tiistai 8. maaliskuuta 2016

Junalla matkustamisen iloja

Olen erittäin ammattitaitoinen istumaan junassa. Ennätykseni on neljä päivää putkeen Moskovasta Irkutskiin. Lisäksi olen kuluttanut junanpenkkejä ihan kotimaan liikenteessä.

Istuin taasen viime viikolla junassa. Tässä on keräilyeräni junamatkustamisen iloista.  



Pysähtelevä juna
Jotenkin se, että juna pysähtyy odottamaan vastaantulevaa liikennettä keskelle korpea Parkanon ja Seinäjoen välille saa minut pakokauhun valtaan. 

Jo minuutissa tulee fiilis, että kun on VR kyseessä niin tämä ei voi päättyä hyvin. Mielikuvitus laukkaa ja kauhukuvat näkyvät yhä selvemmin mielessä. Kohta junavaunullinen matkustajia heitetään susille syötäväksi. 

Tai kohta ne lähettää TV-ryhmän kysymään matkustajilta, että pitääkö hintoja alentaa. Eihän sellaiseen osaisi edes vastata järkevästi. Sanoisin  pian, että hintoja on nostettava, että juna saataisiin taas liikkeelle!

Kuulutukset
Tätä samaa ilmiötä esiintyy myös lentoliikenteessä. Mikään ei ole hauskempaa kuin se, että kauhean rohinan ja kohinan keskeltä kuulet, että juna on pysähdyksissä. No sen nyt tajusit jo itsekin.

Olisi vain ollut kiva kuulla, oliko vika sinussa itsessäsi vai junassa. Oltiinko pysähtymiseen tai pullaan uuteen hintaan päädytty yhteisymmärryksessä? Vai päättikö toinen osapuoli vain yksipuolisesti vetää omaa linjaansa? 

Teinit ja piipittävät tekniset vempeleet
Edestä tai takaa kuluu piip piip. Kerta nyt vielä menisikin, mutta piip piip tulee epätasaisen tasaisin väliajoin. Tajuat, että piipitys lähtee vieressä istuvan teinin teknisestä härvelistä. Suunnittelet pudottavasi matkalaukun teinin päälle. Pilkka osuu kuitenkin omaan nilkkaan. Naapurin matkalaukku mätkähtää omaan päähääsi.

Nyt piipityksen lisäksi sinua häiritsevät pikkulinnut. Kyllä junassa matkustaminen onkin vaikeaa. Varsinkin jos on suomalainen, jonka kommunikointitaidot ovat kultakalan tasolla. 

Taunot, jotka luukuttavat Yleä
Suomi on teknologiamaa. Täällä harmaat pantterit pakottavat lapsenlapsensa ostamaan netistä junalippuja, jonka jälkeen pantsut siirtyvät raiteille katsomaan hiihtokisoja tapletista.

Panttereiden kuulo on heikentynyt sodan jälkeen niin paljon, että he eivät ole kuulleet kuulokkeista. Taplettia katsellaan silmät pyöreinä samalla kun koko junavaunu saa kuulla, mitä ohjelmaa setä tapittaa.

Onneksi Yle ei esitä pornoa. 

Ilmavaivat
Jotenkin pitkillä matkoilla istuminen aiheuttaa kaasun kerääntymistä suolenmutkaan. Pieruista kasvaa siis valtavia.

Ilmat täytyy saada siis vaivihkaa pihalle. Kuulokkeet korvilla sitä erehtyy luulemaan, että päästelee vain äänettömiä henkäyksiä. Kuulokkeiden pois ottamisen jälkeen onkin kiva huomata, että äänetön henkäys onkin ollut kunnon pärinä. 

Lastenosastot
Yhdessä vaiheessa junalippuja varatessa sain aina paikan leikkivaunusta. En tajua miksi. Ehkä VR oli päättänyt, että olen niin riehakas, että parempi antaa matkan ajaksi vähän virikkeitä. 

Mutta kun niitä virikkeitä on minulla jo omasta takaa. Esimerkiksi lukeminen ja ikkunasta ulos tuijottaminen ovat minulle erinomaista viihdettä. En tarvitse siihen yhtään kenenkään apua. 


Puheliaat kanssamatkustajat
Muutama sana vierustoverin kanssa on ihan ok. Esimerkiksi "Mulla on toi ikkunapaikka" on ihan hyvä verbalisoida. Näin se on helpommin ymmärrettävissä kuin käsimerkeillä.

Liiallinen puhuminen on taasen epäsuotavaa. Liiallisella tarkoitan sitä, että Seinäjoen ja Kokkolan välillä kerrot noin kymmenen kertaa saman tarinan siitä, miten Rovaniemi paloi sodan aikana. Ja kuinka sinä lähdit Ouluun hakemaan maitoa. 

Sama tarina yhden kerran on ihan riittävä. Senkin jälkeen kannattaa seurata, onko kanssamatkustaja vielä hereillä. 


Vessa ilman paperia, vettä tai saippuaa
Vessassa käyminen liikkuvassa ympäristössä on aina yhtä jännittävää. Kuulun siihen sukupolveen, joka ei ymmärrä sanontaa "toimii kuin junan vessa". Nimittäin minun aikanani junanvessat eivät nyt erityisemmin ole toimineet.

Jos käy niin hyvä säkä, että löytää vapaan vessan, niin se että siellä olisi saippuaa, vettä ja vessapaperia yhtä aikaa on maailmanluokan ihme. Yleensä ainakin yksi puuttuu. Yleensä se on saippua.

Ja minä niin mielelläni pesisin käteni ihan saippualla. Varsinkin kun näkee minkälaista porukkaa siellä vessassa möyrii.


Matkalaukut 
Joillakin ihmisillä on paniikinomainen tarve pitää 20 kilon laukkunsa näköpiirissä. Sitä omaa kultamussukkaa ei voi missään nimessä laittaa sinne matkalaukkuososastolle ulkoovien viereen. Ehei, ei kai nyt sentään. Laukku pidetään vieressä ja kun sitä ei jakseta nostaa hattuhyllylle tukitaan sillä käytävä.

Annan näin loppuun ilmaisen vihjeen matkalaukkupaniikkihäiriöistä kärsiville. Jos laukkusi on normaalin mitoissa, etkä kulje jossain IC 2-junassa Helsingistä Turkuun, niin laukun saa penkin alle pois tieltä! Näppärää. Ei tarvitse nostaa minnekään. Ja onhan se nyt ihana tunne, kun tietää likaisten kalsarien olevan lähellä.


Tällaisia minä mietin junamatkoilla. Mitäs te muut?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Puhunko ihan puuta heinää vai totisinta totta? Kommentoi!