinkään mene. Julkinen liikennen on köyhille!" Tätä en muuten edes keksinyt ite.

Seuraavat treffit?
Odotan jos toi Herra Viirivehka tekis eka aloitteen.

tiistai 10. toukokuuta 2016

Puolitutusta kaveriksi. Kuinka, miten ja missä


Suoraanpuhujan Sofia kyseli tässä taannoin, että mistä aikuisiällä löytyisi uusia ystäviä. Noh, minäpäs tiedän! Tai ainakin mistä kannattaa lähteä etsiskelemään.


Vanhat tuttavat
Jos on juuri muuttanut uudelle paikkakunalle, josta ei tunne yhtään ketään, niin kannattaa kaivella muistia, josko paikkakunnalla sittenkin asuisi joku etäinen yhteys. Vanhan tuttavan upgreidaamisen ystäväksi voi aloittaa esimerkiksi pakottamalla hänet kulttuuririentoon kanssasi.

Kavereiden kaverit
Ystävyys on siitä iloinen asia, että siitä riittää kyllä kaikille. Kun näet kavereitasi, niin kannattaa pyytää heitä ottamaan se sinulle tuntematon kaveri mukaan. Ja pim! Ehkä sinullakin on kohta uusi kaveri. 

Työkaverit
Työkavereita ei kannata missään nimessä syrjiä. Monet sanovat, että eivät halua katsella työkavereitaan vapaa-ajallaan, mutta siinä saattaa menettää monta hyvää ystävyyttä ohi näppien.

Äläkä ole ikärasisti! Mummoikäisistä voi saada vielä ihan hyvää treeniseuraa.

Ryhdy järjestöjyräksi
Liity Marttoihin, ala toimia ammattiliittosi paikallisjärjestössä tai perusta oma jalkapalloseurasi. Partiolaiseksikin voi ryhtyä vielä aikuisena.

Yhdistystoiminta on mielestäni paras tapa tavata samanmielisiä ihmisiä aikuisiällä. Ystävyysuhteet syntyvät luonnostaan, koska kaikilla on ainakin yksi sama mielenkiinnonkohde. 

Joukkueurheile
Salitreeni ja muut yksilötreenit eivät ole kovin sosiaalista puuhaa. Jos haluat yhden kaverin sijasta koko joukkueellisen, niin vaihda juoksulenkit lentopalloon tai sählyyn.



Miten muutan puolitutun kaverikseni?
Edellä oli listattuna paikkoja ja tapoja, mistä löytää uusia tuttavuuksia. Matka tuttavuudesta ystävyydeksi on aika mutkainen, joten tässä vielä vinkkejä tien suoristamiseen.

Facebookkaa kaikki mielenkiintoiset tyypit heti
On ihan turha miettiä, että voinko pyytää tuota mielenkiintoisen oloista tyyppiä FB-kaveriksi, vaikka ei me niin hyvin tunneta. Klik, klik vaan!

Sano aina kyllä
Jos joku puolituttu pyytää sinua elokuviin tai mihin tahansa, niin tietysti lähdet. Ihan turhaa on taas miettiä, että ettehän te edes tunne, että sinua kyllä nyt vähän väsyttää, tai mitä näitä selityksiä nyt on.

Järjestä juhlat
Keksi jotkut kissanristiäiset ja pyydä mukaan kavereitasi, kavereiden kavereitasi ja puolituttuja. Ja pelko pois, kyllä sinne joku aina tulee. Muista vaan kysellä innokkaasti.

Sitten voit ajaa potentiaalisen ystävän johonkin nurkkaan ja uhata kakkuveitsellä, että nyt meistä tulee kavereita. Jos ei tule, niin et saa kakkua.

Pyydä mukaan matkalle
Matkalle voi ihan hyvin lähteä puolitutun kanssa. Kun ette tunne liian hyvin, niin ette kehtaa tapella. Parhaassa tapauksessa matkan jälkeen sinulla on uusi ystävä.




MITÄ EI MISSÄÄN NIMESSÄ TULE TEHDÄ
Lopuksi haluan vielä muistuttaa ystävänetsijöitä, että epäonnistuneiden treffien päätteksi ei ole soveliasta ehdottaa, että jos oltaisiin ihan vain ystäviä. Koska ihan vain ystäviä ei ole olemassakaan. On ainoastaan ystäviä.

Toinen asia, mikä kannattaa muistaa on, että Turkuun ei kannata muuttaa. Toistan. Turkuun ei kannata muuttaa. 

Empiiristen tutkimusteni mukaan turkulaisilla on jo tarpeeksi kavereita, eivätkä he kaipaa uusia. Kun niissä vanhoissakin on jo ihan tarpeeksi.

lauantai 30. huhtikuuta 2016

Tukholman kirjeenvaihtaja: Eipä sitä Ruotsissakaan osata

Tukholman kirjeenvaihtajani Jenni jatkaa ruotsalaisen Tinder-skenen perkaamista.

Edellisessä päivityksessä esittelin tapoja aloittaa keskustelu ruotsalaisen kanssa. Tässä tekstissä esittelen muutamaa Tinder-löytöäni ja pohdin eroavaisuuksia Pohjanlahden eri puolilla.
Periaatteen vuoksi en koskaan tykkää tyypeistä, joiden profiilikuvasta ei käy ilmi, kenestä siinä esiintyvästä henkilöstä on kyse. Se oikea on voinut mennä siinä, ettei tämä onnistunut löytämään kuvaa, missä esiintyisi yksin. 
Vaikka useamman henkilön kuvasta kävisi ilmi, kuka siinä esiintyvistä henkilöistä on profiilin haltija, onhan se nyt aika noloa pistää profiilikuvakseen ex-parisuhde, vaikka toinen ei siinä edustavimmillaan olisi. (No joo, voihan tämä tytsy olla kaverikin, mutta näin nämä asiat koetaan.)



Sitten voi törmätä myös sellaiseen sankariin, joka ei ole ihmisten lataamiin kuviin perustuvassa deittipalvelussa kokenut tarpeelliseksi ladata itsestään kuvaa:



Ja tällaisen nähdessään kannattaa juosta karkuun:





Poikkeaako Tukholman Tinder-skene suomalaisesta? Ei merkittävästi. Väkeä on tietysti enemmän, mutta tässä tapauksessa lisäys näyttää olevan vain miesten puolella. Naisia tuntuu olevan ohjelman käyttäjinä suhteessa vähemmän kuin Suomen suurimmissa kaupungeissa.

