sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Miksi en pääse Tinder-treffeille

Minun ja Herra Viirivehkan suhde on nyt siinä vaiheessa, että sovimme olevamme avoimessa suhteessa. Tämä tarkoittaa sitä, että olen selannut jälleen Tinderiä perinteitä kunnioittaen, huonolla menestyksellä.

Nyt ajattelin ottaa tutkailtavaksi erään keskustelun, joka jälleen kerran ei edennyt yhtään mihinkään. Josko tämän käsittelystä olisi apua sen ymmärtämiseen, miksi ihmeessä keskustelu ei siirry näyttöruudulta pöydän taakse oikeaan elämään.

Pelasin tapojeni mukaan Kohtalonsormea, enkä juurikaan lukenut potentiaalisten matchien kuvauksia. Ja kuinka ollakaan! Noin sadasta matchistäni yksi "seikkailija" aloitti keskustelun kanssani. Mikä mieletön sattuma.


Noniin. Saana hei! Tinderiä ei räplätä, sitä pyyhitään, kuten itse sovellus asian ilmaisee. Kun muistaa tämän jatkossa, niin saa ohjailtua keskustelun jokseenkin siedettävälle tasolle.

Räpäläyksen jälkeen päätän kehua toista osapuolta hieman. Miehethän aina tykkää, kun niitä kehuu? Ja Tinderin selaaminen ja itsensä räplääminen yhtä aikaa on kyllä hatunnoston paikka.


En halunnut kuitenkaan kehua liikaa, ettei mies vaan ylpisty. Tinderissä ylpistyneet miehet on pahinta, mitä tiedän. En ole onneksi tavannut vielä yhtäkään.

Hieman kyllä ärsytti, kun mies ei voinut edes kiittää kehustani, kun halusi jo siirtyä seuraavaan aiheeseen.


Ei muuten kannata mainita sitä Tinderin pyyhkimistäkään, jos haluaa pitää keskustelun siveänä. Tämän keskustelutyngän jälkeen minulle tuli pakottava tarve näyttää olevani vapaamielinen nainen, joka ei ihan pienistä hätkähdä.


En ole koskaan tehnyt mitään pervoa. Koskaan en ole mitään pervoa tehnyt. Paitsi kerran ehkä saatoin sitoa yhden tyypin lipputankoon, koska sillä oli söpö perse.  


Tässä vaiheessa miehen hymiöt hyytyivät.

Muistan jatkossa olla kyselemättä liikaa tarkentavia kysymyksiä. Varsinkin sellaiset kysymykset, joita on vaikea ymmärtää kannattaa jättää heti suosiolla pois. Hyvä esimerkki tästä on edellä mainittu, mikä lasketaan pervoksi.


No onneksi vastaus sai taas miehen hymiöt palaamaan.


Mutta minä olin jo niin tulessa sananselityksestä, että en voi luovuttaa. Jos haluan jatkossa päästä edes jonkunlaisille Tinder-treffeille, en saa missään nimessä alkaa selittämään enempää kuin on tarve. Muistan nyt.


Ihmissuhteissa peruspilari on aina ja iänkaikkisesti se, että on oma itsensä. No arvatkaa mitä minä sitten unohdin? No oman itseni!



Jatkossa muistan paremmin olevani ihan tavallinen Saana, joka kirjoittelee satunnaisesti postikortteja ja blogia.



Jostain syystä mies haluaa edelleen jatkaa keskustelua suuruskuvitelmista kärsivän mielipuolen kanssa.

No mitä tästä siis opin? Jos haluan jatkossa päästä treffeille, täytyy minun muistaa, etten ole Jeesus ja miehen on parempi antaa voittaa väittelyt. Ja siinä vaiheessa kun miehen hymiöt haihtuvat, on erittäin todennäköistä, että treffikutsua ei koskaan tule.

Keskustelu päättyi kuta kuinkin tähän. Jos se nyt jotain kiinnostaa.


Muthei. Mikäs teidän mielestä on pervoa? Kuka sen määrittää? Yksilö vai yhteiskunta?

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Paljastuskirjoitus ja palkinto, osa I

Dagen Efter on saanut palkinnon! Huraa! Kuplajuomaa kaikille tarjolla nyt! Eli suoraan puhuva Sofia muisti blogiani Liebster Awardsilla. 

