Tinderin kimppakiva-kokemus

Hahaa. Luulitte varmasti, että kesähäät tulossa. Tai että vähintään pulla uunissa, kun Dagen Efter tyystin sammui viime vuoden puolella. Luulittepas väärin.

Elämääni asteli Marie Kondo. Tuo pieni japanilaisnainen vei ensin reikäiset alushousuni ja sen jälkeen hän viikkasi pikkupöksyni siistiin riviin. Ei tässä kuulkaa ehdi mitään Tinderiä käyttää, kun täytyy pitää tavara kunnossa.

No sen verran tuli käytettyä Tinderiä viime lokakuussa (vai marraskuussa?), että testasin kaverini kanssa deittisovelluksen yhteiskäyttömahdollisuudet. Siis sitä, että voi lähteä kaverin kanssa Tinder-treffeille ja matchiksi tulee jokin toinen kaveriporukka.

MIKÄ MAATA MULLISTAVA KEKSINTÖ!

Eräänä syksyisen kosteana iltana minä ja kaverini Suski (nimi vähän muutettu) istuimme iltaa ja riitelimme keskustelimme siitä minkälaisen Tinderistä löytyneen poikaporukan kanssa lähtisimme ulos. Ennen kuin keskusteluun oltiin päästy, olimme löytäneet toisemme Tinderistä ja ilmoittaneet meitä vilkuileville urhoille, että surffaamaan olisi tarkoitus mennä.

(Alunperin olemme tavanneet Suskin kanssa paljon hämärämmissä piireissä kuin Tinderissä. Mutta sinä iltana meidän piti löytää toisemme vielä uudestaan parinmuodostuspalvelusta, että meistä voitiin luoda sovellukseen kaveriporukka.)

Kenen kaa mennää?
Yhteiseen sopimukseen miellyttävistä miesjoukoista oli kohtalaisen helppo päästä. Kun olimme hylänneet kaikki golffarit, juopot, liian hyvännäköiset, joulutontut tai muuten vain lahjattomat, jäi meille halukkaiksi seuralaisiksi muutama kohtuullinen kaveriporukka.

Jäljelle jäänet kävivät toisistaan tietämättä nopeuskilpailua. Päätimme lähteä niiden mukaan, jotka ensimmäisenä saisivat itsensä liikenteeseen. Niinpä askeleemme suuntasivat kohti biljardikeppien kalsketta, jossa meitä odottaisi kaksi uljasta prinssiä valmiina taisteluun ihanista prinsessankaltaisista tuotteista.


Käytännön toteutus
Paitsi että. Paikalle oli päässyt vain yksi uljas ritari, joka toi minulle epäilyttävästi lemahduksen menneestä ajasta. Mieheke oli lähes klooni entisestä rakastetustani. Pieni, tumma ja karvainen. Ääneltään vaimea, mutta kykenevä murisemaan niin biljardipalloille kuin kepeillekin. Luultavasti tässä vaiheessa annoin jo luovutusvoiton muille naisille. "Pitäkää hyvänänne. Nämä tällaiset oppivat ehkä istumaan, mutta vain ja ainoastaan, jos HE halauavat."

Muille naisille siksi, että paikalle oli minun ja Suskin lisäksi lehahtanut vielä yksi kaverini kimppa-Tinderin kiihottamana.

Kyllästyin palloihin, pusseihin ja tikkuihin aika nopeasti ja keskityin nesteytykseen. Mies oli autolla liikenteessä, joten hän otti rauhallisesti. Niin rauhallisesti kuin kolmen kolmekymppisen naisen kanssa voi ottaa. Loppujen lopuksi päätin, että en jaksa enää keppejä ja käsitöitä vaan halusin tekemistä myös jaloilleni. Tanssilattia kutsu kaikui vastustamattomana korvissani.

Mies lähti yllättävän innoissaan vielä jatkamaan. Virhe häneltä tapahtui vasta siinä vaiheessa, kun hän pyysi minua tverkkaamaan. Heiluteltuani ahteriani kaikissa ilmansuunnissa, oli lopputuloksena syytös seksuaalisesta ahdistelusta. Mies syytti minua.

Ahdistelusyytöksistä huolimatta mies ajoi minut ja Suskin vielä koteihimme. Oma kotimatkani oli autolta kotiin noin 300 metriä. Helsingin yö on kiero ja liukas, joten käytin mahdollisuuteni hyväksi. Suskille oli yön lopuksi ehdotettu vielä lautapeli-iltaa.

Lopputulema

- Tinderin kimppakiva-osio on itseasiassa mukava ja rento tapa tavata uusia tyyppejä. Suosittelen.

- Miehellehän tämä oli oikein miellyttävä tapa tavata naisia. Yhdellä kertaa kolme naista, joita ei tarvitse jakaa kaverin kanssa, varsinkin jos alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen jättää kaverin muille maille.

- Lautapeli-iltaa ei koskaan järjestetty
- Kolmas kaverini sai miehekkeestä LinkedIn-kontaktin
- Kaksi viikkoa kimppailun jälkeen Suskilla oli poikakaveri 
-Jatkossa tverkkaan vain ja ainoastaan siskoni aviopuolisolle. Näistä tempauksista saa syytöksien sijaan uusia housuja.

Puolitutusta kaveriksi. Kuinka, miten ja missä

Suoraanpuhujan Sofia kyseli tässä taannoin, että mistä aikuisiällä löytyisi uusia ystäviä. Noh, minäpäs tiedän! Tai ainakin mistä kannattaa lähteä etsiskelemään.

Vanhat tuttavat

Jos on juuri muuttanut uudelle paikkakunalle, josta ei tunne yhtään ketään, niin kannattaa kaivella muistia, josko paikkakunnalla sittenkin asuisi joku etäinen yhteys. Vanhan tuttavan upgreidaamisen ystäväksi voi aloittaa esimerkiksi pakottamalla hänet kulttuuririentoon kanssasi.

Kavereiden kaverit

Ystävyys on siitä iloinen asia, että siitä riittää kyllä kaikille. Kun näet kavereitasi, niin kannattaa pyytää heitä ottamaan se sinulle tuntematon kaveri mukaan. Ja pim! Ehkä sinullakin on kohta uusi kaveri. 

Työkaverit

Työkavereita ei kannata missään nimessä syrjiä. Monet sanovat, että eivät halua katsella työkavereitaan vapaa-ajallaan, mutta siinä saattaa menettää monta hyvää ystävyyttä ohi näppien.

Äläkä ole ikärasisti! Mummoikäisistä voi saada vielä ihan hyvää treeniseuraa.

Ryhdy järjestöjyräksi

Liity Marttoihin, ala toimia ammattiliittosi paikallisjärjestössä tai perusta oma jalkapalloseurasi. Partiolaiseksikin voi ryhtyä vielä aikuisena.

Yhdistystoiminta on mielestäni paras tapa tavata samanmielisiä ihmisiä aikuisiällä. Ystävyysuhteet syntyvät luonnostaan, koska kaikilla on ainakin yksi sama mielenkiinnonkohde. 

Joukkueurheile

Salitreeni ja muut yksilötreenit eivät ole kovin sosiaalista puuhaa. Jos haluat yhden kaverin sijasta koko joukkueellisen, niin vaihda juoksulenkit lentopalloon tai sählyyn.

Miten muutan puolitutun kaverikseni?

Edellä oli listattuna paikkoja ja tapoja, mistä löytää uusia tuttavuuksia. Matka tuttavuudesta ystävyydeksi on aika mutkainen, joten tässä vielä vinkkejä tien suoristamiseen.

Facebookkaa kaikki mielenkiintoiset tyypit heti

On ihan turha miettiä, että voinko pyytää tuota mielenkiintoisen oloista tyyppiä FB-kaveriksi, vaikka ei me niin hyvin tunneta. Klik, klik vaan!

Sano aina kyllä

Jos joku puolituttu pyytää sinua elokuviin tai mihin tahansa, niin tietysti lähdet. Ihan turhaa on taas miettiä, että ettehän te edes tunne, että sinua kyllä nyt vähän väsyttää, tai mitä näitä selityksiä nyt on.

Järjestä juhlat

Keksi jotkut kissanristiäiset ja pyydä mukaan kavereitasi, kavereiden kavereitasi ja puolituttuja. Ja pelko pois, kyllä sinne joku aina tulee. Muista vaan kysellä innokkaasti.

Sitten voit ajaa potentiaalisen ystävän johonkin nurkkaan ja uhata kakkuveitsellä, että nyt meistä tulee kavereita. Jos ei tule, niin et saa kakkua.

Pyydä mukaan matkalle

Matkalle voi ihan hyvin lähteä puolitutun kanssa. Kun ette tunne liian hyvin, niin ette kehtaa tapella. Parhaassa tapauksessa matkan jälkeen sinulla on uusi ystävä.

MITÄ EI MISSÄÄN NIMESSÄ TULE TEHDÄ

Lopuksi haluan vielä muistuttaa ystävänetsijöitä, että epäonnistuneiden treffien päätteksi ei ole soveliasta ehdottaa, että jos oltaisiin ihan vain ystäviä. Koska ihan vain ystäviä ei ole olemassakaan. On ainoastaan ystäviä.