Kansainvälisyys näkyy kuvasyötteessä selvästi, niin toisen polven maahanmuuttajina kuin hiljattain muuttaneina startuppaajina. Ekoilla treffeilläni kävin italialaisen jatko-opiskelijan kanssa, mutta siitä ei tullut mitään. Kumpikaan ei ainakaan kokenut tarvetta viestitellä toiselle tapaamisen jälkeen.
Suurin osa Tinder-svenssoneista listaa harrastuksiinsa matkustelun, urheilun, elokuvat ja ruoanlaiton. Hipsterikaupungissa pannaan paljon myös olutta. Kaikenlaista tallaajaa netissäkin kulkee, ja valikoimaa on elämänkoululaisista seikkailijoiden kautta purjehtija-pukumiehiin. 

Välillä olen kuitenkin ajatellut, että olisi hyödyllisempää lähteä seuraamaan sitä mielenkiintoisen näköistä tyyppiä tai aloittaa keskustelu tuntemattoman kanssa kahvilassa. Vielä ei suomalainen ujouteni ole siihen venynyt.
Suurin ulkomailla tinderöimisen etu on tietysti se, ettei tunne ketään eikä kukaan tunne sua. Täällä ei tarvitse pelätä törmäävänsä kaverien aviomiehiin tai ystävien eksiin (terveisiä vaan!).


lauantai 23. huhtikuuta 2016

Tukholman kirjeenvaihtaja: Diskuteeraus i/på/vid Tinder

Olen onistunut palkkaamaan Dagen Efterille kirjeenvaihtajan Itämeren tuolta puolen! Pääsette siis parin postauksen ajan tutustumaan ruotsalaiseen tinderöintiin. Jenni, ole hyvä.
Nykyinen työni vei minut suoraan Svea-mamman uumalle, Tukholman sykkivään suurkaupunkiin. Paikallisiin tutustuminen on yleensä maahanmuuttajan suurin ongelma. Vaikka kavereiden saaminen onkin onnistunut, ei työn (yliopisto) tai harrastusten (tanssi, laulu) parista ole juuri löytynyt deittiseuraa. 
Päätin siis ladata puhelimeeni jo kertaalleen poistetun Tinderin. Suomessa kokeiluista ei paljon jäänyt kerrottavaa jälkipolville. Minulla oli kuitenkin jo jonkinlainen käsitys ohjelman toiminnasta ja siellä viihtyvistä ihmisistä.
Olen aikaisemmin tehnyt asiakaspalvelua ruotsiksi, joten päätin venyttää kielitaitoa ja mukavuusrajaa deittailuun toisella kotimaisella. Yrityksen ja erehdyksen kautta muutama avausrepliikki löytyi.  
Vaikka kovin persoonallisiksi näitä ei voi sanoa, jostain sitä on aloitettava. En tiedä, mitä ne nykyään ruotsin yo-kirjoituksissa vaativat, mutta tämän voisi melkein painaa oppikirjaan:

Näin! Nyt on jää murrettu.


Jos oppikirjaesimerkin sijaan haluaa käyttää nuorisokieltä, sekin onnistuu. Näissä esimerkeissä huomaamme myös kaksi helppoa kysymystä, joilla keskustelua voi jatkaa:






Hieman pidemmän ”Hei, mitä kuuluu?”-tyyppisen aloituksen näemme tässä. Keskustelua voi jatkaa myös niillä kysymyksillä, joita kaverin profiilikuvista on herännyt:

Sitten, kun on saanut riittävän monta kertaa Callelta, Åkelta tai Olofilta englanninkielisen keskustelunaloituksen, voi tarkistaa, onko englanninkielisessä esittelytekstissä maininnut kielitaitoaan. 

Treffien lähestyessä voi myös miettiä, kannattaako paljastaa Åkelle puhuvansa sujuvasti tämän äidinkieltä vai teeskennellä taidottomuutta. Jälkimmäinen kostautuu, jos tapailua olisi luvassa pidempäänkin, mutta eikös kaikki romanttiset komediat ala salailusta?

Kovin tutulta vaikuttaa keskustelun taso siis Itämeren tuolla puolen. Onko muilla kokemuksia yhteispohjoismaisesta tinderöinnistä?

torstai 21. huhtikuuta 2016

Arkeologiaa ja ihonpalasia

Lapsuuteni unelma-ammatti oli arkeologi. Kuvittelin itseni rapsuttelemassa hiekkakerroksia tuhansia vuosia vanhojen pyramidien päältä. Se olisi ollut hienoa se.

Arkeologia minua ei nyt syystä tai toisesta koskaan tullutkaan. Oikeastaan se ei edes haittaa, nimittäin kuorintasukkien avulla pääsin toteuttamaan sisäistä kaivelijaani ihan oman kotini suojissa! Ei tarvitse edes lähteä mihinkään vieraaseen maahan saamaan ruokamyrkytyksiä.

Homma toimii siis yksinkertaisesti sitten, että sukat jalkaan noin 90 minuutiksi. Sitten odotellaan pari-kolme- neljä - päivää. Ja ohhoh! Jalkapohjien iho kuorituu kokonaan. Ei varmaankaan saisi nyppiä, mutta minä vähän kyllä nypin. Parhaimmillani sain jalkapöydästä irti 7cm x 3cm palasen. 

Kuvassa suurin saavutukseni tältä vuodelta

Ei kannata muuten mennä ekoina päivinä jalkapohjan irrotessa mennä tanssitunneille, jossa tanssitaan avojaloin. On oikein hauskaa huomata, että tunnin loppuessa jalkapohjaasi löytyy salin lattiasta enemmän kuin olisi tarve.


Valitettavasti kuoriutumisvaihe ei kestä ikuisesti. Kun jalkapohjien irtoaminen loppuu, löysin omissa arkeologisissa kaivauksissani erinomaisessa kunnossa olevat jalkapohjat. Pienet kantapään halkeamanalutkin olivat vain muisto vain. 

