Dagen Efter goes sisustusblogi

Kimppakämpät. Nuo roskalavoilta pelastetuiden aarteiden saattohoitokodit. Sellaisessa minäkin asun.

Aika usein kimppakämpissä yleiset tilat jää vähän retuperälle. Kaikkia asukkaita toki kiinnostaa ajatuksen tasolla sisustaminen. Mutta kun tullaan siihen vaiheeseen, että rahoja pitäisi kaivaa esiin, niin sisustusinto tuntuu yleensä katoavan.

Tästä syystä kimppakämpät vetävät puoleensa magneetin tavoin asioita, joista ei ole tarvinut maksaa mitään. Nurkat pursuavat entisten asukkaiden roskislöydöistä tai muuten vain hylätyistä tavaroista. Roinalla ei välttämättä ole mitään funktioita, mutta onhan se nyt kiva kun ilmaiseksi sai.

Tässä yksi aamu, puuroa kiskoessani minulle tuli tunne, että minua tuijotettaisiin. Ihan niinkuin viisi teinityttöä olisi avostellut kaurapuurossani lilluneita raejuustonokareita.

Yritin parhaani mukaan totutella tyttöjen mukanaoloon keittiöaskareissani. Eihän heillä ollut muuta paikkaa. Selitin tytöille, että he eivät olleet arvottomia, vaikka heistä ei oltu maksettu mitään. Että ihan varmasti joku jossain rakasti heitä ihan aidosti.

Valitettavasti minä en oppinut koskaan rakastamaan tyttöviisikkoa saati kuppiritaria. Pyysin apua auttavasta puhelimesta, selvänäkijältä ja loppujen lopuksi rakennusinsinööriltä.

Ratkaisuksi löysin rautakaupasta poranterän, joka pureutuu tiiliseinään sekä kaverilta lainaan saadut kehystetyt julisteet.

Nyt keittiö ei enää ahdista.

Muuttopuuhia

Karkaileva juutalaiseni ja posliinkukkani ovat viettäneet miellyttävää yhteiseloa jo paljon pidempään kuin oli tarkoitus. Kaverit ovat kasvaneet toisiinsa kiinni. Päätinkin sitten, ettän saavat viettää loppuelämänsä samassa purkissa.

Se että viherkasvini ovat elossa, ei ole viherpeukaloni ansiota. Kukoistuksen takana on altakasteluruukut.

Olen kokeillut kaikenmoista altakasteluviritelmää, mutta nämä Orthexin Pauliinat osaavat hommansa parhaiten. Samalla ne ovat myös tylsimmän näköiset ja hankalimmat suojaruukkua ajatellen. Olen varmaankin pakotettu elämään loppuelämäni valkoisten muovipurkkien seurassa.

(Nii-in toisista tulee hulluja kissaleidejä, minustapa tulee hullu altakasteluruukkuleidi!)

Judu ja Posu ihailevat uutta kotiaan

Mutta siis. Nyt kaikki mullanvaihtajat kuulolle. Nyt on erittäin hyvä viikko työntää sormet multaan. Nimittäin kuukalenteria kun katsoo, niin taivaalla ei loista täysikuu vaan uusikuu. Ja vanhan kansan mukaan silloin kannattaa laittaa juuret multaan ja kasvit uusiin purkkeihin. 

Vanha kansa (eli äitini) tiesi muuten, että talvipäivänseisauksen aikaan kananmunat pysyvät ihan itsekseen pystyssä. Otti jopa kuvan todisteeksi. Minä olin, että ohhoh. En kuitenkaan saanut kananmunaa pystyasentoon. 

Myöhemmin kävi ilmi, että kananmunan saa pysymään pystyssä minä tahansa päivänä. Etenkin jos laittaa suolaa sen alle. Että näin hyvin vanha kansa tietää kaiken.

Takaisin mullanvaihtohommiin. Eli tarvitset kasvin, ruukun ja multaa. Olet tietysti katsonut kalenterista, että oikea hetki on käsillä. Käy viemässä tässä vaiheessa kaikki sanomalehdet kierrätykseen. 

Tajua, että oho. Olisit tarvinut yhden sanomalehden istutuspuuhiesi taustapaperiksi. Mene kaivamaan paperiroskiksesta sinne juuri viemiäsi lehtiä. Tätä on se aito hyötyliikunta!

Tee mullasta ja vedestä puuro. Siis puuro, ei velli. Sellainen vähän liian kuiva kaurapuuro on hyvä. Kaiva puuron kolo ja tuikkaa kasvi sinne. Tadaa! Muutto on onnistunut!

Mullanvaihto kannattaa ajoittaa paitsi kuukalenterin mukaan, myös sen mukaan kuinka pitkä aika viimiesimmästä manikyyristä on. Mitä pitempi aika, sitä parempi. 

Nyt jos olet samaan aikaan hakemassa uutta työtä, voit vastat kaikkiin sellaisiin ilmoituksiin, joissa haettiin henkilöä, joka ei pelkää sotkea käsiään tai upottaa käsiään saveen. Olet todistettavasti saanut käpälilläsi aikaiseksi jotakin! 

Lopuksi tietenkin kääräiset ylimääräiset mullat sanomalehteen ja kiikutat paketin biojätteeseen. 

Hyvä tuli!

Ja jos joku tietää hyvännäköisiä altakasteluruukkuja, niin kerro!