Toinen asia, mikä kannattaa muistaa on, että Turkuun ei kannata muuttaa. Toistan. Turkuun ei kannata muuttaa. 

Empiiristen tutkimusteni mukaan turkulaisilla on jo tarpeeksi kavereita, eivätkä he kaipaa uusia. Kun niissä vanhoissakin on jo ihan tarpeeksi.

Tiskiharja vs.Mitä sä harrastat?

Olen ihan näppärä tyttö solmimaan uusia ihmissuhteita. Siitäkin huolimatta, että olen todella ennakkoluuloinen ja pidän suurinta osaa ihmiskunnasta ihan saappaina. Vaikka minun ei ole koskaan tarvinut kirja kädessä opetella, mistä niitä kavereita oikein tulee, on nettideittailumenestykseni luokattomalla tasolla.

Periaatteessa ihmissuhteiden luominen kun ei ole mitään rakettitiedettä. Niin mikä ihme siinä nettideittailukonseptissa sitten tökkii? Muistellaanpa vähän, miten niin sanotusti onnistuneet ihmissuhteeni ovat alkaneet. 

Josko näistä saisi vähän vinkkiä, että pärjäisi nettideiteillä paremmin?

Pinde

Pinden tapasin ensimmäistä kertaa partiojutuissa. Tein vaikutuksen taidollani koota retkikeitin. Ei siihen muuta sitten tarvittukaan. Yritin kysellä Pindeltä hänen muistikuviaan tapaamisesta. Ei mitään hajua. Mutta kesällä tulee 15 vuotta yhdessä täyteen. 

Pande

Panden tapasin ensimmäistä kertaa kun muutin hänen kanssaan yhteen. Hän muisteli, että ensisanani hänelle olivat "Mä muutan nyt tänne."

Hetken hämmennyksen jälkeen huomasimme, että meitä yhdisti yhteinen vihollinen. Asunnon aikaisemmat asukit olivat jättäneet keittiiöön kolme kaapillista tyhjiä pestopurkkeja. 

Ystävyytemme sinetöitiin, kun etsimme keräyspistettä viidelle pussilliselle lasipurkkeja. Aika pian tämän jälkeen saimme vielä uuden taakan kannettavaksemme. Uusi keittiönpöytä piti kantaa noin kilometrin päästä. Mutta me selvittiin siitä! Yhdessä!

Punde

Punde oli hengannut yhteisessä keittiössämme jo jonkin aikaa. En ollut kiinnittänyt häneen sen kummempaa huomiota. Mitä nyt olin rekisteröinyt, että olimme käyneet samassa lukiossa eri aikoihin. 

Jossain vaiheessa rohkenin tiedustella Pundelta, että olisiko mitenkään mahdollista pitää tiskiharja kaapin sisäpuolella. Se kun on minulle se juttu keittiössä. Että ylimääräistä roipetta ei juuri näy. 

Ja sehän kävi ilman sen kummempia ongelmia. Harja kaappiin ja elämä hymyilemään!

Ylimääräinen rompe ei kuitenkaan vähentynyt tällä peliliikkeellä. Punde meni Ikeaan töihin ja minä hankin kesäauton. Tällä yhdistelmällä sisustettiin opiskelija-asunto ja viritettiin puutarhaparveke pikkurahalla. 

Loppupäätelmä 1 - järkkää treffit asuntonäyttöön

Näitä kun nyt katsoo, niin merkitykselliset ihmissuhteet ovat syntyneet, kun olen jo asunut tai muuttanut jonkun kanssa saman katon alle. Eli nettideittaajat hei. Älkää enää pyytäkö potentiaalista partneria kahveille, vaan pyytäkää häntä muuttamaan luoksenne. Ainakin minun kohdallani tällä menetelmällä on saatu paljon hyvää aikaan.

Loppupäätelmä 2 - muista kysyä tiskiharjasta

Yhdessäkään esimerkkitarinassa juttu ei muuten ole alkanut sillä, että kysytään, mitä sä harrastat. Joten suosittelen myöskin tämän kysymyksen lemppaamista. Kukaan ei myöskään kysynyt, että onko minulla lemmikkejä, paljonko nostan penkistä ja mitä teen työkseni.

Ehei. Se mitä on kysytty, on että voisiko tiskiharjan pitää poissa kaapissa. Eli kun mietitte deiteillenne juttuaiheita, niin kysykää tiskiharjasta. 

Loppupäätelmä 3 - älä ehdota, että teistä tulisi tosi hyviä kavereita
Eniten minua ilahdutti tämänkertaisessa tutkimuksessa, että yksikään suhde ei alkanut myöskään lauseella oltaisiinko ihan vaan kavereita. Koska miten ihmeessä ihmiselle,
- jolle on koonnut trangiaa,
- jonka kanssa on käynyt kehityskeskustelua tiskiharjasta tai
- jonka kanssa on raahannut kilokaupalla lasijätettä,

voisi mitenkään, missään muodossa ehdottaa, että jatketaanko IHAN VAIN kavereina.

Ja muutenkin. Jos olet deiteillä, niin eikös tarkoituksena ole varmistaa, että sinusta ja seuralaisestasi ei missään nimessä tule ihan vaan kavereita?

Tällaista tällä kertaa. Voiko joku kertoa, jos on oikeasti joskus jatkanu ihan vaan kavereina, jonkun nettideittinsä kanssa. Ja miksi? 

Näin löydät fiksun miehen

Netteideiteille (tai minun tapauksessa Tinder-deiteille) lähtiessä sitä toivoo, että seuralaisella olisi edes jonkintasoinen yleissivistys. Yleensä esivalinta on tehty jo kirjoitustyylin mukaan. Yhdys sana osaamisen perusteella toivon, että ostoskoriini valikoituisi henkilöitä, joilla on jonkinlainen yleissivistys.

Olen kuitenkin huomannut, että yhdyssanojen osaaminen ei juuri kerro älykkyydestä. Se kertoo lähinnä siitä, että.. no .. että osaa yhdyssanat.

Älykästä miestä etsiessä luulin joskus, että koulutus se viisaaksi tekee. Valitettavan usein koulunpenkin kuluttaminen tekee myös ylimieliseksi. Mikään ei ole sen hauskempaa kuin kökkiä deiteillä henkilön kanssa, joka ilmoittaa olevansa älyllisesti kehittyneempi kuin puolet väestöstä.

Yleensä tässä kohtaa vahvistan henkilön suuruskuvitelmia näyttämällä idioottipuolen itsestäni. Maukas pieruvitsikin toimii hyvin. Kerran esittelin märkäpaisetta kyynärvarressani.

Tilanteen ei kuitenkaan tarvitse eskaloitua pieruvitsitasolle. Olen nimittäin kehitellyt uuden tavan löytää fiksun deitin.

Internetin ihmeellinen maailma kertoo esimerkiksi että karvaiset, suklaasta ja klassisesta musiikista pitävät miehet ovat älykkäitä. Eli minun on naamioitava fiksun miehen etsiminen karvaisen, suklaata syövän ja klassista kuuntelevan miehen metsästykseksi.

Ainoa vaan, että en ole partanaisia.

Ehkä voisin kokeilla sitten hoikkaa ateistia, joka viihtyy värikkäissä sukissa. Tai vaikka mielentervysongelmista kärsivää alkoholistia, jolla on kissa! Tunnetteko ketään sopivaa?

Tässä vielä ominaisuudet, jotka korreloivat älykkyyden kanssa. Mikä on sinun suosikkikombosi?

Ateismi
Värikkäisiin sukkiin pukeutuminen
Alkoholismi
Hoikkuus
Suklaan syöminen
Klassisen musiikin kuuntelu
Karvaisuus (miehissä)
Kissa- eikä koiraihmisyys
Bipo, depis, tai muuten vain skitso

Homofoobiikoiden perunankorvike

Kuten tässä aiemminkin on jo käynyt selväksi, niin peruna ja minä emme tule hyvin toimeen.
Tästäpä syystä aioin esitellä nyt maissipohjaisen perunankorvikkeen.

Hän on maissijauhoista valmistettu kakkunen. Italialaiset kutsuvat häntä polentaksi. Itse olen keitellyt tämän varmaan niin epäortodoksisesti, että nimittän tätä nyt maissipökäleeksi.

Mukaani pökäle tarrtui Erasmus-vaihdossa Norjassa joskus kauan sitten. Norjalainen pikkukylä vilisi romanialaisia vaihto-opiskelijoita. Luonnollisesti heidän kanssaan tuli vietettyä aikaa ja jopa syötyä heidän ruokiansa.

Jossain vaiheessa syöminen kuitenkin loppui. Ihmettelin, miksi kutsuja juhliin ei enää tullut samaan tahtiin kuin aiemmin.

Lopulta syy selvisi. Joku valopää Romaniasta oli päätellyt, että olin lesbo. Koska en ollut harrastanut kansainvälisiä suhteita joka toisen vastaantulijan kanssa, täytyi minun olla naisiin päin.