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Itsellinen nainen, maksullinen rakkaus

Tinderistä luopuminen oli ehkä paras päätös pitkästä aikaa. Koen olevani vapaa ja poissa muiden mielialavaihteluiden vaikutuspiireistä.

Koska kevät nyt kuitenkin tuikkii kakkaisimmankin ikkunan läpi, niin rakkautta on silti saatava. Olen elämäni aikana tutustunut moniin eri viherkasveihin, jotka ovat lähes täydellisiä elämänkumppaneita.Kaverit ovat vihreitä, eivät sotke järjestystäni, eivätkä vonkaa muuta kuin vettä. 

Eikä yksikään viherkasveistani ole koskaan herättänyt minua aamuyöstä tökkimällä selkääni puolikovalla oksallaan.  

Ja mikä parasta, näihin tyyppeihin voi oikeasti tutustua kaupan kassajonossa!

Viikonloppuna päätin siis tosissaan olla itsellinen nainen ja marssin lähimpään Plantageniin. Kassalle lähti tälle kertaa Herra Viirivehka. 

Vähän epäilen tämän suhteen onistumista. Onhan Herra Viirivehkalla kovin ohuet lehdet. Saattaa nimittäin olla, että hän nupahtaa kovin helposti. Ehkä hankin kaverille altakasteluruukun, niin minun ei tarvitse koko ajan huolehtia Herra Viirivehkan kosteustasapainosta. 

Hei ja näin loppuun voitte seurata kuvasarjaa Saana ja Herra viirevehka sängyssä. 

Kiitos työttömyyskassalle, joka mahdollisti Herra Viirivehkan hankinnan. Tai saattoivat ne rahat olla eduskunnan valvonnan alaiselta laitokseltakin. 

Olihan se aluksi vähän outoa olla kasvin kanssa päiväpeitteellä

Sitten vähän hävetti, kun unohdin meikata

Sitten tilanne alkoi normalisoitua

Sitten nousi tukka pystyyn

Melkein tuli duckfacekin


"Ai, ei saa kutittaa"




keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Minut on jätetty

Näin jälkikäteen ajateltuna kaikki merkit olivat kyllä jo hyvän aikaa ilmassa. Yhteistä aikaa ei löytynyt millään. Sitten kun sitä löytyi, niin homma meni riitelyksi.

Ei siis tullut yllätyksenä, että yksi päivä Tinder uhkasi kadottaa profiilini. Olisin voinut pelastaa profiilini, jos olisin päästänyt peukaloni villiksi ja alkanut tykätä ihmisistä. No. En alkanut tykkäilemään. Joten Tinder kai sitten jätti minut. Tekstiviestillä. Aika noloa.

Yritän tässä nyt pärjäillä. Kyllähän tämä vähän tyhjältä tuntuu, kun kukaan ei ole kertomassa, mitä vikoja minussa on. Tai mikä olisi herralle sopivin sisääntulokulma.

Hakemista en ajatellut kuitenkaan lopettaa. Miehen sijasta ajattelinkin hakea töitä. Eiköhän sitä seksuaalista häirintää pääse kokemaan myös työelämässä.

Tinder-seikkailuni päättyessä kuvani suomalaisesta miehestä on jokseenkin omituinen. Onneksi Ruotsissa on osattu tehdä dokkari suomipojista. Kiitos Finnomani -ohjelman, ymmärrän Pekkoja vähän paremmin.  Klikatkaa siis itsenne SVT Playhin ja oppikaa.

Ohjelmassa eräs valokuvaaja kertoo, miksi suomalaiset miehet ovat sellaisia kun ovat. Hänen mukaansa suomalainen mies ei puhua pukahda ennen kuin on miettinyt asian täysin loppuun.

Hiljaisuus johtuu siis kovasta aivotyöstä. Näin ollen kun suomalainen mies avaa suunsa, tulee sieltä pelkkää asiaa.

On todella helpottava saada tietää, että kaikki ne Tinder-viestit jotka minä tai kaverini olemme saaneet, ovat olleet tehokkaan aivotyöskentelyn tulosta. Mikään ei ole ollut harkitsematonta, vaan ihan täyttä asiaa.

Niin kuin vaikka tämä kaverini saama viesti mieheltä, jota hän ei  ole koskaan tavannut. (Naisen viestit harmaalla)




tiistai 22. maaliskuuta 2016

Flunssarohtojen parhaimmistoa

Minulla on tapana olla pari kertaa vuodessa kipeänä. Kesä - heinäkuussa otan jonkun mukavan hengitystietulehduksen ja sama meno jatkuu uudestaan marraskuussa. 

Nyt ei siis ole kalenterissa ollenkaan sairastumista, mutta minullapas on nyt joku nuhaköhä päällä! Tämä on aivan väärin. Virukset ovat nyt erehtyneet aikataulusta. Mutta mitä nyt voisi odottaa olioilta, joilla ei ole edes omia solurakenteita.

Hauskinta näissä omissa nuhataudeissani on, että homma jää lähes aina kalvamaan kurkkuani. Parhaassa tapauksessa ääni menee. Joidenkin mielestä se on onnenpäivä se, kun täti on vihdoin hiljaa. 

Mutta lällällää. Minulla on salainen ase, jolla saan pidettyä kurkkukivun maltillisena. Se on inkiväärikeitto. 


Noin 100-200 grammaa inkivääriä vain siivuiksi, veden kanssa (n. 1- 1,5 l) kattilaan lämmittelemään. Anna kiehua noin 20 minuuttia ja rohtosi on valmista.

Jos tykkäät kanelista, niin voi heittää pari kanelitankoa inkiväärin seuraksi pataan ja hyvä tulee siitäkin.

Kun keitos on keittynyt sopivan ajan (voi keittää kauemminkin kuin 20 minuuttia), liemi kuppiin hunajan ja vaikka sitruunan kanssa, niin johan on nielussa kuumotusta. 

Jos inkiväärikeitoksesi ei niin sanotusti potki nieltäessä, teit siitä liian laihaa. Silppua seuraavalla kerralla enemmän inkivääriä mukaan.


Vakmis tuote ilman kanelia on siis suurinpiirtein saman väristä kuin kuvassa. Kanelin kanssa tulee tummempaa. Tätä sitten litkit koko päivän ja hyvä tulee. 

