perjantai 14. marraskuuta 2014

Aika loppuu kesken

Siis ai kamala. Näyttää pahasti siltä, että vapaaehtoistyö Afrikassa on vetelemässä viimeisiään. Onhan tässä vielä kuukausi jäljellä. Mutta voi töttöröö! Enhän mä ole ehtinyt turreilla juuri yhtään. Eli leikkiä turistia.

En ole esimerkiksi ollenkaan tajunnut, että ihan mun kotikulmilla on Sine-Saloumin saaristoa, jonne voisi lähteä muutaman päivän veneretkelle. Ja sitten haluaisin ehtiä vielä Casamanceen ja St. Louisiin. Olis luullut, että kahdeksassa kuukaudessa ehtii.

Noh loppuajasta kaikki irti.

Eilen olin pienellä lähisaarella, Mar Lodjella. Siellä oli animistien pyhä puu ja "viidakkorumpu", jolla kyläläiset kutsuttiin koolle kuulemaan uutisia. Sitten ostin ylihintaista mangomehutiivistettä tuliaisiksi Fimelaan. Perus turistimeininki siis. Niin ja tietty vesipullosta perittiin ravintelissa ihan sikahinta.


Animistit menevät naimisiin tämän puun alla, koska se symboloi hienosti avioliittoa. Nimittäin nämä kaksi puuta ovat kasvaneet yhteen. Ilmeisesti jommalla kummalla puista oli joku sivusuhde palmun kanssa. Mutta palmu sittemmin kuoli puiden syliin ja avioliitto vain vahvistui!

Tällä rummulla kutsutaan kyläneuvosto koolle. Poliisia ei kylässä ole, vaan kylänjohtaja sovittelee rötökset.

Bloggari ottaa chillisti veneessä rätti päässä.

Koira ottaa chillisti veneen vieressä.

Paluumatka taitettiin kaasulastin kanssa.


2 kommenttia:

  1. Voisko tuo johtua siitä, kun on jonninlainen rytmi ja elämä siellä? Itse huomasin saman efektin, kun hoidin työharjottelun Kanadassa. Jotenkin "hankala" lähteä seikkailemaan vaikka mullakin ois ollu useampia mielenkiintoisia kohteita melkein välittömässä läheisyydessä. Tai sen ainakin tuppaa jättämään johonkin toiseen päivään ja mulla myös jäi monet reissut tekemättä.

    PS. tää on ollut (ja on edelleen) mielenkiintoinen blogi. Jos sallit tämmöisen superstereotyyppisen ja tylsän kysymyksen, niin miten päädyit juuri Senegaliin?

    VastaaPoista
  2. Joo kyllä varmaan rutiineilla on merkityksensä. Ja kun mä ainakin olen enemminkin tullut tänne tekemään tötä, enkä matkustelemaan, niin jotenkin tosi vaikeeta irrottautua edes viikonlopuiks. Vaikka mun työtehtävät ei nyt vaadikaan 24/7 päivystystä.

    Senegaliin päädyin kylmän laskennallisesti. Harkitsin KEPA:n paikoista vain partiolaisten kohteita. Koska olen itsekin partiolainen. Sitten katsoin, mikä kolmesta paikasta vastaa parhaiten minun osaamistani ja hain vain ja ainoastaan tätä paikkaa. Sitten minut valittiin.

    No ei vais. Oikeasti olin hakemusten täyttämisen aikaan Arabian K-marketissa ostamassa mangoja. Mangot olivat Senegalista. Olin, että "It's a sign!" ja lähetin hakemuksen Senegalin paikkaan.

    VastaaPoista

Puhunko ihan puuta heinää vai totisinta totta? Kommentoi!