6 asiaa, joista sinkku haluaa kehuja

Se mikä sinkkuudessa on tylsää on se, että omista epäonnistumisistaan ja paskoista päivistään ei voi syyttää kotona asustelevaa laiskamatoa. Jäljet kun johtavat nopeasti sylttytehtaalle ja sitä huomaa aika nopeasti nalkuttavansa itselleen.

Sekin on ihan arsenaliinista, että kukaan ei kiittele hyvin tehdyistä kotitöistä. Enkelikuoro ei esiinny vaikka laittaisikin likaiset astiat suoraan pesukoneeseen.

Marja Hintikka Live kyseli mieskatsojilta, minkälaisista asioista he toivovat kiitosta puolisoiltaan. Tästä inspiroituneena päätin kerätä muutamia asioita, joista sinkku voi kehua ja kiittää itseään. Nämä kiitokset ja toiveet ovat siis Saanalta Saanalle.

1. Kiitos että olet luotettava, rento ja kekseliäs metatyöläinen
Kiitos Saana siitä, että heräät joka aamu, vaikka et edes tiedä mikä on metatyöläinen. Olet oppinut hienosti 30 vuodessa käymään yksin vessassa, eikä sinun tarvitse pyytää enää edes äitiä pyyhkimään.

On myös ihailtava taitoasi käydä kaupassa joinakin päivinä jopa kolme kertaa. Kaikki meistä ei pystyisi unohtamaan sokeripakettia kahdella ensimmäisellä kerralla.

Pyykinpesutaitosi ovat ensiluokkaisia. Osaat erotella valko - ja kirjopyykin ilman Googlen apua. Lisäksi intosi kuivata pyykit ulkona on söpö jäänne agraariyhteiskunnasta.

2. Kiitos että olet itsestäsi huolehtiva, itseriittoinen gaselli
Olen vilpittömästi onnellinen, kun näen ylpeytesi venyttyäsi spagaattiin

Mielikuvaharjoituksesi rankoista juoksulenkeistä samalla kun kävelet sunnuntaikävelyvauhtia pitävät kroppasi kaksikymppisenä vielä sadan vuoden päästäkin

Hyvä että jätät meikkaamisen nykyään yhä useammin väliin. Näin nassusi säästyy rasittavilta meikinpoisto-operaatioilta.

3. Kiitos, että olet sosiaalinen, uskollinen ja hellä. Etkä myöskään petä etkä pelleile
On hienoa, että käytät äidinkieltäsi myös muiden lajitoveriesi kanssa. Itselleen puhujien jutut kun tuntuvat pyörivän lähinnä omassa napanöyhdässä.

Taitosi manipuloida ja livautella valkoisia valheita on ilmiömäinen. Onneksesi et kuitenkaan niin tee. Taipumuksesi puhua paljon ja totta, kumoaa kykysi valehteluun.

4. Kiitos että osaat käyttää rahojasi ja pystyt luotsaamaan yhden hengen perhettäsi eteenpäin
Vaikka mies on ohjelmoitu ratkaisemaan ongelmia käytännössä, on ihailtavaa miten helposti olet saanut erilaisia lomakkeita täytettyä elämäsi aikana.

Näennäisestä munattomuudestasi huolimatta olet hakenut ja saanut opintotuen ja työttömyyskorvauksien lisäksi Ranskan valtion asumistukea. Tämä vielä ajanjaksona, jolloin et osannut ranskaa.Täytyy siis sanoa, että ongelmanratkaisukykysi on melkein miehisellä tasolla!

Toivosin, että olisit kiitollisempi siitä, mitä olet itse saanut aikaan. Saattaa pian olla, että joku varakkaampi, miehekkäämpi ja menestyneempi, yrittää tulla tuhoamaan sinkkutaloutesi.

5. Kiitos, että teet arjestasi juhlaa
Hienoa, että autat kotitöissä jopa oman urasi kustannuksella. Sillä hetkinen... Jos et itse tiskaisi lautastasi, niin joutuisit syömään likaiselta lautaselta!

Onneksi et ole koskaan hankkinut autoa. Joutuisit silloin joko opettelemaan sen huoltoa tai maksamaan jollekin sen huollosta.

6. Kiitos, että et yleensä lue käyttöohjeita
Näpertelytaitosi vetävät vertoja itse MacGyverille. Osaat korjata melkein mitä vain ilmastointiteipillä tai klemmareilla.

Ikean kokoamisohjeet muuttuvat käytössäsi värityskirjoiksi. Aika usein tieto lisää tuskaa ja oma näkemyksesi kootusta tuotteesta on mielenkiintoisempi kuin suunnittelijan.

Kiitos, että olet itse koonnut sänkysi. Nyt ainakin tiedät, miksi se narisee aina kun käännät kylkeä.

                                                                            via GIPHY


Nyt hyvät sinkkuihmiset. Annan teille ilmaisen vinkin parisuhteen varalle. Älkää jääkö venailemaan kiitosta tulevalta puolisoltanne. Sitä kun ei välttämättä koskaan tapahdu. Toisten sanomisia kun ei voi kontrolloida.

Ottakaa onni omiin näppeihinne ja alkakaa itse kiittää itseänne. Inspiraatioita voi hakea vaikka näistä MHL:n kyselyvastauksista.

Ordnung muss sein

Olen tehnyt jotakin todella uhkarohkeaa. Olen luvannut mennä auttamaan kaveriani raivaamaan hänen asuntonsa.