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Tiskiharja vs.Mitä sä harrastat?

Olen ihan näppärä tyttö solmimaan uusia ihmissuhteita. Siitäkin huolimatta, että olen todella ennakkoluuloinen ja pidän suurinta osaa ihmiskunnasta ihan saappaina. Vaikka minun ei ole koskaan tarvinut kirja kädessä opetella, mistä niitä kavereita oikein tulee, on nettideittailumenestykseni luokattomalla tasolla.

Periaatteessa ihmissuhteiden luominen kun ei ole mitään rakettitiedettä. Niin mikä ihme siinä nettideittailukonseptissa sitten tökkii? Muistellaanpa vähän, miten niin sanotusti onnistuneet ihmissuhteeni ovat alkaneet. 

Josko näistä saisi vähän vinkkiä, että pärjäisi nettideiteillä paremmin?


Pinde
Pinden tapasin ensimmäistä kertaa partiojutuissa. Tein vaikutuksen taidollani koota retkikeitin. Ei siihen muuta sitten tarvittukaan. Yritin kysellä Pindeltä hänen muistikuviaan tapaamisesta. Ei mitään hajua. Mutta kesällä tulee 15 vuotta yhdessä täyteen. 

Pande
Panden tapasin ensimmäistä kertaa kun muutin hänen kanssaan yhteen. Hän muisteli, että ensisanani hänelle olivat "Mä muutan nyt tänne."

Hetken hämmennyksen jälkeen huomasimme, että meitä yhdisti yhteinen vihollinen. Asunnon aikaisemmat asukit olivat jättäneet keittiiöön kolme kaapillista tyhjiä pestopurkkeja. 

Ystävyytemme sinetöitiin, kun etsimme keräyspistettä viidelle pussilliselle lasipurkkeja. Aika pian tämän jälkeen saimme vielä uuden taakan kannettavaksemme. Uusi keittiönpöytä piti kantaa noin kilometrin päästä. Mutta me selvittiin siitä! Yhdessä!

Punde
Punde oli hengannut yhteisessä keittiössämme jo jonkin aikaa. En ollut kiinnittänyt häneen sen kummempaa huomiota. Mitä nyt olin rekisteröinyt, että olimme käyneet samassa lukiossa eri aikoihin. 

Jossain vaiheessa rohkenin tiedustella Pundelta, että olisiko mitenkään mahdollista pitää tiskiharja kaapin sisäpuolella. Se kun on minulle se juttu keittiössä. Että ylimääräistä roipetta ei juuri näy. 

Ja sehän kävi ilman sen kummempia ongelmia. Harja kaappiin ja elämä hymyilemään!

Ylimääräinen rompe ei kuitenkaan vähentynyt tällä peliliikkeellä. Punde meni Ikeaan töihin ja minä hankin kesäauton. Tällä yhdistelmällä sisustettiin opiskelija-asunto ja viritettiin puutarhaparveke pikkurahalla. 

Loppupäätelmä 1 - järkkää treffit asuntonäyttöön
Näitä kun nyt katsoo, niin merkitykselliset ihmissuhteet ovat syntyneet, kun olen jo asunut tai muuttanut jonkun kanssa saman katon alle. Eli nettideittaajat hei. Älkää enää pyytäkö potentiaalista partneria kahveille, vaan pyytäkää häntä muuttamaan luoksenne. Ainakin minun kohdallani tällä menetelmällä on saatu paljon hyvää aikaan.

Loppupäätelmä 2 - muista kysyä tiskiharjasta
Yhdessäkään esimerkkitarinassa juttu ei muuten ole alkanut sillä, että kysytään, mitä sä harrastat. Joten suosittelen myöskin tämän kysymyksen lemppaamista. Kukaan ei myöskään kysynyt, että onko minulla lemmikkejä, paljonko nostan penkistä ja mitä teen työkseni.

Ehei. Se mitä on kysytty, on että voisiko tiskiharjan pitää poissa kaapissa. Eli kun mietitte deiteillenne juttuaiheita, niin kysykää tiskiharjasta. 

Loppupäätelmä 3 - älä ehdota, että teistä tulisi tosi hyviä kavereita
Eniten minua ilahdutti tämänkertaisessa tutkimuksessa, että yksikään suhde ei alkanut myöskään lauseella oltaisiinko ihan vaan kavereita. Koska miten ihmeessä ihmiselle,
- jolle on koonnut trangiaa,
- jonka kanssa on käynyt kehityskeskustelua tiskiharjasta tai
- jonka kanssa on raahannut kilokaupalla lasijätettä,

voisi mitenkään, missään muodossa ehdottaa, että jatketaanko IHAN VAIN kavereina.

Ja muutenkin. Jos olet deiteillä, niin eikös tarkoituksena ole varmistaa, että sinusta ja seuralaisestasi ei missään nimessä tule ihan vaan kavereita?



Tällaista tällä kertaa. Voiko joku kertoa, jos on oikeasti joskus jatkanu ihan vaan kavereina, jonkun nettideittinsä kanssa. Ja miksi? 

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Muisteloita Kentistä

Jostain kaikui korviini, että Kent olisi pakkaamassa pillejä pussiin. Mietin, että kuinka nyt käy suomalaislasten kielitaidon. Ilman Kentiä, minä en osaisi sanoa ruotsiksi selkäranka. Enkä ymmärtäisi, mitä solstickepojkenilla tarkoitetaan.



Minun ja Kentin tarina alkoi ollessani vielä ala-asteella. Mielestäni Om du var här oli liian härski 12-vuotiaalle. Näppäränä tyttönä sanoitin biisin uudestaan. Siitä tuli tsekkiläistä piirroshahmoa ihannoiva Om Myyrä här. Lauloin kappaletta esimerkiksi keinuessani.

Jokunen vuosi myöhemmin, taisi olla 2003, olin päätynyt Provinssirockiin. Pääesiintyjänä oli Kent ja minä halusin mahdollisimman lähelle bändiä. Lavan edessä kun on parhaat bileet.

Ja voi mitä tulitusta se olikaan! Olin nimittäin saanut ihailijan. Joku puristi persettäni. Ajattelin, että kärleken väntar ja annoin olla. Ehkä se oli vain vahinko?