Mutta kaikessa kivassa on aina joku mutta. Minun pitäisi nyt jostain kekata muita blogeja, joille voisin Liebsterin jakaa. MUTTA Sofia oli ehtinyt lahjoa jo melkein kaikki samat, joille minäkin plakaatin olisin antanut. 

Eli jos sinulla on äärettömän hyvä, loistava ja mahtava blogi, jota ehdottomasti pitäisi lukea, niin vinkkaatkos siitä minulle. 

Joten jaan tämän palkintopostauksen kahteen osaan. Ekassa osassa vastailen Sofian kysymyksiin ja tokassa osassa ohjaan lukijat hyvien blogien pariin, keksin heille sopivat kysymykset. Sopisko tällanen? Olenko paha ihminen, jos näin teen? Onko tämä luvallista? Apua.


Ja sitten kysymyksiin:

Mistä sait idean blogiisi?
Dagen Efter taisi syntyä erään Senegalin retken kunniaksi. Jos tämä vaihe Dagiksen historiasta on pimennossa, niin suosittelen ehdottomasti aikamatkaa arkistoihin. 

Ihmissuhdesekoiluksi Dagis muuttui syystä että... Halusin tietää, että onko muilla yhtä paska säkä Tinderissä kuin minulla. Toistaiseksi näyttää siltä, että ei ole. 

Omat suosikkibloggaajasi?
Jotenkin blogien lukeminen on aika hiljaista, mutta Henriikka Rönkkösen jutut ovat hilpeitä. Ja tuleehan ne Suoraanpuhujankin tekstit aika usein tarkistettua. Ah ja Katja Kokko ja Kemikaalicocktail! Jälkimmäiset tekee niin ammattimaisesti, että unohtuu että ne on bloggareita.

Kerrotko deiteille blogistasi?
En kerro. Täällä on ehkä hieman liikaa informaatiota. Plus mua pidetään jo muutenkin tarpeeksi sekona ja hysteerisenä, että tieto varmaan lisäis tuskaa. (Omasta mielestäni olen kyllä ihan normaali.)

Monesko Tinder-deitti menossa?
Joko olen tosi epäaktiivinen tai sit mulla on vaan valikoiva muisti. En saa laskettua kuin ehkä kymmenkunta deittiä! Musta se on aika vähän.

Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?
Ihmisen on hyvä uskoa elämässään johonkin. Jos se on rakkaus ensisilmäyksellä, niin ei se tyyppi ainakaan kovin paha voi olla. Mä en ole pahis. 

Entä millään muulla silmäyksellä?
Jos asia ei tule kerralla selväksi, niin sitä on ihan turha yrittää rautalangasta vääntää. 

Onko deittailu parantanut tai huonontanut käsitystäsi suomalaisista miehistä?
Parantanut siinä suhteessa, että nyt tiedän vapaita miehiä olevan olemassa.

Kerro hyvä Tinder-stoori viidellä lauseella
Tyhmyyksissäni tykkäsin uudestaan jo kertaalleen kadonneesta Tinder-matchistä. Mies ehdotti, että voisi antaa minulle "kyytiä". Olin, että kuulostaa tosi kylmältä kyydiltä. Mies tarkensi, että kyyti olisi pikemminkin kuumaa. Kun totesin, että en nyt lämpene ehdotukselle, mies sanoi, että vaikutin ensitapaamisellamme paljon mukavemmalta, mitä olinkaan. 

Suosikkitreffipaikka?
Kaikki muu käy, kunhan ei elokuviin. 

Keksi lause, joka olisi täysi turn off ekoilla treffeillä
Kyllähän ne melkosia turn offeja on, jos sieltä tulee jotain turhaa kommenttia ulkonäöstäni tai olemuksestani. 

Että jos mies kertoo epäsuoraan pitävänsä naisista, jotka käyttää korkokenkiä ja itsellä on tennarit jalassa. Niin aika nopeesti sitä laittaa sitten tennaria toisen eteen. 

Yksi eppiinen turn off -lause oli, että "En minä ritiovaunulla mihinkään mene. Julkinen liikennen on köyhille!" Tätä en muuten edes keksinyt ite.

Seuraavat treffit?
Odotan jos toi Herra Viirivehka tekis eka aloitteen.

tiistai 10. toukokuuta 2016

Puolitutusta kaveriksi. Kuinka, miten ja missä


Suoraanpuhujan Sofia kyseli tässä taannoin, että mistä aikuisiällä löytyisi uusia ystäviä. Noh, minäpäs tiedän! Tai ainakin mistä kannattaa lähteä etsiskelemään.