Tässä voi mennä hermot, usko itseensä ja kaikista pahimpana ystävyys. Mutta mitäpäs sitä ei tekisi, jotta saisi hamsterin muutettua ahveneksi. (Oletan, että ahvenet eivät keräile rojuja.)

Kaverini laittoi kuvia varmistukaseen siitä, nettä olen ihan varma siitä mitä olen tekemässä. Olen minä! 

Veikkaukseni on, että jumppapallo lähtee...

Muutama vuosikymmen takaperin se, että minä olisin siivonnut edes oman huoneeni, olisi ollut maailman suurien ihmeiden joukossa. Huoneeni oli täynnä kamaa. Ovelta sängylle kulki polku, josta pystyi juuri ja juuri kävelemään. Muu huone oli täynnä vaatekasoja, roinaa, likaa ja luoja ties mitä.

Yleensä siivous tapahtui, kun en kestänyt enää hajua. Hajun alkuperäksi määrittyi yleensä viikon - pari -kolme - neljä muhineet retkeilyvarusteet, joiden seasta löytyi uutta elämää elävä voileipä tai makkara.

Laittakaa vanhemmat lapsenne partioon. Tenavanne oppivat tunnistamaan erilaisia voileipähomeita.

Mutta nyt ollaan kuitenkin voileivän kasvatuksesta päästy siihen pisteeseen, että oma huone on siisti ja kaverille pitäisi saada kanssa.

Kuten moni muukin, koin lopullisen valaistumisen tavarapaljouden lopettamiseksi Marie Kondon johdatuksella. Koska kaverini ei ole Kondoonsa vielä tutustunut, niin tässä pikaohjeet kondoiluun tai siis KonMari- metodiin, kuten japanilainen rouva itse tyyliänsä nimittää.

Pääajatus on, että kaikki turha roina veks. Säilyttää saa vain ne asiat, jotka tuottavat iloa ja joita rakastat.

Homma alkaa sillä, että levität kaiken omistamasi lattialle. Hiplailet tavaraa ja fiilistelet, oliko tässä sitä rakkautta. Jos lovee ei löydy, niin kiitä tavaraa palveluksesta ja siirrä se jälkikäsittelysäkkiin.

Näissä rojuissa rakkautta harvemmin esiintyy, eli varaudu luopumaan näistä:

Rikkinäiset tavarat
Jos et ole korjannut juttua tähän päivään mennessä, tuskin koskaan tuletkaan.

Ohjekirjat
Yleensä jos tekninen vempele hajoaa, viet sen korjattavaksi tai ostat uuden.

Tavoitevaatteet
Jos vaate ei mahdu sinulle nyt, niin ei se ainakaan iloa sinulle tuota. Sitten kun vihdoin olet laihduttanut, haluat luultavasti jo uudenlaisia vaatteita

Kalliit vaatteet/tavarat yms., joita et ole käyttänyt
Vaikka vaate olis maksanut satoja euroja, et tule pukemaan sitä päällesi, jos se on roikkunut kaapissasi jo vuosia.

CD/DVD -kokoelma
Pidä vain ne, joita katsot uudestaan ja uudestaan. Tai et oikeastaan tarvitse niitäkän. Kaiken saa nykyään netistä, Spotifysta, Netflixistä. Mitä näitä nyt oli.

Kirjat
Jos kirja on jo luettu kerran, todennäköisyys siihen että lukisit sen uudestaan ovat aika minimaaliset. Laita kirja kiertoon. Pidä vain ne joita ilman et voi elää.

Lahjat/ perintövaasit
Sinun ei tarvitse pitää jotakin tavaraa, vain sen takia, että kuollut Aune-täti suuttuisi. Lahjan tehtävä on ollut tuoda iloa juhlapäivänä. Sen homman se teki hyvin. Nyt on aika siirtyä eteenpäin.

Piuhat/johdot/osat/ varanapit, joista et edes tiedä, mihin ne kuuluvat
Siis kerrotko mulle ihan tarkasti, mitä aioit näillä tehdä ja milloin? Edelleenkään emme elä pula-aikaa, joten uuden napin voit ostaa kaupastakin, jos sellaista tarvit.

En muuten ole kaivannut mitään tavaraa,jonka heitin menemään! 

Paitsi tämän todella tarpeellisen kristallipöllön hain takaisin.

Tässä oli listaus niistä asioista, jotka muistan kun kirjan lukemisesta on kulunut puoli vuotta. Vaikeinta minulle oli heittää pois tavaroita, joita olin saanut lahjaksi sekä vaatteita joista olin maksanut paljon.

Ja parasta, mikä tämän raivauksen jälkeen on tapahtunut, niin on tosi helppo heittää kamaa pois. Lisäksi teen parempia valintoja jo kaupassa, enkä osta muuta turhaa kuin ruokaa.

Tervetuloa Suomeen, Saana

Aikaisemmat vapaaehtoiset Senegalissa tekivät minulle temput. Lähtiessään he olivat kaikki pillittäneet antaumuksella, että eivät mitenkään voi jättää maata, eivätkä etenkään sen kansaa. Minä puolestani olin jär-jet-tö-män onnellinen, kun viimeinen päivä lähestyi. Vihdoinkin saisin käppäillä rauhassa ilman, että joku vonkuu lahjojen perään. Tämä tietysti aiheutti senegalilaisissa kanssaihmisissä kysymyksiä. "Etkö sinä pidä Senegalista?" "Miksi sinä haluat kotiin?" "Onko Senegal aivan kamala paikka?"