Mutta tämä rakkaus ei odottanut. Puristelu jatkui musiikin tahdissa. Tilannetta ei päässyt karkuun, koska yleisö pakkautui eteenpäin. Olin siis jumissa tuntemattoman rakastajani kanssa.

Päätin hakata lemmiskelijääni kyynärpäälläni. Herra ymärsi, että halusin häntä entistä enemmän. Jostain ilmestyi kieli näkökenttääni. Väistin. Hakkasin tyyppiä entistä lujempaa. Luojan kiitos, bändi oli lopettamassa. Ihmisjoukko hajaantui.

Rakastajastani näin vain, että hänellä oli juoksulenkkarit jalassa. Hyi yäk. Sekin vielä. Vuonna 2003 ne olivat merkki alemmasta sosiaaliluokasta.

Lopuksi vielä pikainen ruotsinkurssi. Tästä biisistä voi opetella esimerkiksi sanan selkäranka ja silmäkulma:


Ja tästä taas löytyvät solstickepojken ja muita pyromaniaan liittyviä juttuja:


Että sellaista tällä kertaa. Mitäs ruotsinsanoja sinä olet oppinut oppituntien ulkopuolella?





tiistai 15. maaliskuuta 2016

Jumitusta

Oho. Luova taukoni blogin kirjoittamisesta on karkaamassa. Nyt tarvitaan itsekuria.

Jotenkin nyt on tuntunut siltä, että ääh. Ei huvita kirjoittaa. Niin enpä ole sitten kirjoittanut. Aiheita kyllä on. Ne vain eivät ole vielä kypsyneet tarpeeksi.

Tämä postaus on lähinnä itselleni. Että saisin hyvän mielen siitä, että olen tehnyt jotain.

Olen minä kyllä tehnytkin jotain.

Kävin teatterissa! Esitys oli Q-teatterin Tavallisuuden aave. Se oli ihan kiva.

Ihan kiva on varmaan kamalinta, mitä voi sanoa jonkun taiteellisesta työstä. Sori siitä. Kyllä minä näytelmää katsoessani nauroin ihan aidosti. Ja olin viihdyttynyt. Ja vähän ehkä koskettunutkin.

Mutta narsissi-minäni kaipasi sitä, että lavalle astelisi joku joka voisi olla minä. Sinne tuotiin kyllä äitini, tätini, isäni ja koko sukuni. Minä jäin patisioon. Minä olin yleisössä. Se ei oikein sopinut minulle.

Minulle sopivin pätkä löytyi näytelmän blogista. Tunnistin itseni heti.

"Jostain ilmaantui afrikkalainen mies. Afrikkalainen mies tarttui minua vyötäröltä ja alkoi heittelehtiä ympärilläni, aivan kuin hän olisi halunnut manata minut johonkin toiseen todellisuuteen. Yritin liikkua samalla tavalla ilmavasti ja hullunrohkeasti niin kuin muutkin huoneessa olijat tekivät. Mutta joka hetki tulin itsestäni yhä tietoisemmaksi ja liikkeeni kuihtuivat. Lopulta heiluttelin käsiäni enää väkinäisesti, kunnes pysähdyin lattian keskelle. En jaksanut teeskennellä vapaata ihmistä.

Huomasin miten vähä vähältä muutkin ihmiset lopettivat liikkumisen ja kerääntyivät minun ja afrikkalaisen ympärille. Villikissan silmät loistivat innosta. Tässä juuri näemme täydellisen vastakohtien representaation, hän sanoi. Kuulin hänen puhuvan jotakin kuumasta etelästä, vaistonvaraisuudesta, intohimosta ja ruumiista, sekä toisaalta kylmästä pohjoisesta, laskelmoinnista, etäisyydestä ja järjen palvonnasta. Valuin hikeä, vaikka en edes liikkunut. Häpeä löi ruumistani kuin aalto. Miten on mahdollista, että epäonnistun näin karvaalla tavalla?"



Ja ei perse! Just kun olin saanut tämän teksimäärän naputeltua, niin muistan että minunhan piti kirkoittaa Kentistä! Säästän sen huomiseen. Om du var här ja silleen. 

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Yritin saada miehet puhumaan

Selailin eilen pitkästä aikaa tarjontaa Tinderissä. Sain jopa kymmenkunta matchia, joista yksi aloitti keskustelun! Oho.

Sitten sain sellaisen tosi hedelmällisen päähänpiston, että nyt selvitetään näiltä matcheilta heti alkuun, että mikäs on homman nimi. 



Kaksi kertoi heti alkuun etsivänsä tyttöystävää. Toinen heistä lisäsi kyllä vastaukseensa, että hehee. Tulkitsen tämän osoitukseksi epävarmuudesta. Kenties hän etsikin tyttöystävän sijasta villapaitaa jonka unohti jonkun hoitonsa luokse. Ei vain kehdannut sanoa?

Yksi kertoi etsivänsä laulajaa. Mietin, että minkähänlaiseen kokoonpanoon? Olikohan kyseessä duo vai trio? Ja minkälaiset laulut kyseessä? Synnytyslaulut? 

Eräs vastanneista kierteli totuutta ja ilmoitti ettei etsi mitään. Hän haluaa vain kohdata ihmisiä ja katsoa mitä tapahtuu. Haihattelija sanon minä. Minun korvaani tämä vastaus kuulosti paremmalta versiolta emmätiiästä. Yleensä emmätiiä tulee vastaukseksi, kun oletetaan, että oma rehellinen vastaus ei miellytä kysyjää. 

Yksi kertoi suoraan, että ei etsi vastauksia galluppeihin. Selvä homma. Poistin hänet, ennen kuin hän ehti poistaa minut. Ehdinpäs ensin! Kjäh, kjäh.

Tunnin sisään olin siis saanut vastaukset noin puolelta kyselyn saaneilta. Ei huono prosentti.

Kun aamulla avasin Tinderin uudestaan, niin puolet matcheistani oli haihtunut. Tinder fail. 




Mitä tästä opin?
1. Noin 20%  tindermiehistä, suora yhteys vaginaan ei ole tyydyttävä lopputulos. Voisiko olla mahdollista, että tindermiesten joukkoon olisi sekoittunut miehiä, jotka nauttivat vaginayhteyden lisäksi aivo- tai sydänyhteydestä?