Romanialaiset ovat aikas uskonnollista porukkaa ja kaikenmaailman homofiilit ovat suurta syntiä. Homous tietenkin tarttuu, jotenka paras pysyä kaukana tällaisesta luonnonoikusta. Näin kerrottiin eräälle kaverilleni minusta.

Harmi vaan, että olin silloin ja olen edelleenkin ihan hetero. Ensireaktiona ajattelin juosta keskellä kylää huutaen "OLEN HETERO! TYKKÄÄN POJISTA SILLAI!" Mutta sitten alkoi keittää kaikkien homojen puolesta.

Entäs jos olisin ollutkin homo? Kiva sulkea kaveri porukasta noin mitättömästä syystä. Loppujen lopuksi olin sitä mieltä, että en lähde korjaamaan kenenkään kuvitelmia. Uskokoot, mitä haluavat. Minä vaihdoin seuraa.

Käteen tästä episodista jöi siis 30 opintopistettä tekemättä juuri mitään ja kohtuullisen hyvä perunankorvike. Kyllä ulkomaille lähtö kannattaa!

Tällaisessa pussissa maissijauhot löytyivät lähikaupastani

Tämä perunankorvike syntyy siis erittäin nopsasti.  Tarvitset:

2 osaa vettä
1 osa esikeitettyjä maissijauhoja
suolaa
(kanafondia, mausteita...)

Mittasuhteista sen verran, että neljästä desistä tehdystä kikkareesta riittää syötävää reilusti kahdelle, jopa kolmelle.

Keitä vesi kiehuvaksi. Laita levy pois päältä. Kaada jauhot kuumaan veteen koko ajan sekoittaen. Sekoita niin maan perkeeleesti, kunnes seos on niin jäykkää ettet enää pysty.

Kaiva jostain kiva kulho, jota käytät pökäleen muottina. Muista kastelal astia johon olet töhnän kaatamassa. Näin kakkusi ei jää jumiin astiaan.

Kaada tai kaavi kattilan sisältö kippoon tai kuppiin. Laita ikkunalaudalle jäähtymään. Kun muut ruuan osaset ovat valmiita ja astiassa okeva polenta on jäähtynyt hieman, kumoa kakkunen tarjoiluastialle.

Itse kiskoin polentani kanan sekä kermaviili-raejuusto-valkosipuli -asian kanssa. Kermaviilijuttu valmistuu siten, että sekoittelet siihen raejuustoa ja ehkä puolikkaan valkosipulin kynnen. Ja tietty suolaa. Annat maustua jääkaapissa ja nami nami.

Valkosipuli on niin ärjyä, että olen oppinut että tässä tapauksessa vähemmän on enemmän. Vaihtoehtoisesti voit käyttää myös valkosipulijauhetta.

Polentahan on aika mautonta, joten keitinveteen kannattaa suolan lisäksi laittaa vaikka sitä kanafondia. Toisaalta mauttomuus tarkoittaa myös sitä, että voit keitellä minkä tahansa kastikkeen kakkusen seuraksi ja hyvä tulee. 

Resepti onnistuneeseen deittiprofiiliin

Jee! Löysin internetin ihmeellisestä maailmasta ohjeet killerin deittiprofiilin tekemiseen!

Tää filkka on sekä informatiivinen että hauska. Suosittelen ehdottomasti kaikille deittiprofilin pimppauksen tarpeessa oleville. Pätkä on ajalta ennen Tinderiä, mutta mielestäni ohjeet on ihan hyvin sovellettavissa tinderöimiseenkin.




Ilmeisesti minä en ole ainoa, joka on tehnyt kilpailijatutkimusta naisten profiileissa. Videossa käy ilmi, että suosituimmissa profiileissa naiset kuvaavat itseään esimerkiksi sanalla fun. Luultavasti sanan vastine suomalaisissa profiileissa on nauravainen. Lähes joka toinen nainen Tinderissä tuntuu olevan kovin nauravainen. Tai he ilmoittavat pitävänsä nauramisesta.

Nauramisesta pitäminen on kyllä vähän omituista sinänsä. Kuka nyt ei pidä nauramisesta? Varmaan joku sellainen, jolla on vatsa kipeä. Ehkä tämä on jokin alkukantainen tapa esittää, että naisen vatsa kestää raskauden. Pystyyhän hän nauraamaankin kivuitta.

Mutta tuo nauravaisena esiintyminen voi olla vähän vaarallista. Eikös kaikki vähänonnelliset hihittele itsekseen? Miehenä minä kyllä tarkistaisin kaikilta nauravaisilta naisilta, että nauravatko he mielummin seurassa vai itsekseen. Ja ylipäätänsä sekin kannattaa tarkistaa, mille naiset nauravat.


Mutta, mutta. Mitäs mieltä olette videon aatoksista? Menikö jokin överiksi vai puuttuiko jotain? Täytyykö menestyksekkäässä profiilissa vilauttaa ihoa? Entä saako näyttää idiootilta? Pitääkö olla nauravainen?

Erotiikan tappajat

En halua pelotella, mutta keskuudessamme elää piilevä tappaja. Valtaan päästyään se voi tehdä lopun koko ihmiskunnasta. 

Suurin osa todetuista tartunnoista on löydetty erilaisten deittipalveluiden kuten Tinderin, OKCupidin ja Suomi24 Treffien käyttäjien keskuudesta. Taudin oireet muistuttavat Touretten syndroomaa, jonka yksi oire on tahattomasti ääneen lausutut sanat. 

Oireet

Hyvin usein sairaskohtaukset esiintyvät tilanteessa, jossa yritetään saada toista osapuolta kiinnostumkaan itsestä. Kahden - kolmen tavanomaiseen tapaan vaihdetun chat-viestin jälkeen sairastunut ei voi enää pidätellä haluaan avautua seksuaalisesta fantasiastaan. 

Esimerkki taudinkantajan aloittamasta keskustelusta    

Usein tämä asettaa keskustelun terveemmän osapuolen tiukkaan paikkaan. Lähteäkö mukaan keskusteluun vai ei? 

Nykyisen tutkimustiedon perusteella terveen osapuolen on parempi peesata sairasta osapuolta ja yrittää lopettaa keskustelu vähin äänin. Näin vältytään kärjistyvältä tilanteelta ja mahdolliselta terveen osapuolen haukkumiselta lortoksi, pihtarihuoraksi tai saatanan ämmäksi. 

Esimerkissä terveen osapuolen tekstit sinisellä pohjalla     

"Aivan kuin joku vieras olisi tarttunut tisseihini ja kourinut vielä kaupan päälle haaroväliäni!" 

Kuvailee eräs purkauksen kohteeksi joutunut nainen. Taudista kärsivätkin eniten sairastuneen lähipiiri ja keskustelukumppanit deittipalveluissa. 

Useimmiten tautiin sairastuneet eivät itse huomaa käytöksessään mitään hälyyttävää. Ongelmia alkaa ilmetä siinä vaiheessa, kun taudinkantaja tuntee itsensä yksinäiseksi eikä saa haluamaansa vastakaikua tunteillensa. Tässä vaiheessa sairastunut kyynistyy ja saattaa laajentaa "purkauksiaan" chat-palveluista esimerkiksi netin keskustelupalstoille. 

Hoito

Diagnoosin saaneen henkilö tila ei ole parantumaton. Itsetutkiskelulla ja kärsivällisyydellä on saatu erittäin positiivisia tuloksia taudin hoidossa. 

Näillä hoitomuodoilla "Minä haluan pannaaaaaaaa! PANNA!PANNA!PANNA!" -tyyppisistä henkilöistä on muotoutunut lyhyessä ajassa "Minä haluan panna JUURI SINUA" - tyyppisiä ihmisiä. 

Viimeksi mainittujen menestys deiteillä on ollut huomattvaasti parempaa kuin aikaisemmin mainituilla. Hyviä onnistumisprosentteja on havaittu erityisesti henkilöillä, jotka ovat kärsivällisesti säästäneet haluistaan kertomisen varsinaisille treffeille. 

Miten voit auttaa?

Vaikka taudilla on selvästikin vakavia kansantaloudellisia vaikutuksia, ei Suomen valtio ole vielä herännyt sairauden olemassaoloon. Se mitä juuri sinä voit tehdä on kertoa taudista ja sen sivuvaikutuksista mahdollisimman monelle. 

Kun tarpeeksi moni tietää, niin ehkä taudinaiheuttajakin löytyy ja lopullinen hoitokeino sairaudelle löydetään.

Ei jatkoon tälläkään kertaa

Muistanette kenties Merisäämiehen?

Tähän tarinaan on nyt tullut selvyyttä. Noin kolmen viikon hiljaiselon jälkeen huomasin, että oho. Tyyppi on vaihtanut profiilikuvansa Tinderissä. Sain jonkun aivoverenkierron häiriön ja päätin kehua uutta kuvaa.