Kyllä minä Senegalista ihan pidän. Ei se ole sen kummallisempi maa kuin mikään muukaan. Minä nyt vain olin ollut Senegalissa ilman kunnon nettiyhteyttä, vaihtelevaa ruokaa ja pitkäaikaisia, hyvin valikoituja ystäviäni jo melkein vuoden. Minä vain halusin jo kotiin. (Sitäpaitsi voisin vaikka lyödä vetoa, että aika suuri osa aikaisemmista vapaaehtoisista olivat rakastuneet Senegalin lisäksi myös johonkin paikalliseen. Mikä osaltaan aiheutti haluttomuutta kotiinpaluuseen...)

Ja niin minä sitten tulin takaisin. Aika kivuttomasti sitä sujahtaa omaan lokeroonsa. Nyt pitäisi jostain keksiä töitä. Koska alitajuisesti en halua töitä, kirjoitan blogia työhakemusten sijaan. Lisäksi olen pessyt saunan ja löytänyt talvitakin viidellä eurolla. Se on kuulkaas aikamoinen paikka tuo Kaustisen helluntaiseurakunnan kirpputori. Eikä tässä vielä kaikki. Löysin viime vuonna ostamiani talvekkaita kenkiä. Omasta komerostani, en sieltä kirpputorilta.

Dagen efteristä tuli kuulkaas nyt muotiblogi! Kommenteihin voi jättää seuraavia sanoja eri taivutusasuissa: ihana, kaunis, hyvä, löytö, sopii, varmasti, sulle.

Siinä hän on. Miss Viis Euroo.

Hänessä on lammasta, kamelia, New Yorkia ja Lontoota

Ja jostain laatikosta käveli esiin tällaset. Näihin täytyy lisätä jarrut pohjaan

Meidän 17-vee teini arvosti mallina oloa

Posted with Blogsy

Hirmuhyönteisten hyökkäys

Koin viime viikonloppuna aikamoisia kauhunhetkiä. Olin suihkussa. Seuranani oli ensin yksi tällainen ötökkä:

Luonnonystävänä nirhin kysesen otuksen, ties mitä traumoja se oli ehtinyt saada nähdessään alastoman kehoni.

Ilmeisesti sana kuitenkin kiiri hyönteisten parissa. Kohta seuranani oli taas pari uutta kaveria. Pahaksi onnekseni minulla oli hiustenpesuprojekti kesken, enkä voinut vain luikkia äkkiä pakoon. Tarjosin välillä shampoota ja hoitoainetta siivekkäille "ystävilleni". Elettäni ei liiemmin arvostettu, kun suurin osa öttiäisistä päätti jättää siipensä siihen paikkaan.

Noh sitten kun olin vihdoin saanut hiukset pestyä, olikin aika siirtyä pois suihkusta. Niin voi HÄÄÄRREGYYD! Sinne tänne sinkoilevia öttiäisiä oli joka puolella. Siis oikeasti ilma oli niistä sakeana. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Ja minkä osan itsestäni suojelisin pikkuisella matkapyhkeelläni!? Öttiäisillä kun oli aika ikävä tapa jäädä siivistään jumiin kaikkeen kosteaan...

Vedin nopeasti jotakin päälleni. Sammutin valot ja aloin huitoa ilmaa luudalla. Sitten tulikin vahtimestari paikalle ja saatteli minut turvallisesti pihamaalle. Ötökkävapaalle alueelle. Kahden tunnin päästä ötököistä oli jäljellä vain ruumiit.

On tänään onnen päivä

Eipä ole huolesta häivää, kun saa pitkästä aikaa pestä pyykkinsä ilman valvovia katseita. On kerrassaan lumoavaa, kun kahteen ämpärilliseen pyykkiä ei tarvitse käyttää melkein puolta kiloa pesujauhetta. Ja kaikista huipuinta on se, että pyykit saa kerrankin huuhdeltua kunnolla. Täällä kun on usein tapana vaihtaa huuhteluvesi vasta sitten, kun siinä olevassa saippuamäärässä voisi jo pestä uutta pyykkiä.

Pyykkikone. Koneen moottorina toimivat käteni.

Siitä on kyllä pitkä aika, kun viimeksi olin nyrkkipyykillä. Nimittäin perheen vanhaemäntä keksi oivallisen rahasammon. Hän tarjoutui pesemään pyykkini tonnilla, eli noin 1,50 €:llä. Aluksi vastustelin, koska olihan se kovin kallista.  Mutta sittemmin luovutin. Rahat sulle, puhtaat pyykit mulle. Ihan hyvä päätös. Vaikka voisihan se täti käyttää vähän vähemmän pesujauhetta ja enemmän vettä.

Ja siellä ne puhtaat pyykit kuivuu, kunnes tulee sade, joka kastelee.

Instagram Travel Thursday: Liikkuminen Senegalissa

Fimela ei ole kartalta katsottuna kovin kaukana Dakarista tai suuremmista kaupungeista. Mutta koska minulla ei ole omaa autoa tai polkupyörää, olen täysin riippuvainen julkisesta liikenteestä.

 

Ja kaupunkiin pitää joskus päästä. Jos ei muuten, niin sitten ainakin pankkiautomaatille. Sellaista luksusta kun ei täällä landella ole.