2. 10% tindermiehistä etsii laulajia. Eli hei kaikki työttömät muusikot! Tinderiin vaan! 

3. Kymmenellä prosentilla tindermiehistä on kohtausfantasioita, joissa he kävelevät kohti naisia. Väistääkö nainen? Jääkö nainen alakynteen? Puhuuko nainen hänelle? Mies ei kuitenkaan voi kohtauksen aikan ottaa aktiivista roolia. Hän näkee itsensä enemminkin sivustaseuraajana, jonka tarkoitus on vain katsoa mitä tapahtuu.

4. Noin 60% tindermiehistä katoaa paikalta, jos keskustelunavauksessa mainitaan sanat gallup, tyttöystävä tai seksi. Naiset! Välttäkää siis näitä sanoja. Puhukaa mielummin vaikka anopeista, kukista ja mehiläisistä. 

5. En enää koskaan itse aloita keskusteluja. Tämän olen kyllä jo oppinut. Olemalla itse aloitteellinen, nainen saa vain nössöjä miehiä. Piste. 

Pohdiskelin tässä, että rikoinko jotain kirjoittamatonta sääntöä, kun menin näin suoraan kysymään miehiltä heidän Tinderin käyttötavoista. Että saiko noi 60%, jotka ei kyennyt vastaamaan, niin jonkun kolauksen miehuuteensa? Kun tällä tavalla suoraan menin kysymään? 

Välillä tuntuu, että miehuus on kovin herkkää. Ja kun eihän Tinderissä voi edes lähettää kuvia. Niin ykskään noista miehistä ei voinu lähettää mulle edes kikkelikuvaa miehuutensa osoituksena.  

EDIT: EEIH! Nyt tajuan, miks mun galuppiin ei haluttu vastata! Olin kirjottanu sen väärin! Vaikutin ihan retardilta. Oho. 





torstai 10. maaliskuuta 2016

Tinder-tukihenkilö

- Vähän Tinder on hirvee!
- Ai oot lukenu mun blogia vai?

- Eiku asensin sen taas ite. Joku puhu mulle siellä.
- Eiks se sit oo hyvä asia? Yleensä kukaan ei sano siellä mitään.

- Noku mä annoin sille mun WhatsApp-numeron ja se näyttää ihan vajaaälyiseltä sen WhatsApp-profiilikuvassa.

- Ei kannata jaella puhelinnumeroaan, jos ei oo nähny livenä.
- Nomutkumutku... Nyt se tietty haluaa nähdä mut! Mut mun pään sisästä kuuluuu vaan EIEIEIEEIEIIEEIEI



- Et siis oo näkemässä sitä?
- No En. Ennenennenennnenen. Mut miten mä sanon sille, että en halua tavata sitä?

- No sano sille, että et haluu nähdä? Älä vastaa enää viesteihin? Miks sä et haluu nähdä sitä?
- Noku sillä ei oo töitä... Sillä on joku pitkä sairaalajakso takana... Ja haloo, se vaikuttaa vähän yksinkertaselta.

- No jos et haluu nähdä sitä koskaan missään muodossa, niin kerro sille, että sun pään sisältä kuuluu niin voimakas EIEIEIEIEIEi, että teidän ei oo turvallista tavata.
- JOO! Miten mä en ite tätä tajunnu?

***

- Mä sanoin sille, että en haluu nähdä sitä koskaan ikinä, enkä mitenkään. Että mun sisältä tulee niin voimakas EI, että meidän ei ole tarkoitus tavata koskaan.
- Mitäs se siihen?
- Se sanoi, että mä vaikutan tosi viisaalta ihmiseltä.

- Nyt äkkiä poistat ja blokkaat sen, ennen ku se ehtii muuttaa mielipidettään!






tiistai 8. maaliskuuta 2016

Junalla matkustamisen iloja

Olen erittäin ammattitaitoinen istumaan junassa. Ennätykseni on neljä päivää putkeen Moskovasta Irkutskiin. Lisäksi olen kuluttanut junanpenkkejä ihan kotimaan liikenteessä.

Istuin taasen viime viikolla junassa. Tässä on keräilyeräni junamatkustamisen iloista.  



Pysähtelevä juna
Jotenkin se, että juna pysähtyy odottamaan vastaantulevaa liikennettä keskelle korpea Parkanon ja Seinäjoen välille saa minut pakokauhun valtaan. 

Jo minuutissa tulee fiilis, että kun on VR kyseessä niin tämä ei voi päättyä hyvin. Mielikuvitus laukkaa ja kauhukuvat näkyvät yhä selvemmin mielessä. Kohta junavaunullinen matkustajia heitetään susille syötäväksi. 

Tai kohta ne lähettää TV-ryhmän kysymään matkustajilta, että pitääkö hintoja alentaa. Eihän sellaiseen osaisi edes vastata järkevästi. Sanoisin  pian, että hintoja on nostettava, että juna saataisiin taas liikkeelle!

Kuulutukset
Tätä samaa ilmiötä esiintyy myös lentoliikenteessä. Mikään ei ole hauskempaa kuin se, että kauhean rohinan ja kohinan keskeltä kuulet, että juna on pysähdyksissä. No sen nyt tajusit jo itsekin.

Olisi vain ollut kiva kuulla, oliko vika sinussa itsessäsi vai junassa. Oltiinko pysähtymiseen tai pullaan uuteen hintaan päädytty yhteisymmärryksessä? Vai päättikö toinen osapuoli vain yksipuolisesti vetää omaa linjaansa? 

Teinit ja piipittävät tekniset vempeleet
Edestä tai takaa kuluu piip piip. Kerta nyt vielä menisikin, mutta piip piip tulee epätasaisen tasaisin väliajoin. Tajuat, että piipitys lähtee vieressä istuvan teinin teknisestä härvelistä. Suunnittelet pudottavasi matkalaukun teinin päälle. Pilkka osuu kuitenkin omaan nilkkaan. Naapurin matkalaukku mätkähtää omaan päähääsi.

Nyt piipityksen lisäksi sinua häiritsevät pikkulinnut. Kyllä junassa matkustaminen onkin vaikeaa. Varsinkin jos on suomalainen, jonka kommunikointitaidot ovat kultakalan tasolla. 

