tiistai 15. maaliskuuta 2016

Jumitusta

Oho. Luova taukoni blogin kirjoittamisesta on karkaamassa. Nyt tarvitaan itsekuria.

Jotenkin nyt on tuntunut siltä, että ääh. Ei huvita kirjoittaa. Niin enpä ole sitten kirjoittanut. Aiheita kyllä on. Ne vain eivät ole vielä kypsyneet tarpeeksi.

Tämä postaus on lähinnä itselleni. Että saisin hyvän mielen siitä, että olen tehnyt jotain.

Olen minä kyllä tehnytkin jotain.

Kävin teatterissa! Esitys oli Q-teatterin Tavallisuuden aave. Se oli ihan kiva.

Ihan kiva on varmaan kamalinta, mitä voi sanoa jonkun taiteellisesta työstä. Sori siitä. Kyllä minä näytelmää katsoessani nauroin ihan aidosti. Ja olin viihdyttynyt. Ja vähän ehkä koskettunutkin.

Mutta narsissi-minäni kaipasi sitä, että lavalle astelisi joku joka voisi olla minä. Sinne tuotiin kyllä äitini, tätini, isäni ja koko sukuni. Minä jäin patisioon. Minä olin yleisössä. Se ei oikein sopinut minulle.

Minulle sopivin pätkä löytyi näytelmän blogista. Tunnistin itseni heti.

"Jostain ilmaantui afrikkalainen mies. Afrikkalainen mies tarttui minua vyötäröltä ja alkoi heittelehtiä ympärilläni, aivan kuin hän olisi halunnut manata minut johonkin toiseen todellisuuteen. Yritin liikkua samalla tavalla ilmavasti ja hullunrohkeasti niin kuin muutkin huoneessa olijat tekivät. Mutta joka hetki tulin itsestäni yhä tietoisemmaksi ja liikkeeni kuihtuivat. Lopulta heiluttelin käsiäni enää väkinäisesti, kunnes pysähdyin lattian keskelle. En jaksanut teeskennellä vapaata ihmistä.

Huomasin miten vähä vähältä muutkin ihmiset lopettivat liikkumisen ja kerääntyivät minun ja afrikkalaisen ympärille. Villikissan silmät loistivat innosta. Tässä juuri näemme täydellisen vastakohtien representaation, hän sanoi. Kuulin hänen puhuvan jotakin kuumasta etelästä, vaistonvaraisuudesta, intohimosta ja ruumiista, sekä toisaalta kylmästä pohjoisesta, laskelmoinnista, etäisyydestä ja järjen palvonnasta. Valuin hikeä, vaikka en edes liikkunut. Häpeä löi ruumistani kuin aalto. Miten on mahdollista, että epäonnistun näin karvaalla tavalla?"



Ja ei perse! Just kun olin saanut tämän teksimäärän naputeltua, niin muistan että minunhan piti kirkoittaa Kentistä! Säästän sen huomiseen. Om du var här ja silleen. 

2 kommenttia:

  1. Älä ny vielä ala jumittaan, vastahan sää alotit!

    VastaaPoista
  2. Jumitus on ihan luonnolline olotila. Niitä tulee ja menee. Ei ole syytä huoleen. Aion pysyä kaidalla tiellä vaikka välisin.

    VastaaPoista

Puhunko ihan puuta heinää vai totisinta totta? Kommentoi!