Vanhat tuttavat
Jos on juuri muuttanut uudelle paikkakunalle, josta ei tunne yhtään ketään, niin kannattaa kaivella muistia, josko paikkakunnalla sittenkin asuisi joku etäinen yhteys. Vanhan tuttavan upgreidaamisen ystäväksi voi aloittaa esimerkiksi pakottamalla hänet kulttuuririentoon kanssasi.

Kavereiden kaverit
Ystävyys on siitä iloinen asia, että siitä riittää kyllä kaikille. Kun näet kavereitasi, niin kannattaa pyytää heitä ottamaan se sinulle tuntematon kaveri mukaan. Ja pim! Ehkä sinullakin on kohta uusi kaveri. 

Työkaverit
Työkavereita ei kannata missään nimessä syrjiä. Monet sanovat, että eivät halua katsella työkavereitaan vapaa-ajallaan, mutta siinä saattaa menettää monta hyvää ystävyyttä ohi näppien.

Äläkä ole ikärasisti! Mummoikäisistä voi saada vielä ihan hyvää treeniseuraa.

Ryhdy järjestöjyräksi
Liity Marttoihin, ala toimia ammattiliittosi paikallisjärjestössä tai perusta oma jalkapalloseurasi. Partiolaiseksikin voi ryhtyä vielä aikuisena.

Yhdistystoiminta on mielestäni paras tapa tavata samanmielisiä ihmisiä aikuisiällä. Ystävyysuhteet syntyvät luonnostaan, koska kaikilla on ainakin yksi sama mielenkiinnonkohde. 

Joukkueurheile
Salitreeni ja muut yksilötreenit eivät ole kovin sosiaalista puuhaa. Jos haluat yhden kaverin sijasta koko joukkueellisen, niin vaihda juoksulenkit lentopalloon tai sählyyn.



Miten muutan puolitutun kaverikseni?
Edellä oli listattuna paikkoja ja tapoja, mistä löytää uusia tuttavuuksia. Matka tuttavuudesta ystävyydeksi on aika mutkainen, joten tässä vielä vinkkejä tien suoristamiseen.

Facebookkaa kaikki mielenkiintoiset tyypit heti
On ihan turha miettiä, että voinko pyytää tuota mielenkiintoisen oloista tyyppiä FB-kaveriksi, vaikka ei me niin hyvin tunneta. Klik, klik vaan!

Sano aina kyllä
Jos joku puolituttu pyytää sinua elokuviin tai mihin tahansa, niin tietysti lähdet. Ihan turhaa on taas miettiä, että ettehän te edes tunne, että sinua kyllä nyt vähän väsyttää, tai mitä näitä selityksiä nyt on.

Järjestä juhlat
Keksi jotkut kissanristiäiset ja pyydä mukaan kavereitasi, kavereiden kavereitasi ja puolituttuja. Ja pelko pois, kyllä sinne joku aina tulee. Muista vaan kysellä innokkaasti.

Sitten voit ajaa potentiaalisen ystävän johonkin nurkkaan ja uhata kakkuveitsellä, että nyt meistä tulee kavereita. Jos ei tule, niin et saa kakkua.

Pyydä mukaan matkalle
Matkalle voi ihan hyvin lähteä puolitutun kanssa. Kun ette tunne liian hyvin, niin ette kehtaa tapella. Parhaassa tapauksessa matkan jälkeen sinulla on uusi ystävä.




MITÄ EI MISSÄÄN NIMESSÄ TULE TEHDÄ
Lopuksi haluan vielä muistuttaa ystävänetsijöitä, että epäonnistuneiden treffien päätteksi ei ole soveliasta ehdottaa, että jos oltaisiin ihan vain ystäviä. Koska ihan vain ystäviä ei ole olemassakaan. On ainoastaan ystäviä.

Toinen asia, mikä kannattaa muistaa on, että Turkuun ei kannata muuttaa. Toistan. Turkuun ei kannata muuttaa. 

Empiiristen tutkimusteni mukaan turkulaisilla on jo tarpeeksi kavereita, eivätkä he kaipaa uusia. Kun niissä vanhoissakin on jo ihan tarpeeksi.