Taunot, jotka luukuttavat Yleä
Suomi on teknologiamaa. Täällä harmaat pantterit pakottavat lapsenlapsensa ostamaan netistä junalippuja, jonka jälkeen pantsut siirtyvät raiteille katsomaan hiihtokisoja tapletista.

Panttereiden kuulo on heikentynyt sodan jälkeen niin paljon, että he eivät ole kuulleet kuulokkeista. Taplettia katsellaan silmät pyöreinä samalla kun koko junavaunu saa kuulla, mitä ohjelmaa setä tapittaa.

Onneksi Yle ei esitä pornoa. 

Ilmavaivat
Jotenkin pitkillä matkoilla istuminen aiheuttaa kaasun kerääntymistä suolenmutkaan. Pieruista kasvaa siis valtavia.

Ilmat täytyy saada siis vaivihkaa pihalle. Kuulokkeet korvilla sitä erehtyy luulemaan, että päästelee vain äänettömiä henkäyksiä. Kuulokkeiden pois ottamisen jälkeen onkin kiva huomata, että äänetön henkäys onkin ollut kunnon pärinä. 

Lastenosastot
Yhdessä vaiheessa junalippuja varatessa sain aina paikan leikkivaunusta. En tajua miksi. Ehkä VR oli päättänyt, että olen niin riehakas, että parempi antaa matkan ajaksi vähän virikkeitä. 

Mutta kun niitä virikkeitä on minulla jo omasta takaa. Esimerkiksi lukeminen ja ikkunasta ulos tuijottaminen ovat minulle erinomaista viihdettä. En tarvitse siihen yhtään kenenkään apua. 


Puheliaat kanssamatkustajat
Muutama sana vierustoverin kanssa on ihan ok. Esimerkiksi "Mulla on toi ikkunapaikka" on ihan hyvä verbalisoida. Näin se on helpommin ymmärrettävissä kuin käsimerkeillä.

Liiallinen puhuminen on taasen epäsuotavaa. Liiallisella tarkoitan sitä, että Seinäjoen ja Kokkolan välillä kerrot noin kymmenen kertaa saman tarinan siitä, miten Rovaniemi paloi sodan aikana. Ja kuinka sinä lähdit Ouluun hakemaan maitoa. 

Sama tarina yhden kerran on ihan riittävä. Senkin jälkeen kannattaa seurata, onko kanssamatkustaja vielä hereillä. 


Vessa ilman paperia, vettä tai saippuaa
Vessassa käyminen liikkuvassa ympäristössä on aina yhtä jännittävää. Kuulun siihen sukupolveen, joka ei ymmärrä sanontaa "toimii kuin junan vessa". Nimittäin minun aikanani junanvessat eivät nyt erityisemmin ole toimineet.

Jos käy niin hyvä säkä, että löytää vapaan vessan, niin se että siellä olisi saippuaa, vettä ja vessapaperia yhtä aikaa on maailmanluokan ihme. Yleensä ainakin yksi puuttuu. Yleensä se on saippua.

Ja minä niin mielelläni pesisin käteni ihan saippualla. Varsinkin kun näkee minkälaista porukkaa siellä vessassa möyrii.


Matkalaukut 
Joillakin ihmisillä on paniikinomainen tarve pitää 20 kilon laukkunsa näköpiirissä. Sitä omaa kultamussukkaa ei voi missään nimessä laittaa sinne matkalaukkuososastolle ulkoovien viereen. Ehei, ei kai nyt sentään. Laukku pidetään vieressä ja kun sitä ei jakseta nostaa hattuhyllylle tukitaan sillä käytävä.

Annan näin loppuun ilmaisen vihjeen matkalaukkupaniikkihäiriöistä kärsiville. Jos laukkusi on normaalin mitoissa, etkä kulje jossain IC 2-junassa Helsingistä Turkuun, niin laukun saa penkin alle pois tieltä! Näppärää. Ei tarvitse nostaa minnekään. Ja onhan se nyt ihana tunne, kun tietää likaisten kalsarien olevan lähellä.


Tällaisia minä mietin junamatkoilla. Mitäs te muut?

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Näin löydät fiksun miehen

Netteideiteille (tai minun tapauksessa Tinder-deiteille) lähtiessä sitä toivoo, että seuralaisella olisi edes jonkintasoinen yleissivistys. Yleensä esivalinta on tehty jo kirjoitustyylin mukaan. Yhdys sana osaamisen perusteella toivon, että ostoskoriini valikoituisi henkilöitä, joilla on jonkinlainen yleissivistys.

Olen kuitenkin huomannut, että yhdyssanojen osaaminen ei juuri kerro älykkyydestä. Se kertoo lähinnä siitä, että.. no .. että osaa yhdyssanat.




Älykästä miestä etsiessä luulin joskus, että koulutus se viisaaksi tekee. Valitettavan usein koulunpenkin kuluttaminen tekee myös ylimieliseksi. Mikään ei ole sen hauskempaa kuin kökkiä deiteillä henkilön kanssa, joka ilmoittaa olevansa älyllisesti kehittyneempi kuin puolet väestöstä.

Yleensä tässä kohtaa vahvistan henkilön suuruskuvitelmia näyttämällä idioottipuolen itsestäni. Maukas pieruvitsikin toimii hyvin. Kerran esittelin märkäpaisetta kyynärvarressani.



Tilanteen ei kuitenkaan tarvitse eskaloitua pieruvitsitasolle. Olen nimittäin kehitellyt uuden tavan löytää fiksun deitin.

Internetin ihmeellinen maailma kertoo esimerkiksi että karvaiset, suklaasta ja klassisesta musiikista pitävät miehet ovat älykkäitä. Eli minun on naamioitava fiksun miehen etsiminen karvaisen, suklaata syövän ja klassista kuuntelevan miehen metsästykseksi.

Ainoa vaan, että en ole partanaisia.

Ehkä voisin kokeilla sitten hoikkaa ateistia, joka viihtyy värikkäissä sukissa. Tai vaikka mielentervysongelmista kärsivää alkoholistia, jolla on kissa! Tunnetteko ketään sopivaa?

Tässä vielä ominaisuudet, jotka korreloivat älykkyyden kanssa. Mikä on sinun suosikkikombosi?