Lähetin hänelle viestin, jossa kerroin että uusi parrakas profiilikuva on kovin miehekäs. Virhe! Olin nimittäin unohtanut, että mies inhosi kaikkia muita karvoja paitsi silmänympäryskarvoja.

Kiitokseksi kehustani hän poisti ystävällisesti matchin väliltämme. Loppu tuli.

Hyvät naiset ja ehkä vähän miehetkin. Mitä tästä opimme. Älkää koskaan kehuko hiljaisten Tinder-matchienne partakarvoja. Ne ovat herkkä asia ja voivat toimia triggerinä matchin poistamiseen.

Tästä intoutuneen muistelenkin nyt sitten vähän menneitä Tinder-deittejä, jotka eivät päässeet koskaan jatkoon.

Terveelliset elämäntavat -mies
Olin sopinut herran kanssa deitit sunnuntaikävelyn merkeissä. Kun tapasimme mies kertoi, että hän ei voisi syödä maitoa, sokeria eikä valkoista viljaa. Olihan hän juuri aloittanut terveellisen elämäntavan personal trainerinsa opastuksella.

Olin, että okei... Kuulostaa vaikealta. Mutta eiköhän tällaisen ihmisen pitäisi sitten jaksaa kävellä se 10 kilometriä? Olimme kävelleet noin 500 metriä, kun mies alkoi kitistä.

Uusista terveellisistä elämäntavoista nauttivalla treffiseurallani oli niin paha krapula, että hän ei jaksanut kävellä! On se hyvä, että luopuu maidosta, valkoisesta viljasta ja sokerista, mutta alkoholista ei voi luopua. Onhan siinä kaljassa kaikkia tärkeitä ravintoaineita, right?

Istahdimme sitten lähimpään kahvilaan, jossa mies kertoi työstään. Ja sitten hieman lisää työstään. Ja vielä pikkuisen siitä upeasta ja mahtavasta start up -virityksestään.

Tiemme erkanivat. Viikko sen jälkeen sain Tinderin kautta viestin mieheltä, että "Joo mennään vaan jäätelölle." Se oli mielestäni hieman outoa, koska olimme käyttäneet viestittelyyn WhatsAppia. En reagoinut viestiin mitenkään.

Hieman jäätelöviestin jälkeen sain uuden viestin. "Sori, mun kaverit käytti mun Tinderiä. Toivottavasti et loukkaantunut?"

Emme nähneet koskaan uudestaan.

Itsetunto koetukselle -mies
Minä olen vanha ja raihnainen ihminen, joka ei todellakaan jaksa kukkua arki-iltana kahteen asti yöllä. Kerran kuitenkin näin pääsi käymään, koska deitti oli ihan mukava. Enkä kerta kaikkiaan kehdannut lähteä pois.

Tyypille maistui olut, minulle ei. Tiesin jo tästä, että tämä ei ole mikään vuosisadan rakkaustarina.

Viimeinen niitti tuli kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun mies kertoi entisistä heiloistaan. Hänen aikaisemmat suhteensa olivat kuulemma menneet pilalle, koska hän oli rakastunut tyhjäpäisiin naisiin.

Hänen mielenkiintonsa kuulemma herättää pitkät, vaaleat venäläisnaiset. Tässä vaiheessa 160-senttinen, ristiverinen suomalaisnainen katosi matkalla vessaan.

Liian pihi mies
Olin kovin innoissani näistä deiteistä. Ne oltiin sovittu nimittäin Plantageniin! Siis kerrankin jotain omaperäistä ja uutta.

Siirryin viherkasvivarastoon suoraan töistä, joten oli vähän nälkä. Todettiin, että olisi parempi ennen varsinaista koitosta syödä vähän jotakin. Pysähdyimme siis leipomomyymälään.

Löysin itselleni hienon viinerin. Se maksoi euron. Mies otti samanlaisen. Molemmat maksoivat omansa.

Tunsin itseni todella itsenäiseksi ja vahvaksi naiseksi, kun pystyin itse maksamaan euron viinerini.

Loppujen lopuksi kävi ilmi, että mies halusi vertailla saviruukkujen hintoja. Plantagenin lisäksi kävimme vielä kahdessa muussa liikkeessä saviruukkuja katsomassa.

Ihan vaan tiedoksi minua tuntemattomille. Minä ostan aina siitä liikkeestä, joka on lähin. Vihaan tarkoituksellista kaupoissa kiertelyä. Logiikkani mukaan aika on rahaa. Ja parin euron säästön takia ei kannata viettää koko iltaa kaupoilla.

Illan loputulos oli, että mies löysi kukkaruukkunsa, minä pari viherkasvia ja viinerin.

Jatkoa ei seurannut.

Tinderin käyttöohjeet - osa 2, kuvat

Olet nyt siis selvittänyt itsellesi, miksi olet Tinderissä ja mitä sinulla on annettavaa.

Tiedät myös, mitä aiot Tinder-parillasi tehdä, jos oikein hyvin käy. Haaveilet jo nyt sunnuntaiaamuisesta linnunlaulukaraokesta höyhenpeittoon kääriytyneenä. Tai sitten jostakin muusta eläinmaailman ilmiöstä.

Hyvä. Nyt on aika käydä tositoimiin.

Ensivaikutelma luodaan Tinderissä kuvilla. Kannattaa uhrata pari ajatusta sille, millaista viestiä kuvillaan antaa ja minkälaisiin tyyppeihin viestisi uppoaa.

Tämän listan avulla voit tarkistaa, puuttuuko profiilistasi jotakin oleellista.

Olethan ensimmäisessä kuvassa ihan itse ja yksin?
Ensimmäiseen profiilikuvaan kannattaa laittaa ihan se oma, soma, rakas naama. Viimeistään treffeillä paljastut oikeaksi ihmiseksi, vaikka profiilikuvassasi olisit ollut talitintti tai riikinkukko.

Eläinkuvat ovat ok, jos olet etsimässä lemmikillesi kumppania.

Vaikka sinulla olisi kuinka ihania ja hyvännäköisiä kavereita, anna heidän tehdä oma profiilinsa. Tinderissä kaksi yhdellä klikkauksella -tarjoukset toimivat vain harvoille ja kokeilunhaluisimmille.

Näytätkö helposti lähestyttävältä?
Hymyile niin maan perkeleesti, että hampaat näkyvät. Kun vilautat hampaitasi, katsoja näkee heti kerralla, ettet ole vampiiri. Samalla hän voi tehdä päätelmiä terveydentilastasi, iästäsi ja ruokavaliostasi.

Onhan profiilissasi useampia kuvia?
Tinderissä pelottavinta on, jos treffeille ilmestyy söpön fitnesstypyn sijasta karvainen vankilakundi, eli Tinder -yllätys.

Lisää profiilikuvasi seuraksi muitakin kuvia. Tadaa! Vaikutelma siitä että olet lihaa ja verta reaalimaailmassa on vahvistunut.

Näkyyhän naamasi kokonaan?
Älä peitä kasvojasi aurinkolasien, burkhan tai kommandopipon alle. Tinder-yllätykset eivät yleensä ole positiivisia.

Löytyykö profiilistasi kokovartalokuva?
Jos ura Tinder-yllätyksenä ei kiinnosta, suosittelen kokovartalokuvan lisäämistä.

Kertovathan kuvasi jotakin?
Viisi selfietä profiilissasi kertoo, että pidät itsestäsi ja itsesi kuvaamisesta. Se on hyvä asia.

Profiiliin kannattaa kuitenkin ujuttaa myös kuvia, jotka kertovat siitä, mistä pidät. Näin helpotat keskustelun avaamista ja saat tykkäyksiä tyypeiltä, joita kiinnostaa samat asiat kuin sinuakin.

Esimerkki hyvästä valokuvien käytöstä on joulupukeilta, jotka jouluna antoivat enemmän lahjoja kuin piiskaa. Nyt Tinder ratkeilee liitoksistaan kun nämä jouluna liian vähän piiskaa käyttäneet pukit hakevat kohteita joulunajan turhautumiselleen.

Ja millaisilla kuvilla? No risuillapa hyvinkin.

Mutta en voi kuin kehua joulupukkeja! He ovat tunnistaneet hyvin sen, mitä haluavat. Asia ilmaistaan kuvissa suoraan ja kiertelemättä. Tee sinäkin siis niin.

Itkiessä ja hymyillessä ihmisapina ilmaisee alistumista. Ilmeet ovat hyvin samankaltaiset. Suupielet vain osoittavat eri suuntiin. Molemmissa tuntemuksissa tyypillistä käytöstä on esitellä hammasrivistöä. Tällä eleellä apinanpoikanen osoittaa, ettei ole vaarallinen, eikä hänellä ole hampaankoloissa mitään mahdollista Tinder-matchia vastaan. 

Koko homma vielä lyhyesti: Tarkista, että profiilikuvassasi olet sinä ihan itse. Hymyile. Laita useampia kuvia. Älä ole Tinder-yllätys vaan paljasta kuvissa rehellisesti kaikki, minkä kehtaat. Lisäksi helpotat jatkotapahtumia, jos olet ujuttanut profiiliisi pieniä täkyjä siitä, mistä kanssasi voi puhua.

