lauantai 26. huhtikuuta 2014

Tehdään toubabista rahaa

Perhe, jossa majoitun päätti sitten rahastaa erästä vapaaehtoistyöntekijää. Luulivat kai etten huomaisi missään vaiheessa. Mutta ihan vaan tiedoksi heille. Tiesin tämän jo melkein ekasta päivästä. En vain halunnut uskoa, että paikallinen partiojohtaja vaivautuisi vetämään välistä. Kyseessä eivät ole mitkään suuret summat. Enemmän vauriota on ottanut luottamus ja kunnioitus yhteistyötahoa kohtaan.

Tapaus A
Jostakin syystä minulle haluttiin aina ostaa aamupalaleipä. Missään nimessä ei ollut mitenkään mahdollista, että ostaisin sen itse. Homma vaikutti vähän hämärältä ja päätin itse lompsia kauppaa hakemaan leipäni. Olenhan jo sentään yli kaksikymppinen suomalaisen peruskoulun suorittanut henkilö. Luulisi yhden leivän ostamisen minulta onnistuvan. Niinhän se onnistuikin. Kaiken lisäksi maksan leivästä puolet vähemmän kun ostan sen itse.

Tapaus B
Olin käymässä lähikaupungissa nostamassa rahaa pankkiautomaatista. Saattajani, eli senegalilainen partiosetä, jonka perheessä asun, halusi hoitaa maksuliikenteen. Jotenkin hämärästi matkan hinta oli melkein saman verran kuin bussimatka Dakariin, joka on kuitenkin paljon kauempana. Luottavaisesti ojentelin sedälle kuiten seteleitä. Nyt kun puhuttiin vain muutamista euroista ja senteistä. Palattuani tarkistin matkan hinnan kaveriltani. Oli sitten puolet matkarahoista häipynyt sedän taskuun.

Tapaus C
Kaupunkiretkellä halusin tarjota aamupalan saattajalleni, eli partiopampulle, jonka luon asun. Jostain syystä hänen täytyi saada taas käsitellä rahaliikenne. Ajattelin, että tää on varmaan joku kulttuurijuttu. Pyh pah. Patu nimittäin olisi halunnut, että annan hänelle tonnin. Kuulin kuitenkin tarjoilijalta, että eväät maksoivat 600 rahaa. Aloin tivata, mitä mikin oli maksanut. Lopulta maksoin itse 600 rahaa ja vietin loppupäivän nyrpeänä. Tyypille ei näköjään riittänyt se, että maksoin hänen aamupalansa. Olisi pitänyt vielä saada 400 rahaa omaan taskuun.

Nyt sitten pitäisi asua tällaisen ihmisen kanssa, johon ei voi luottaa yhtään. On to-del-la hauskaa. Jotenkin haavemaailmassa olisi kuvitellut, että kun tyyppi on partiolainen niin jonkunlainen luottamus olisi olemassa.

Mitä tästä opimme? Jatkossa tarkistan aina hinnat kahdesta paikasta. Jotenkin mua ottaa suunnattomasti päähän, että täytyis maksaa puolet lisää vain sen takia, että olen toubab. Oli summa sitte., mikä tahansa. Tästä eteenpäin maksan itse suoraan myyjälle. En välikäsien kautta.


Satasella saa puolikkaan patongin


Kymppitonnilla ei saa mitään, jos myyjällä ei ole vaihtorahaa. Aika usein ei ole

4 kommenttia:

  1. no voihan kökkö! aijotko jatkaa huijareiden kodissa asumista?

    VastaaPoista
  2. Moi, googletin itseni tänne. :) Toi on tosi ikävä juttu. Mikä se teidän asumisjärjestely on, onhan sulla oma huone? Onko tarpeeksi yksityisyyttä? Maksatko vuokraa ja miten ootte sopineet, että mitä kaikkea siihen kuuluu? Jos esim. lisäisitte vuokraan vaikka 10 000 kuussa, saisitko aamiaisleivät kaupan päälle ja tuollainen päivittäinen rahaliikenne poistuisi? Ymmärrän kyllä ärsytyksen, koitan vaan keksia ratkaisuja. :) Ja jos perheessä asuminen alkaa tuottaa liikaa tuskaa, pitää miettiä muita asumisjärjestelymahdollisuuksia.

    VastaaPoista
  3. Vielä muuten sellainen juttu tuli mieleen, että mulla on melkein päinvastoin ollut Senegalissa käydessäni: mä oon aina mielummin kysynyt paikalliselta partiolaiselta, mitä minkäkin asian kuuluisi maksaa ja joskus kierrättänyt maksun niiden kautta, ettei myyjät kiskoisi ihonvärin takia lisää rahaa. :) Ja eron kyllä huomannut, kun on ollut yksin asialla, kaikki on ollut tonnin-pari kalliimpaa. Toivotaan että sullakin asettuu pikkuhiljaa niihin uomiin. Ja toivotaan, että paikalliset kauppiaatkin oppii tuntemaan sut ja pyytään normihintoja. :)

    VastaaPoista
  4. Nella: No katotaan, miten tää tästä jatkuu. Jos oikein alkaa ahdistaa, niin on mulla plan B. Mutta musta tuntuu? että setä tajusi? Että mä tajuan.

    Laura Emilia: Toivottavasti kirjoitus ei aiheuttanut kauheita sydämen tykytyksiä :) Rahastus ei ole mun mielestä enää jatkunut. Ja summatkin oli nyt aika mitättömiä. Mutta kurjaa että luottamus lähti livohkaa aika nopsaan noinkin pienistä summista.

    Rufisquessa ollessani kysyin aina paikallisilta partiolaisilta hinnoista ja kaupoilla käytiin heidänkin kanssa. Täällä nyt em. syystä ainakin yksi partiolainen onpoissa kuvioista, kun olen lähdössä ostoksille.

    Sitten tässä ostoksilla käynnissä paikallisten kanssa on vielä sekin puoli, että ei hirveästi tee mieli ostaa mitään isompia juttuja, jos on jonkun paikallisen kanssa menossa. Kun varsin hyvin tietää, että minulle pikku ostos on heille hinnaltaan melkein saavuttamattomissa.

    VastaaPoista

Puhunko ihan puuta heinää vai totisinta totta? Kommentoi!