Ateismi
Värikkäisiin sukkiin pukeutuminen
Alkoholismi
Hoikkuus
Suklaan syöminen
Klassisen musiikin kuuntelu
Karvaisuus (miehissä)
Kissa- eikä koiraihmisyys
Bipo, depis, tai muuten vain skitso

lauantai 27. helmikuuta 2016

Enemmän munaa, kiitos! Eli elämäni kuvottavin Tinder-kokemus

Tätä pätkää olen hautonut aina blogini uudelleen lämmittämisestä alkaen. Kyseessä on elämäni järkyttävin, hirvittävin, säälittävin ja loppujen lopuksi naurettavin Tinder-kohtaamiseni.

Tarina alkaa - kuten kamalimmat Tinder-tarinat yleensä - hyvästä alusta. Mies oli mukava. Osasi puhua. Ei aikaillut tapaamisen järjestämisessä. Kertoi itseironisen vitsin, jolle nauroin. Otti yhteyttä heti ensikohtaamisen jälkeen. Vau.

Toiselle tapaamiselle oli siis asetettu kovat odotukset. Istuimme puolityhjässä kahvilassa. Dippasimme ekologisen pikkuhousunsuojan näköistä pussukkaa vedessä. Se oli rooibos-teetä. Jostain syystä päädyin kertomaan autoiluhistoriastani ja ajottain kärsimästäni valkoisen paperin kammosta.

Mies ei viehättynyt tarinoistani. Luuli varmaan valkoisen paperin kammoa mielensairaudeksi. Hän istui minua vastapäätä, mutta en saanut häneen mitään kontaktia. Loppujen lopuksi kuulin vain oman ääneni.

Vaivaantunut halaus liukuportaiden edessä ja nopeasti kotiin. Homma alkoi nopeasti ja päättyi vielä nopeammin, ajattelin. Miehestä tuskin enää kuuluisi mitään.

Valitettavasti olin väärässä. Kyllä hänestä kuuluisi.


Ai minä vai? Miten niin muka? Ikinä en ole ollut hysteerinen! 

 


Ja haloo! Hysteria meni muodista jo 1800-luvulla. Taudin hoitoon suunnitellut vibraattorit ovat nykyään ihan kaikkien ulottuvilla. Ihan ilman reseptiä.

Mietin, että olisikohan mieheke itse ollut pienen vibran tarpeessa. Mutta aikuinen mies tietää kyllä mitä haluaa. Tämä yksilö ei ollut pelokas kertomaan, mitä halusi.


Ai, että enemmän munaa? No käviskö munasarjat? Olisko niissä tarpeeksi munia? 

Mitäs muuta olisit halunnut kuin enemmän munaa? Vähän lyhyemmän hameen tai enemmän huulipunaa? Vai kenties päinvastoin? "Älä hei laita noin korkeita korkoja, ku meet ulos. Näytät ihan horolta..."

Kun toivelista oli selvillä, halusi mies vielä kertoa huomionsa minusta perustuen tunnin kahvitteluhetkeen.


Ahaa. Olin aiheuttanut miehelle jo pelkällä olemassaolollani kauhean hylkimisreaktion. Voi pientä. Näin elämää jo vähän nähneenä, pieni vinkki ihan kaikille. Jos joudutte tekemään asian  tai henkilön kanssa, joka aiheuttaa teille negatiivisia fiiliksiä. Niin lähtekää vetämään ja äkkiä. 

Ja mitä tulee minun pelkooni elää. No, en nyt ihan tunnista. Ihan oikeesti. En vaan tunnista. 

Onneksi heppu itse ei kuitenkaan pelännyt heikon naisen pelastamista pulasta. Hän tarjoutui repulsiokohtauksestaan huolimatta auttamaan minua työelämään liittyvissä asioissa. No huraa! 


Kyllä nyt on tädille tarjolla sellainen jättipotti että! Hysterian hoitoa ja uravalmennusta. Kuinka voisin kieltäytyä? Ja tyyppi sanoo vielä olevans nice guy. Kyllä mies tiesi, että naisen kuin naisen luottamuksen saa kertomalla olevansa nice guy. 

Ilmeisesti okka-vastaukseni ei kuitenkaan miellyttänyt tätä modernia ritaria. 


Sanottaisiinko, että en suosittele sitä kirjan kirjoittamista. Tulisi liikaa ihmisuhreja ja kärsimystä. Sitä paitsi mä kirjotan jo sun toilailusta blogipostausta. 

Mutta onneksi herralta löytyy selitys huonoon käytökseensä. Luonnevikahan se on. Herra tuo myös hienosti esiin kansainvälisen osaamisensa kääntämällä fraasin vaikea käsitellä muotoon hard to handle. Itse kyllä pitäytyisin hänen kohdalla yhdessä kotimaisessa: vaikea käsittää.


Tässä vaiheessa oli  minulle vihdoin valjennut, että nyt eroon tästä sekopäästä ja äkkiä. Tyyppi oli toista mieltä. Ja täytyihän niitä säälipisteitä vähän kalastella. 


Olen TODELLA onnellinen tyttöystäväsi puolesta. Ja toi muka hyvän tyypin esittäminen on jo niin falskia tässä kohdassa, että hoh hoijaa. Mutta Saana asiakaspalvelusta se vaan jaksaa kaikenmaailman rottia. 


Hei sä oot ihan nössö hysteerikko, josta ei koskaan tuu mitään, mutta kuules. Mulla on ehdotus. Ollaanko kavereita? NO EI HELVETISSÄ OLLA! 

Tässä vaiheessa haukoin vielä niin henkeäni tapahtuneesta, etten oikeastaan tajunnut, millaisen idiootin kanssa olin ollut tekemisissä. Toivotin hyvää loppuelämää ja pyörin puolituntia ympyrää, kunnes tajusin mitä oli tehtävä. 

Tämä mies selvästi kaipasi palautetta. Hän oli ollut minua kohtaan erittäin loukkaava. Ja kyllä minä tästä mieleni niin pahoitin, että herran olisi syytä tietää se. 

Jätän tämän viimeisen viestikohtauksen tähän näin. Yöunet meni, mutta onneksi vain ne. Myötätunnon osoitukset kommentteihin. Kiitos.