Seuraavalla kerralla perehdytäänkin esittelytekstiin. Pitääkö sellainen olla ja jos, niin miksi?

Tinderin käyttöohjeet - Osa 1

Huraa! On taas se aika vuodesta, kun yksinäiset sielut ovat päättäneet hankkia retkellensä vierustoverin. Uusia nettideittiprofiileja syntyy samassa tahtia kuin suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle.

Planeettojen asennon ja hyvän intialaisen ystäväni Anaajin pyynnöstä aloitinkin nyt kirjoittamaan ohjeita, kuinka selvitä Tinderistä hengissä. (Anaaj voi sitten lukea tämän Google Translaten kautta.)

Ennen kuin päästään asentamaan itse sovellusta, on hyvä käyttää pieni hetki henkiseen valmistautumiseen.

Esivalmistelut I - Tutustu itseesi
Mikä sinusta on mukavaa, hauskaa ja ihanaa? Tykkäätkö syödä lunta? Myös sitä keltaista? Rakastatko painella bussissa pysäytysnappulaa?

Fiilistele ihan rauhassa kaikkea, mistä pidät. Käy vaikka etsimässä sopiva läntti keltaista lunta ja makustele sitä. Ajele bussilla ympäri kaupunkia ja paina pysäytysnappia aina kun voit.

Pääasia on, että teet juuri sitä, mistä itse pidät. Koska näin saat käsityksen siitä, mitä tarjottavaa sinulla on tulevalle Tinder-deitillesi.

Minä esimerkiksi pidän roolileikeistä

Esivalmistelut II - Määrittele tavoitteesi
Kun oman napanöyhdän koostumus on käynyt selväksi, on aika siirtyä korviesi väliin. Miksi olet tekemässä jotakin niin järisyttävää kuin Tinderin asentaminen?

Tarvitsetko vanhemman tuleville lapsillesi? Oletko katkaisemassa kolmen vuoden selibaattiasi? Haluatko nopeasti jotakin uutta ajateltavaa, koska sait potkut ja eksäsi haukkuu sinua rusinaksi?

Tämä on erittäin tärkeä vaihe sujuvan kanssakäymisen takaamiseksi. Koska mikäänhän ei ole sen hauskempaa kuin kiihkeän yön jälkeen korvaan kuiskattu "Ollaanhan vain kavereita?" tai toisilla Tinder-treffeillä esitetty kuutamoserenadi ja kosinta. Etenkin jos toisen osapuolen käytös tuli täytenä yllätyksenä.

Kun sinulla on selvät sävelet siitä mitä haluat, niin sinun on helpompi sanoa ei epäsopiville vaihtoehdoille ja HELL YES! sopiville tyypeille.

Pidän myös silmäkarkista

Esivalmistelut III - Tee itsestäsi haluttava
Nyt kun tiedät, mitä tarjottavaa sinulla on ja mitä haet, niin ei muuta kuin vaihtokauppaa käymään.

Kaupankäynnissä kannattaa tehdä myytävä tuote (eli se mitä sinulla on tarjottavanasi) mahdollisimman mielenkiintoiseksi ja helposti lähestyttäväksi.

Esimerkiksi himosi keltaiseen lumeen voidaan markkinointihengessä kääntää rakkauteen pitkiin kävelyenkkeihin koirapuistojen lähettyvillä.

Bussinappulan rynkyttäminen kannattaa vaihtaa intohimoon matkailua, joukkoliikennettä tai teknisiä vempeleitä kohtaan.


Kun olet sisäistänyt nämä ohjeet, olet valmis päästämään Tinderin puhelimeesi.

Ja ällös huoli. Aion kyllä kertoa sinulle, mitä siihen profiiliin pitää laittaa, ketä kannattaa tykätä ja milloin sekä miten selvitä Tinder-treffeiltä voittajana.

Lue nyt! Ennennäkemätön Senegalista palanneen vapaaehtoisen haastattelu

Huraa, olen vihdoin saanut itseni kiinni! Tässä teille syväluotaava haastatteluni. Ite tein.



Saana, sä oot nyt ollut Suomessa melkein kaksi kuukautta. Miten menee? Onko Suomi ihan paska maa?

- Ei mulla mitään valittamista ole. Vähän tietty tuntuu köyhältä, kun kukaan ei juokse enää mun perässä ja pyydä rahaa. Ja on sekin vähän tylsää, ettei kukaan enää tahdo mennä mun kans naimisiin.

- Nyt mä juoksen vaan kaikkien perässä ja pyydän niiltä rahaa. Tai sitä, että ne menis mun kans naimisiin. Asetelmat on vähän muuttunu.

Kun senegalilaiset kysyivät, millaista lumi on, sanoin että se on vähän niin kuin hiekkaa. 

Paitsi että se muuttuu vedeksi iholla.

Sä olit Senegalissa tasan tarkaan yhdeksän kuukautta. Mitä ihmettä ihminen voi tehdä yhdeksän kuukautta jossain kehitysmaassa?

- Yhdeksässä kuukaudessa ehtii tehdä vaikka lapsen! Pääsääntösesti mä hääräsin Suomen Partiolaisten kehitysyhteistyörojekti Woomal 2:n vapaaehtoisena. Tein lehteä, kirjoitin blogeja, askartelin paskartelin lasten kanssa sekä tapasin aika monta kunnansetää ja -tätiä, joille projektia esiteltiin. Mua tykättiin esitellä tärkeinä pidetyille henkilöille, koska olin ulkomaalainen.

Aika usein mä hakkasin myös päätä seinään, ku mikään ei tuntunu etenevän mihinkään. Mä tein paljon suunnitelmia, mutta harvan mä toteutin.

Kuulostaa vähän siltä, että olisit tehnyt ihan töitäkin. Mulle on pikkulinnut laulanu, että työnteon sijaan Senegalissa keskityttäis teen juomiseen. Onko totta?

- Kyllähän Senkuissa teetä kitattiin työajalla enemmän ku kahvia Suomessa. Mutta ei sillä puolen maailmaa muutenkaan ollut kauhean tarkkoja työaikoja.

Jos tarvit vaatekaupasta jotakin iltakymmeneltä, painelit vain kauppaan. Jos kauppias ei ollut putiikissaan, sai sen paikalle sillä, kun soitti seinässä olevaan puhelinnumeroon. Ihan milloin vain.

Nimittäin jos oli käynyt niin hyvä säkä, että oli töitä. Niin totta maar, työnsä piti hoitaa 24/7.

Tässä taidetaan pyörittää nappikauppaa

No niin nyt riitti työasiat. Ei ne ketään kiinnosta. Kerro jotain jännempää. Senegal on muslimimaa, olitko sä ihan alistettu, burkhaan piilotettu naisparka?

- Senegalissa islam otetaan aika rennosti, mutta tosissaan. Kokonaan hunnutettuja naisia näki todella harvoin. Mäkin tepastelin aika usein yksin esimerkiksi Dakarissa, mutta koskaan ei pelottanut. Ei miehet kattelleet minua tai muitakaan naisia pelkkinä lihanpalasina.

Enemminkin oltiin ystävällisiä. Kerran joku vajakki(siis oikeesti joku retardi) alkoi seurata mua torilla. Kun torimyyjät spottas tapahtuman, ne pyysi mua kojuunsa ja läksyttivät vajakin matkoihinsa.

Huivi oli tytöillä päässä useammin kauneussysitä kuin uskonnollista intohimoista

Mä yritän saada tähän haastatteluun jotain draamaa ja sä vaan kerrot kuinka kaikki oli kivoja ja kaikki meni hyvin. Miten muka jossain kolmannen maailman valtiossa voi olla kivaa?

- No kato, jos ei ole mitään, niin ei tarvitse huolehtia mistään. Ja vaikka meidän mittapuulla aika moni senegalilainen oli ihan rutiköyhä, niin niissä olosuhteissa ne pysty kuitenkin ihan ok elämään. Perheet piti huolta kaikista ja kaikkien tehtävä oli huolehtia perheestä.

- Tulot revittiin kasaan ihan pikkuriikkisistä puroista. Josus saatiin uusia vaatteita ja jopa lihaa lautaselle. Ja koska perheet oli isoja, niin hyvällä tuurilla löytyi aina jostakin joku, jolla oli käynyt hyvä mäihä. Päässyt naimisiin Eurooppaan tai jotain.Tämän tyypin velvollisuus oli sitten elättää koko sukua.

Sä valitit Senegalissa aina ruuasta. Oliko se oikeesti niin pahaa?

- Ekat kaks kuukautta olin ihan, että jes ihanaa, paikallista ruokaa, huraa! Kuitenkin yhdeksän kuukautta riisillä, kalalla ja aina samanmakuisella, mutta eri nimisellä soosilla, teki kyllä tehtävänsä. Ei tee mieli vieläkään senegalilaista ruokaa. Ehkä ensi vuonna.