 

Bussit liikkuvat täällä sitten kun matkustajia on tarpeeksi. Eli silloin kun kaikki paikat ovat täynnä ja penkkien väliin, alle ja naapurimatkustajan syliin on annettu kassi, nyssykkä tai lapsi.

 

 

Matkatavararajoitteita ei ole. Voit ottaa mukaasi vaikka jääkaapin.

 

Aika monella on  käynyt varmaan mielessä (vaikka ei haluaisikaan myöntää), että miten valkoinen nainen uskaltaa liikkua yksin Afrikassa. Kyllä minuaki jänskätti aluksi.

Eipä pelota enää.

Täyteen ahdetuissa liikennevälineissä piilee nimittäin koko matkustamisen ilo ja anti. Et nimittäin koskaan ole yksin. Etkä kauan eksyksissä.

Bussista löytyy aina joku, joka on valmis auttamaan. Yhteistä kieltäkään ei välttämättä ole paria sanaa enempää. Mutta se riittää.

Vieruskaverilta voi aina tarkistaa matkan hinnan. Jos kuski yrittää nyhtää toubabilta enemmän kuin muilta, vieruskaverit pitävät vieraan puolta. Ja jos vaihtobussi on hukassa, niin aina löytyy joltakin aikaa auttaa sinua etsimään seuraavan kyydin.

Niin ja sekin hyvä puoli bussilla matkustamisessa on, että et näe nopeusmittaria. Bussissa, jonka lattiassa on ilmastointia varten reikä, on ehkä parempi olla tietämättä, kuinka lujaa menopeli viilettää.

Eli jos mietit palkkaisitko oman kuljettajan vai kokeilisitko onneasi julkisella liikenteellä. Niin lähde ihmeessä julkisen liikenteen riepoteltavaksi. Se on paitsi halpaa myös hauskaa. On se myös väsyttävää ja aikaavievää... Mutta keskitytään nyt vain positiivisiin asioihin :D



Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running With Wild Horses.

Hassuja asioita Senegalissa

Sitä kun on tarpeeksi kauan jossakin paikassa, alkaa tottua kaikenlaisiin kummallisuuksiin. Kuten nyt vaikka katonrajassa hoippuvaan liskoon tai ikkunan alla määkiviin vuohiin. Aamuviiden rukouskutsuihinkaan ei enää herää muuta kuin poikkeustilanteissa.

Näihin Suomesta käsin katsottaviin omituisuuksiin olen itse totuttunut. Tai voisi jopa sanoa, että mieltynyt.

Peittävät vaatteet
Todettakoot heti alkuun, että inhoan ihan Suomessakin ilman paitaa julkisissa paikoissa kulkevia miehekkeitä. Oli sixpack tai ei.

Mutta täällä jos näkee (päivällä) vilahduksen jonkun naisihmisen reidestä, niin tulee kyllä aika ohhoh huhhuh -olo. Vielä pahempaa jos se on oma reisi, joka pilkottaa hameenhalkiosta. Arvatkaa olinko heinäkuussa aivan järkyttynyt Suomen pääkaupungin pikkuhousu minisortsimuodista.

Maitojauhe ja murukahvi
Suomessa en ikimaailmassa kuvittelisi juovani murukahvia tai maitojauhemaitoa. Mutta nyt kyllä täytyy sanoa, että murukahvi maitojauheella ja hillittömällä määrällä sokeria on eittämättä aamujeni odotetuin hetki.

Kiinan propaganda-TV, CCTV
Ajottainen iltojeni huvi. Jänniä dokkareita kalastuksessa käytettävistä linnuista, tuhansia vuosia vanhoista asuintaloista ja perinteisistä paperinukketeatterista.Normandian maihinnousun muistopäivänä jurputusta siitä, miten Japani ei ole koskaan pyytänyt anteeksi toisen maailmansodan aikaisia tekojaan.

Englanniksi. Joka ilta, niin paljon kuin vain kehtaa katsoa. Lonely Planet China, on jo ostoslistalla.

Senegalilainen jääkaappi

Minulla ei ole täällä jääkaappia. Toistaiseksi elämä on sujunut ihan hyvin ilman moista luksusta. Joskus heikkoina hetkinä antaisin, mitä vain kylmästä vedestä, mehusta, mistä tahansa juomasta. Yleensä silloin marssin Fimelan huoltoasemalle. Huoltoasemalla minut tunnetaankin jo Madame Ranina, koska ostan lähes aina jostakin arabimaasta maahantuotua, kylmää, hedelmämehua.

Joskus kun on aikaa ja halua rakentelen tällaisen senegalilaisen jääkaapin. Sen käyttöaika on vain yksi ilta. Kuitenkin tämä on sellainen yhden illan juttu, jota voin hyvin suositella kaikille jääkaapittomasta elämästä nauttiville.


Senegalilaiseen jääkaappiin tarvitset:

Ämpärin
Litran pussissa pakastettua vettä, eli jäätä
Vasaran
Muovipusseja

 

1. Lataa kylmennettävä neste muovipusseihin. Kuvassa jäähdytykseen on menossa bissap-mehua.

 

 

2. Hajota jääharkot vasaralla.

 

 

3. Lataa juomapussit ämpäriin ja peittele jäällä. Varo hajottamasta pusseja jääpaloilla. Kansi kiinni ja parin - kolmen tunnin odotus. Kylmää tuli.