- Kaikista eniten mua pänni koko keikan aikana, että joku edellinen vapaaehtoinen oli kirjoittanut testamenttiinsa, että jos oikein nyppii, niin syö suklaata. Arvatkaa saiko koko Fimelan kylästä yhtäkään palaa suklaata! 

- Onneks en tykkää suklaasta.

Syö ite tätä 9 kk.

Eli jos et saanut suklaata mistään, niin sittenhän sun tarvi hankkia joku mies jostakin!? Onko sulla nyt senegalilainen lover boy odottamassa viisumia Eurooppaan?

- No höpsis tuollaista. Mä olin melko uskollinen mun mielikuvitusaviopuolisolle, joten näihin juttuihin en ihan täysillä lähtenyt mukaan. Mä en oo mikään visuumitoimisto tai avioliittoautomaatti.

No jos jätit pojat rauhaan, niin teitkö muuten mitään tuhmaa?

- Näissä muslimimaissahan ei kauheesti alkoholia käytetä. Ihmiset pelkää kuollakseen, että ne sekoaa lopullisesti, jos ne koskeekaan kaljapulloon. Tällasessa ilmapiirissä nuorta naisihmistä, joka nautiskelee ilolientä voi pitää aika pahiksena.

- Kaikista hurjimmat hetket olen siis kokenut naapurikylän hotellin terassilla, kun jaoin olutpullosen ranskalaisvahvistuksen kanssa. Kerran otettiin useammat kuin yhdet, joidenka jälkeen ranskis ajoi hiekkatietä skootterilla. Mä olin kyydissä. Ei pysytty kauheen hyvin tiellä.

Voit näyttää kuinka sekopäiseltä tahansa ja silti aina sun ympärillä pyörii ihania (partio)poikia

Oot aika pahis. En olis kyllä susta uskonut. Annoit jonku ranskun ajaa! Mutta voitasko lopettaa tää haastis? Mitä sä meinaat nyt tehdä?

Joo lopetetaan vaan. Nyt mä tarvisin sit töitä jostakin. Tietäiskö joku jonkun kivan paikan?!

Tervetuloa Suomeen, Saana

Aikaisemmat vapaaehtoiset Senegalissa tekivät minulle temput. Lähtiessään he olivat kaikki pillittäneet antaumuksella, että eivät mitenkään voi jättää maata, eivätkä etenkään sen kansaa. Minä puolestani olin jär-jet-tö-män onnellinen, kun viimeinen päivä lähestyi. Vihdoinkin saisin käppäillä rauhassa ilman, että joku vonkuu lahjojen perään. Tämä tietysti aiheutti senegalilaisissa kanssaihmisissä kysymyksiä. "Etkö sinä pidä Senegalista?" "Miksi sinä haluat kotiin?" "Onko Senegal aivan kamala paikka?"

Kyllä minä Senegalista ihan pidän. Ei se ole sen kummallisempi maa kuin mikään muukaan. Minä nyt vain olin ollut Senegalissa ilman kunnon nettiyhteyttä, vaihtelevaa ruokaa ja pitkäaikaisia, hyvin valikoituja ystäviäni jo melkein vuoden. Minä vain halusin jo kotiin. (Sitäpaitsi voisin vaikka lyödä vetoa, että aika suuri osa aikaisemmista vapaaehtoisista olivat rakastuneet Senegalin lisäksi myös johonkin paikalliseen. Mikä osaltaan aiheutti haluttomuutta kotiinpaluuseen...)

Ja niin minä sitten tulin takaisin. Aika kivuttomasti sitä sujahtaa omaan lokeroonsa. Nyt pitäisi jostain keksiä töitä. Koska alitajuisesti en halua töitä, kirjoitan blogia työhakemusten sijaan. Lisäksi olen pessyt saunan ja löytänyt talvitakin viidellä eurolla. Se on kuulkaas aikamoinen paikka tuo Kaustisen helluntaiseurakunnan kirpputori. Eikä tässä vielä kaikki. Löysin viime vuonna ostamiani talvekkaita kenkiä. Omasta komerostani, en sieltä kirpputorilta.

Dagen efteristä tuli kuulkaas nyt muotiblogi! Kommenteihin voi jättää seuraavia sanoja eri taivutusasuissa: ihana, kaunis, hyvä, löytö, sopii, varmasti, sulle.

Siinä hän on. Miss Viis Euroo.

Hänessä on lammasta, kamelia, New Yorkia ja Lontoota

Ja jostain laatikosta käveli esiin tällaset. Näihin täytyy lisätä jarrut pohjaan

Meidän 17-vee teini arvosti mallina oloa

Posted with Blogsy

Täällä tuoksuu Senegal

Kuulkaas enää yksi yö Senegalissa hyttysverkon alla. Senegal-juttua varmasti riittää minulla vielä kotiinpaluunkin jälkeen. Kunnianhimoinen aatokseni on julkaista aamupalavideo. Yritin kuvata jo sitä tänään, mutta unohdin painaa rec-namiskaa.
Tämän päivän vietin Dakarissa harhaillen. Kävin sanomassa heipat toimistolla ja suuntasin kohti toria. Olin päättänyt hankkia vielä yhden miestenviekoitteluvempeleen. Tai yhden osan aviopuolisonvikittelyvempeleeseeni. Terkkuja vaan mielikuvitusmiehelleni! Olet pelastanut minut pulasta jo aika monesti.

Yllä oleva pönttö liittyy siis senegalilaisnaisten viettelijätär-menoihin olennaisesti. Siinä poltetaan tsurai-suitsuikkeita, joiden tarkoitus on nostattaa rakkautta.
Itse sain todistaa tätä rakkauden nostatusta, kun kollegani (ei se pornonkatsoja Fimelasta) saattoi minut hosteliini. Hostellin vessassa oli poltettu tsuraita lemujen karkoittamiseksi. Ilmeisesti kollega oli kuitenkin ehdollistunut siihen, että tsurain tuoksu tarkoittaa pimperoa.
Koska ainoa tuhero lähimailla olin minun hallussani, sain kuulla että kollegalla oli mennyt tsurait päähän. Hänen verensä oli pakkautumassa alakertaan ja minulle tehtiin erittäin suora ehdotus. Olin, että nyt ulos täältä. Onneksi kollega totteli.
Oho, aihe taisi karata. Mutta siis lemmennosatatuksen lisäksi tsuraita voi käyttää vessanraikastimena tai muuten vaan kivan tuoksun luojana huoneessa. Haju tai tuoksu ei ole ollenkaan yhtä pistävä kuin intialaisissa suitsuketikuissa.

Ja tältä nuo ihmeelliset hajuelementit näyttävät. Tuoksuja on MONIA erilaisia. Pussukan saa n. 500-1000 rahalla. Savipöntön halvimmillaan 500 rahalla.

Posted with Blogsy

Kun mikään ei riitä

Kilarivaroitus. Kirjoitin tämän tekstin enemmän tai vähemmän tuohtuneena.

Pulmapajan osa I:ssä, yritin neuvoa, kuinka päästä eroon ärsyttävistä lahjan kinuajista. Tässä pari raivostuttavinta tapausta, jotka minä olen kohdannut ihan viime aikoina.

Tapaus A

Pakkasin kamojani Fimelassa. Mamma ilmoitti, että jätä puhelimesi meille. Olin, että enpäs jätä. Tarvitsen sitä vielä itsekin.

Vanha Noksuni on oikein loistava reissupuhelin. Suurta vahinkoa ei tule jos se pöllitään.  En kuitenkaan tieten tahtoen halua siitä eroon, koska uuden puhelimen opettelu                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                              on rasittavaa.Ja kaikki ne numerot ja mitä vielä...

Lähdin Fimelasta. Jätin isäntäperheelleni ruhtinaallisesti vaatteita ja muuta taloustavaraa. Paikallisen mittapuun mukaan ihan helevetisti. Lisäksi annoin vielä viralliset läksiäislahjat. Ihan hyvää tavaraa nekin.

Nyt pari päivää lähtöni jälkeen saan tekstiviestin isäntäperheeni toiselta pojalta: "Naapurintäti sanoi, että et jättänyt Nokialaistasi tänne. Mun TOINEN puhelin on rikki. Anna sun kännykkäs mulle."

Vanha Noksuttimeni on selvinnyt jo kouluikään

Niinku oikeesti? Että toinen puhelin vielä pitäisi saada? Kuules nyt kaveri. Mulla on käytössä se yksi luuri. Mä tarvin sitä ihan oikeasti itsekin vielä. Ja koska se on ikuisesti kestävä Nokialainen, aioin ottaa sen retkipuhelimekseni jatkossakin. 

Tapaus B

Olin tuonut Suomesta tuliaisia. Annoin pari pientä lahjaa perheeni luona majoittuneelle lukiolaiselle. Poika lähti lahjoinensa ilmeisen hyväntuulisena. Myöhemmin hän tuli taas roikkumaan huoneeseeni. 

                

Anna sun kamera.

                   - En voi kuules antaa, siinä on kaikki mun Senegalin kuvat

 No mutta sen muistikortinhan saa irti. Ota sä se muistikortti ja anna kamera mulle. Sä voit                                        ostaa sitten uuden kameran Suomessa.