 

 

 

 

 

Pieni bissapinkeittäjä

Olen siitä onnellisessa asemassa, että minulla on yhteys paikalliseen naishenkilöön. Voisi jopa sanoa, että olen ystävystynyt naapurin Fantan kanssa, tai ainakin vähintään kaveristunut.

Kuulopuheiden perusteella tässä maailmankolkassa on vaikea saada kontaktia naisihmisiin. Ei ihme. Naiset nimittäin katoavat kovin helposti kotitöihinsä.

Oma tekniikkani naiskontaktien luomiseen on ollut osallistua naisten töihin. Lähinnä keittiöhommiin ja pyykinpesuun. Hyvään alkuun pääsee, kun kysäisee, miten jokin ruoka tehdään oikeaoppisesti. Tässä yksi päivä keittelin Fantan kanssa bissap-mehua.

Tässäpä vinkit teillekin.

1. Etsi jostakin naapurin Fanta, joka selittää koko prosedyyrin sinulle ranskaksi. Hyvillä Fantoilla on yleensä myös pieni apulainen mukana.

2. Hanki torilta hibiskuksen kukkaa eli bissapia, sitä punaista. Ne toisenväriset ovat ruuanlaittoon.

 

3. Huuhtele kukkaset huolella. Yleensä ovat aika pölyisiä ja hiekkaisia.

 

 

4. Ota oppia Fantasta ja hoida koko homma pelkällä oikealla kädellä. Vasenta ei käytetä kuin vessassa.

 

 

5. Peitä kukkaset vedellä. Anna muhia kannellisessa astiassa noin 5-6 h. Jos on kiire niin voit toki keittääkin kukkaset. Silloin homman on valmista... ööö nopeammin. Muhimaan voi bissapin kaveriksi laittaa esimerkiksi minttua.

 

 



6. Siivilöi kukkalieju. Lisää vettä ja ihan hirveät määrät sokeria. Tässä taisi mennä kahden litran mehuun puoli kiloa - kilo sokeria... Halutessa mehun voi maustaa jollakin mehutiivisteellä tai vaikka appelsiininkukkavedellä.

7. Nautiskele aikaansaannoksesi jäähdytettynä.


P.S. Roudasin ihan sikkenä bissapia Suomeen pari viikkoa sitten Olkaa tarkkana ravintolapäivän suhteen. PK-seudulla voi silloin päästä maistelemaan bissapia. Tämä on tosin villi veikkaus. Ehkä joku haluaa infota asiasta kommenttilooran puolella?

Löllö Dakarissa

Taidan olla vähän turhan sengalisoitunut. Suomessa olo ei ole tehnyt minusta yhtään tehokkaampaa tai järjestelmällisempää. Olen ollut nyt Dakarissa lauantaista lähtien. Ja olen edelleen.

Tarkoitus oli palata Fimelaan tänään tai huomenna. Juu - ei taida onnistua.

Olen nukkunuut kahteentoista - jopa yhteen. Sängystä olen noussut joskus vasta kahdelta. Ehkä yölento oli rankempi, mitä kuvittelin. Ehkä vain kuvittelin nukkuneeni koneessa.

Pitäisi käydä moikkaamassa pomoa täällä. Pitäisi hakea parempaa maitojauhetta kaupasta. Pitäisi kai tehdä yhtä jos toista.

Onneksi on ramadan. Mikä loistava tekosyy käydä vähän hitaalla.

Kuuta nousevaa

Ramadan alkoi tänään. Villi veikkaukseni on, että loppukuusta iloiset ja hyväntuuliset sengalilaiset kärsivät kaikki sukupuolesta riipumatta pahimman luokan PMS-oireista. Hormoneilla tosin ei ole mitään tekemistä kärttyisyyden kanssa. Kiukuttelu johtunee yksinkertaisesti siitä, että heillä on nälkä. Kenelläpä ei olisi kuukauden paastoamisen jälkeen.

Omaan elämääni ramadan on jo vaikuttanut siten, että minulla on nälkä. Enkä edes paastoa. Lähikaupassani ei nimittäin aamulla ollut kuin pikku pätkä patonkia jäljellä. Olen jo henkisesti valmistautunut juoksemaan ympäri kylää löytääkseni ravintolan, jossa olisi lounasta tarjolla.

Mutta huolestuneille tiedoksi. Ei täällä väki vietä koko kuukautta syömättä. Ruokailut on vain ajoitettu ajalle, jolloin aurinko ei paista. Samoin juominen. Siis ihan vedenkin juominen. Eikä lapsien ja sairaiden tarvitse paastota.

Ja tosiaan ramadanin alkua odotettiin kuin kuuta nousevaa. Lauantaina koko pihan väki vilkuili taivaalle. Josko se kuu näkyisi ja ramadan alkaisi?  Tunnelma oli vähän sama kuin lapsena jouluaattona. Että tuleekohan se pukki vai ei?  Kuu-ukkoa ei näkynyt vielä lauantaina, mutta eilenpä näkyi. Ja nyt on sitten nälkä.

Hei ja viikonlopun aikan askartelin tällaisen hienon elokuvan. Bingoa voitte pelata sanoilla hauska, tässä ja elikkä. Ha det bra ja silleen!

 

Viime viikolla Afrikassa sattunutta ja tapahtunutta

Olen ehkä selättänyt tautini. Ehkä. Nyt minulla on vain joku semi-helppo silmätulehdus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että avaan oikean silmäni sormilla aamuisin. Helppo homma verrattuna viime viikon vessajuoksuun.