                   - No en kuules aio ostaa. Ei ne kamerat mitään ilmasia Suomessakaan ole. Sitäpaitsi sain   

                    tän kameran lahjaksi. En voi anta saamaani lahjaa sulle.

Että kyllä minä nyt mieleni pahoitin näiden sankarien kanssa. Kuinka jollakin voi olla otsaa tulla vinkumaan minun omaisuuttani vielä sen jälkeenkin, kun olen antanut lahjaksi yhtä ja toista! 

Ylipäänsä tää lahjojen kinuaminen on ollut kyllä yksi ärsyttävimmistä asioista Senegalissa. Näiden esimerkkitapausten lisäksi olen saanut rauhoitella lahjoja halajavia lapsosia. Ei vaan minulle olisi tullut 8-vuotiaana koskaan mieleenkään pyytää kadulla (tai siis tiellä, koska Vetelissä ei ole katuja) käppäilevältä, tuntemattomalta aikuiselta lahjoja... Fimelassa touhutessani ei mennyt päivääkään, etteikö joku tenava juossut perässäni ja rääkynyt lahjan perään.

Että löytyiskö sieltä lukijoiden yhteisestä aivosta jotain yleispätevää ohjetta lahjusjupakoiden selvittämiseksi? Pitäiskö vaan jakaa kaikille?

  

Simpukoita metsästämässä Senegalissa (Instagram Travel Thursday)

Huraa vapaaehtoistyö- ja turismivelvoitteeni ovat aika lailla päättyneet. Vielä pitää hoitaa pari puhelua, lähettää pari sähköpostia ja homma on loppurapsaa vaille kipsissä.

Turrevelvoitteeni lopetin eilen Joal-Fadiouthissa. Kyseessä on pienen matkan päästä Fimelasta sijaitseva kaupunki ja saari, joka on tehty kokonaan simpukoista. Jälleen kerran nautin eniten itse matkanteosta, en niinkään turreiluista.

Kun käppäilin Fadiouthiin vierelleni lyöttäytyi koukupoika koululiivissänsä. Hän puhui hämmästyksekseni englantia ja halusi tulla kanssa Fadiouthiin. Olin jokseenkin hövelillä tuulella ja omaksikin ihmetyksekseni hyväksyin kaverin seuralaisekseni.

Ehkä syy höperöitymiseen oli kauheassa pissahädässäni. Pojan piti käydä kotonaan viemässä reppunsa ennen kuin jatkoi matkaa. Samalla minä tajusin, että poika oli avaimeni hotelli helpotuksen.

Noh, pyörittiin sitten Fadiouthissa ja väisteltiin matkamuistonmyyjiä. Ostin simpukan. Se oli kivaa ja tingin hinnastakin satasen, eli noin 0,20e. Saari oli kierretty alle puolessa tunnissa. Pääsin jopa lempiharrastukseni pariin eli hautausmaalle.

Kotimatkalla poikanen pyysi minut lounaalle kotiinsa. Olin, että jeee ilmaista ruokaa. Kaikki minkä ilmaiseksi saa täytyy ottaa irti. Hetken mietin Olevani kohtelias ja etsiväni jostain teetä tuliaiseksi. Mutta kaikki kävi niin nopeasti. En ehtinyt ostamaan teetä.

Moikkasin mammaa ja muuta talonväkeä. Sitten paljastuiki, että poika ei ollut mikään poika, vaan melkein kolkyt vee kolli. Joka kävi kylläkin vielä lukiota. Lukio oli vain jäänyt parikymppisenä kesken.

Sitten poika meni polttamaan pilveä. Koulupäivä jatkuisi vasta kolmen tunnin kuluttua. Kuulemma senegalilaiset naiset ovat lahnoja sängyssä. Olin, että ei voi olla totta. Miten muka kaikkien niiden binbinien ja seksyasujen kanssa voi olla lahna? Pojan mielestä valkoiset naiset nyt vain ovat paljon hauskempaa seuraa.

Muistin yhtäkkiä, että olen naimisissa. Ja että kaiken lisäksi sain juuri tekstarin, että minun pitäisi tulla kipn kapin Fimelaan hoitamaan yksi työasia.

Poika oli vähän pettynyt äkkilähdöstäni. Toivottavasti mamma ei ollut keittänyt paljoa ylimääräistä riisiä.

Sellainen oli retki Joal-Fadiouthiin.

 Fadiouthin hautasmaa on yhteinen muslimeille ja kristityille. Paikkakunnalla ollaan muutenkin erittäin ylpeitä eri uskontokuntien rauhallisesta yhteiselosta.  

 Kuulkaas, se on talvi täälläkin. Aurinko on jossain ihan hukuksissa kuten kuvistakin näkyy.

 Olin hyvässä seurassa koko saarikierroksen ajan.

Fadiouthissa kaikki tiet ovat päällystettyjä simpukoilla. Ja ennen kuin simpukat päätyvät tienvarteen, niiden sisukset syödään. Tässä simpukansisuksia kuivumassa.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running With Wild Horses.



Pulmapaja Senegalissa vol. II - ihmissuhteita

Pulmapajasta täällä hei. Tänään käsittelyssä jännittävät tilanteet vapaaehtoisen ja paikallisen välisessä kanssakäymisessä. Ottakaa opiksenne.  


Sinua kohdellaan kuin ilmaa
Senegalia tuntevat ystäväsi ovat hehkuttaneet sinulle, kuinka ystävällisiä ja sydämellisiä senegalilaiset ovat. Et oikein tajua, miten se on mahdollista. Nimittäin aina kun menet ostamaan mangoa/munkkia tai jotakin muuta kivaa, torimyyjä on todella yrmeä sinulle. Hyvä kun saa sanan suustansa.

Voi pönttö! Et sitten tervehtinyt torimummoa? Vaikuttaa nimittäin siltä. Senegalissa tervehditään aina ja kaikkialla pitkän kaavan mukaan. Tervehtimättä jättäminen on suuri loukkaus ja suoraan asiaan meneminen, esimerkiksi hinnan kysyminen, on huonoa käytöstä.

Jokaista kanssaeläjää kun tulisi arvostaa edes sen moikkauksen verran.

Hei, mitä kuuluu? Ja yrmynaama katoaa.

Työkaveri katsoo pornoa
Niin, mitäköhän tässä tilanteessa oikein pitäisi tehdä? Itse otin ensin pari raivopuhelua satunnaisesti valitsemilleni ystäville Suomessa. Kun olin rauhoittunut, kerroin pornonkatselijalle kylmänrauhallisesti, mutta erittäin tahdikkaasti, että se on loppu nyt. Työkoneella, et katso kikkeleita ja tuheroita.

Toimi ehkä kaksi viikkoa.

Nyt olen vain piilottanut selaimesta sen ikkunan, joka näyttää millä sivuilla on käyty. Ihaninta on kun lataan koneelle kuvia niin sieltä räjähtää in action -kuvavarasto suoraan silmille.

Joku vieras täti hiplaa häpyäni
Yksi kaunis ja toinenkin kaunis kesäpäivä eräs täti tuli juttelemaan minulle. En tajunut mitä hä sanoi. Yhtäkkiä hänen kätensä hipaisi ihan varmasti tarkoituksella häpyäni. Olin hämmentynyt.

Viimeisimmällä kertaa, kun täti teki hävyttömyyksiä minulle vieressäni oli tulkki. Ilmeisesti paikalliset täti-ihmiset eivät harrasta täällä kyselyitä ”kavereista”. He menevät suoraan asiaan ja kysyvät, miten seksielämäsi sujuu.

En tiedä, miten tässä tilanteessa pitäisi toimia. Minä nauroin. Auttaa aina.

Tyyppi, jota en edes tunne, on rakastunut minuun
Bussissa, torilla, rannalla – missä tahansa. Hänen katseensa löysi vaalean kauneutesi ja siniset silmäsi. Silmänräpäyksessä hän oli rakastunut. Kohtalo oli saattava teidät yhteen. Aikaa ei ollut enää hukattavissa. Hän juoksi kotiportillesi ja etsi sinut käsiinsä.

Harmi vaan, kun sinä et muista nähneesi koko tyyppiä tyyliin ikinä.

Umpirakastuneista sulhasehdokkaista pääsee helpoiten eroon kertomalla olevansa jo naimisissa. Lisää uskottavuutta saa, jos sinulla on yhteiskuva ”puolisostasi” ja sinusta. Muista myös keksiä nimi ja ammatti siipallesi.

Maudolla oli tapana olla oveni takana jo varhain aamulla. Sittemmin kasvoimme erillemme.

(Maudon äiti muutti lapsineen pois)

Isoveli valvoo

Yksi rasittavimmista asioista tässä maailmankolkassa on yksityisyyden puute. Itselläni on tällä hetkellä hieman käämit kärvähtäneet henkilökohtaiseen gestapooni. Siis miehekkeeseen, jonka perheessä asun. (Luulin muuten aluksi, että kyseinen tyyppi olis joku nelivitonen, mutta kävikikin ilmi, että hän on minua vain puoli vuotta vanhempi.)