Olen saanut taas uuden ihailijan. Tällä kertaa erittäin karvaisen kaverin. Hepun mielestä on ihan ok, käyttää huonettani vessana. Tämä aamu menikin sitten etsiessä, mistä kaamea kissanpissan löyhkä tulee ja miten siitä pääsee eroon. Yritin ystävälläni kloorilla. Haju on kuitenkin edelleen olemassa. Ja juuri muistin, että kissathan rakastavat klooria. Voi nakki.

Kävin eilen kalassa. Olin saanut jostakin päähäni, että käteni eivät voi enää palaa, koska olen ollut täällä jo kaksi kuukautta. No kylläpäs voivat. Nyt minulla on kärähtänyt alue peukaloni ja etusormeni välissä. Aika hyvin on Afrikan aurinko tähdännyt.


Auringonpolttamien lisäksi sain myös simpukankuoren (kuvassa siiman toisessa päässä) ja noin neljä kalaa.

Sitten viikon huippu-uutinen. Asumuksessani on nykyisin juokseva vesi! Huraa! Koko kymmenen hengen taloudessa on nyt yksi vesihana, josta tulee ihan oikeaa vettä. Eipä tarvitse enää tyttöjen juosta ees-taas kaivolle. Eikä minun tarvitse enää käyttää niin paljoa lapsityövoimaa.



Siinä se nyt on. Iki-ihana vesihana.

Kulttuurien välisiä selvittelyjä Senegalissa

Aikaisempi tekstini taloudellisesti hyväksikäytetystä toubabista, aiheutti pientä läikyntää kahvikupeissa koto-Suomessa. Keskustelimme aiheesta hostini kanssa. Hänen näkemyksensä tapahtumista ovat tällaiset:

Aamupalaleipä
Minua ei haluttu jättää yksin ensimmäisinä aamuina. Joten neuvokas isäntäni osoitti vieraanvaraisuutta ostamalla leivän minulle ja itselleen. Koli koli ja näin törmäsi kaksi kulttuuria. Taisi kuulua Suomeen saakka?

Kahvilaepisodi
Isäntäni vilpitön tarkoitus oli antaa minulle vaihtorahat takaisin tuhannesta rahasta. Mutta jos kysyn, aamupalan hintaa ja se on 600 rahaa, miksi minulta kuitenki pyydetään 1000 rahaa? Ei ihan mene ymmärrykseeni. Varmaan joku kulttuuriero?

Bussiretki
Tähän sain pitkän sepustuksen siitä, mitä mikin matka oli tullut maksamaan. Laskutaitoni ja keskittymiskykyni ranskankielisten numeroiden kanssa on aivan surkea. En jaksanut kuunneella loppuun asti. Sori.

Päällimmäisenä mieleeni jäi se, että 300 rahaa oli mennyt puheajan ostamiseen, jota tarvittiin kun piti soittaa kaverille ja kysyä, missä pankkiautomaatti on. Ei sitten voinut kysyä vastaantulijalta. Eikä voinut sitten soittaa minun puhelimesta, niin kuin hetki aiemmin. No mutta hei, tämän voi varmaan laittaa koppaan kulttuuriverot.

Mutta nyt kaikki siis ok. Tosin edelleen katson, että maksaessani raha menee myyjälle ilman välikäsiä.


Loppukevennyskuvana maapähkinöiden putsaamista kotipihallani

Tehdään toubabista rahaa

Perhe, jossa majoitun päätti sitten rahastaa erästä vapaaehtoistyöntekijää. Luulivat kai etten huomaisi missään vaiheessa. Mutta ihan vaan tiedoksi heille. Tiesin tämän jo melkein ekasta päivästä. En vain halunnut uskoa, että paikallinen partiojohtaja vaivautuisi vetämään välistä. Kyseessä eivät ole mitkään suuret summat. Enemmän vauriota on ottanut luottamus ja kunnioitus yhteistyötahoa kohtaan.

Tapaus A
Jostakin syystä minulle haluttiin aina ostaa aamupalaleipä. Missään nimessä ei ollut mitenkään mahdollista, että ostaisin sen itse. Homma vaikutti vähän hämärältä ja päätin itse lompsia kauppaa hakemaan leipäni. Olenhan jo sentään yli kaksikymppinen suomalaisen peruskoulun suorittanut henkilö. Luulisi yhden leivän ostamisen minulta onnistuvan. Niinhän se onnistuikin. Kaiken lisäksi maksan leivästä puolet vähemmän kun ostan sen itse.

Tapaus B
Olin käymässä lähikaupungissa nostamassa rahaa pankkiautomaatista. Saattajani, eli senegalilainen partiosetä, jonka perheessä asun, halusi hoitaa maksuliikenteen. Jotenkin hämärästi matkan hinta oli melkein saman verran kuin bussimatka Dakariin, joka on kuitenkin paljon kauempana. Luottavaisesti ojentelin sedälle kuiten seteleitä. Nyt kun puhuttiin vain muutamista euroista ja senteistä. Palattuani tarkistin matkan hinnan kaveriltani. Oli sitten puolet matkarahoista häipynyt sedän taskuun.