Anyways.Olin tässä partioleirillä. Normaalisti menen nukkumaan kymmenen- yhdentoista maissa. Nyt olin jäänyt kukkumaan yhden johtajaporukan mösjöön kanssa. Nukkumaanmenoaika venyi reippaasti aamun pikkutunneille. Mutta me vain ja ainoastaan keskustelimme.

Aamulla katsoin sitten puhelintani. Viesti velipojalta puoli yhdeltä yöllä: "Miksi et ole nukkumassa? On jo aika."

Olin ihan WTF ja mitä se sulle kuuluu, milloin menen nukkumaan. Ja hei ihan oikeesti, näin 29 vuoden kypsässä iässä voin kyllä päättää omat nukkumaanmenoaikani.

Kysyin sitten seuraavana päivänä, että mikäs helvetti tämä viesti nyt oli olevinaan. Sain vastaukseksi mutinaa ja kiemurtelua. Asiasta voitaisiin keskustella sitten kotona. No en suostunut odottamaan kotiin asti. Vaadin vastaukset tiskiin nyt ja heti. Lisää kiemurtelua ja mutinaa. Loppujen lopuksi tyyppi ei osannut selittää viestiän kunnolla.


***
Jos jollakin syyhyä tekstarintulkintasormi siellä näppiksellä, niin antaa palaa. Asunko kontrollifriikin kanssa? Vai onko nukkumaanmenoaikojen kyttääminen ihan normaalia toimintaa?

EDIT: Itsesensuuri iski, en halua syytettä kunnianloukkauksesta. Edes omani.

Pieni bissapinkeittäjä

Olen siitä onnellisessa asemassa, että minulla on yhteys paikalliseen naishenkilöön. Voisi jopa sanoa, että olen ystävystynyt naapurin Fantan kanssa, tai ainakin vähintään kaveristunut.

Kuulopuheiden perusteella tässä maailmankolkassa on vaikea saada kontaktia naisihmisiin. Ei ihme. Naiset nimittäin katoavat kovin helposti kotitöihinsä.

Oma tekniikkani naiskontaktien luomiseen on ollut osallistua naisten töihin. Lähinnä keittiöhommiin ja pyykinpesuun. Hyvään alkuun pääsee, kun kysäisee, miten jokin ruoka tehdään oikeaoppisesti. Tässä yksi päivä keittelin Fantan kanssa bissap-mehua.

Tässäpä vinkit teillekin.

1. Etsi jostakin naapurin Fanta, joka selittää koko prosedyyrin sinulle ranskaksi. Hyvillä Fantoilla on yleensä myös pieni apulainen mukana.

2. Hanki torilta hibiskuksen kukkaa eli bissapia, sitä punaista. Ne toisenväriset ovat ruuanlaittoon.

 

3. Huuhtele kukkaset huolella. Yleensä ovat aika pölyisiä ja hiekkaisia.

 

 

4. Ota oppia Fantasta ja hoida koko homma pelkällä oikealla kädellä. Vasenta ei käytetä kuin vessassa.

 

 

5. Peitä kukkaset vedellä. Anna muhia kannellisessa astiassa noin 5-6 h. Jos on kiire niin voit toki keittääkin kukkaset. Silloin homman on valmista... ööö nopeammin. Muhimaan voi bissapin kaveriksi laittaa esimerkiksi minttua.

 

 



6. Siivilöi kukkalieju. Lisää vettä ja ihan hirveät määrät sokeria. Tässä taisi mennä kahden litran mehuun puoli kiloa - kilo sokeria... Halutessa mehun voi maustaa jollakin mehutiivisteellä tai vaikka appelsiininkukkavedellä.

7. Nautiskele aikaansaannoksesi jäähdytettynä.


P.S. Roudasin ihan sikkenä bissapia Suomeen pari viikkoa sitten Olkaa tarkkana ravintolapäivän suhteen. PK-seudulla voi silloin päästä maistelemaan bissapia. Tämä on tosin villi veikkaus. Ehkä joku haluaa infota asiasta kommenttilooran puolella?

Himot ne on hiirelläkin

Minulla on täällä yksi (1) varsinainen työkaveri. Hän on sellainen minua huomattavasti laihempi, ei erityisen pitkä herrasmies. Kulkee yleensä liian suurissa puvunhouisuissa ja AIDS-järjestön T-paidassa. Yksi hänen kulmahampaistaan on surkastunut pieneksi ruskeaksi nykeröksi ja hänen perässään leijailee mieto hienhaju. Varsinainen unelmien poikamies siis. Ja sitähän tyyppi on, poikamies. Naimisiin kun ei ole vielä päässyt, vaikka ikääkin on jo kertynyt.

Jos heppu on oikein hyvällä tuulella, hän tervehtii minua lepuuttamalla kättään olkapäälläni. Joskus käsi "luisuu" yläselälleni. Samalla kun hän hiplailee yläkroppaani, kertoo hän mairealla äänellä, että "Ihana nähdä sua taas Saana... päivä on taas paremi kun sä olet täällä".

Töistään tyyppi ei ole juurikaan kiinostunut. Teenjuonti on hänestä jännempää. Viime viikolla tajusin, että herra Hiplarilla on teenjuonnin lisäksi toinen harrastus. Kun istahdin työkoneen ääreen hänen jälkeensä, avautui selaimessa suora näkymä pornosivuille. Työtuoli oli vielä lämmin hänen jäljiltään ja selaimesta olisi voinut valita esimerkiksi tyttöjen välisiä toimintoja.

Kieltämättä tämä tuo pikantin lisän hänen tapaansa tervehtiä minua.

Vittu, pornoooo, keskellä työpäivää.

Tehdään toubabista rahaa

Perhe, jossa majoitun päätti sitten rahastaa erästä vapaaehtoistyöntekijää. Luulivat kai etten huomaisi missään vaiheessa. Mutta ihan vaan tiedoksi heille. Tiesin tämän jo melkein ekasta päivästä. En vain halunnut uskoa, että paikallinen partiojohtaja vaivautuisi vetämään välistä. Kyseessä eivät ole mitkään suuret summat. Enemmän vauriota on ottanut luottamus ja kunnioitus yhteistyötahoa kohtaan.

Tapaus A
Jostakin syystä minulle haluttiin aina ostaa aamupalaleipä. Missään nimessä ei ollut mitenkään mahdollista, että ostaisin sen itse. Homma vaikutti vähän hämärältä ja päätin itse lompsia kauppaa hakemaan leipäni. Olenhan jo sentään yli kaksikymppinen suomalaisen peruskoulun suorittanut henkilö. Luulisi yhden leivän ostamisen minulta onnistuvan. Niinhän se onnistuikin. Kaiken lisäksi maksan leivästä puolet vähemmän kun ostan sen itse.

Tapaus B
Olin käymässä lähikaupungissa nostamassa rahaa pankkiautomaatista. Saattajani, eli senegalilainen partiosetä, jonka perheessä asun, halusi hoitaa maksuliikenteen. Jotenkin hämärästi matkan hinta oli melkein saman verran kuin bussimatka Dakariin, joka on kuitenkin paljon kauempana. Luottavaisesti ojentelin sedälle kuiten seteleitä. Nyt kun puhuttiin vain muutamista euroista ja senteistä. Palattuani tarkistin matkan hinnan kaveriltani. Oli sitten puolet matkarahoista häipynyt sedän taskuun.

Tapaus C
Kaupunkiretkellä halusin tarjota aamupalan saattajalleni, eli partiopampulle, jonka luon asun. Jostain syystä hänen täytyi saada taas käsitellä rahaliikenne. Ajattelin, että tää on varmaan joku kulttuurijuttu. Pyh pah. Patu nimittäin olisi halunnut, että annan hänelle tonnin. Kuulin kuitenkin tarjoilijalta, että eväät maksoivat 600 rahaa. Aloin tivata, mitä mikin oli maksanut. Lopulta maksoin itse 600 rahaa ja vietin loppupäivän nyrpeänä. Tyypille ei näköjään riittänyt se, että maksoin hänen aamupalansa. Olisi pitänyt vielä saada 400 rahaa omaan taskuun.

Nyt sitten pitäisi asua tällaisen ihmisen kanssa, johon ei voi luottaa yhtään. On to-del-la hauskaa. Jotenkin haavemaailmassa olisi kuvitellut, että kun tyyppi on partiolainen niin jonkunlainen luottamus olisi olemassa.

Mitä tästä opimme? Jatkossa tarkistan aina hinnat kahdesta paikasta. Jotenkin mua ottaa suunnattomasti päähän, että täytyis maksaa puolet lisää vain sen takia, että olen toubab. Oli summa sitte., mikä tahansa. Tästä eteenpäin maksan itse suoraan myyjälle. En välikäsien kautta.


Satasella saa puolikkaan patongin


Kymppitonnilla ei saa mitään, jos myyjällä ei ole vaihtorahaa. Aika usein ei ole