Tapaus C
Kaupunkiretkellä halusin tarjota aamupalan saattajalleni, eli partiopampulle, jonka luon asun. Jostain syystä hänen täytyi saada taas käsitellä rahaliikenne. Ajattelin, että tää on varmaan joku kulttuurijuttu. Pyh pah. Patu nimittäin olisi halunnut, että annan hänelle tonnin. Kuulin kuitenkin tarjoilijalta, että eväät maksoivat 600 rahaa. Aloin tivata, mitä mikin oli maksanut. Lopulta maksoin itse 600 rahaa ja vietin loppupäivän nyrpeänä. Tyypille ei näköjään riittänyt se, että maksoin hänen aamupalansa. Olisi pitänyt vielä saada 400 rahaa omaan taskuun.

Nyt sitten pitäisi asua tällaisen ihmisen kanssa, johon ei voi luottaa yhtään. On to-del-la hauskaa. Jotenkin haavemaailmassa olisi kuvitellut, että kun tyyppi on partiolainen niin jonkunlainen luottamus olisi olemassa.

Mitä tästä opimme? Jatkossa tarkistan aina hinnat kahdesta paikasta. Jotenkin mua ottaa suunnattomasti päähän, että täytyis maksaa puolet lisää vain sen takia, että olen toubab. Oli summa sitte., mikä tahansa. Tästä eteenpäin maksan itse suoraan myyjälle. En välikäsien kautta.


Satasella saa puolikkaan patongin


Kymppitonnilla ei saa mitään, jos myyjällä ei ole vaihtorahaa. Aika usein ei ole

Muutin maalle

Täällä sitä nyt ollaan huitsinnevadassa, Afrikassa eli Fimelassa, seesteisessä kylässä kaukana vähän kaikesta. Matkustin tänne ihan itse bussilla. Minulta otettiin ihan hyvästi ylihintaa, mutta mitäs pienistä. Tässä ensimmäiset huomiot paikkakunnasta.

Eläimet
Jaat kotipihan yhdessä kanojen ja hevosten kanssa. Ja sen kukon. Sillä kukolla on aamuisin paljon asiaa, heti klo 6.40 alkaen. Hauska kaveri. Melkein yhtä hauska kuin Rufisquen vuohet.

Internet
Jos ette vielä tienneet, mitä minä oikeasti täällä teen. Olen nettivieroituksessa. Madame, internet on tänään rikki. Ehkä se toimii illalla. Tai huomenna. Tai ensi viikolla. Inshallah.

Suihku
Ämpärissä on vettä ja nappu. Peseydy sillä. Niin ne kaikki muutkin tekee. Eikä tule edes niin vilu kuin suihkussa, josta saa vaan kylmää vettä.

Vessa
Asettele itsesi reiän päälle ja suorita tarpeesi. No niin. Missäs olisi paperia? Ai ei ole. Ämpärissä on vettä ja sinulla vasen käsi. Käytä niitä. Jatkossa älä käytä vasenta kättä mihinkään muuhun toimitukseen kuin tähän

Pankkiautomaatti
Mikä se on? Ai sellainen seinä, josta saa rahaa. Ei täällä sllaista ole. Postista voit lähettää rahaa. Ai et halua lähettäö rahaa... Hmmm, Mbourissa, jossain parin tunnin matkan päässä on pankkiautomaatti. Ai ku kiva.


Ja Fimelahan on kartalta katsottuna tuolla, missä lukee Fimela.

Kas näin syntyy mafé

Ruuanlaitto ei ole täällä Senegalissa ihan sitä nopeinta puuhaa. Homma aloitetaan yleensä torikierroksella, jolla mukaan haalitaan hyväksi havaitut ainekset. Sen jälkeen kuoritaan, pilkotaan, muusataan, keitettään ja paistetaan ainakin pari-kolme tuntia.

Yleensä ruuaksi on riisiä jollakin lisukkeella - kalalla, kanalla tai nautaeläimellä. Possua täällä ei syödä, ellet satu olemaan kristitty.

Tässä vähän kuvasarjaa siitä, millaisten vaiheiden jälkeen pääsee nauttimaan mafésta. Eli maapähkinäsoosista.


Aloitetaan keittämällä padallinen - ei kattilallista - riisiä. Ilmeisesti alle kymmenen hengen porukoille ei täällä liieemmin kokkailla.


Sillä aikaa kun riisi on padassa, on hyvää aikaa kuoria ja pilkkoa vihanneksia. Tähän pataan meni ainakin porkkanaa, perunaa,kaalia ja pari tunnistamatonta alkuperäisaineitta. Olisikohan ollut jamssia? Ja tunnistaako joku muuten tuon kuvassa olevan keltaisen vihanneksen? Maistuu vähän tomskulta.


Sitten sipulikasvit ja mausteet muhennokseksi käsipelillä. On muuten tosi raskasta tämän härvelin käyttö. Tuli vähän ikävä omaa pikku blenderiä.

Lihaa ei toki sovi unohtaa. Täällä kun ei pelkillä kasviksilla eletä. Paistettujen lihojen päälle maapähkinätahnaa, joka vaikuttaa muuten vähän maapähkinävoilta. Liekö sama asia? Samaan syssyyn sopiikin vielä töhnäytetyt sipulit ja muut mausteet.


Melkein viimeisessä vaiheessa vettä päälle, kasvikset mukaan ja keitetään vesi pois.


Tarjoillaan isosta laakeasta astiasta, josta jokainen syö halunsa mukaan, omalla lusikallaan. Tarkkailtuani syömistilanteita muutamaan otteeseen olen huomannut, että emännän tehtävänä on jakaa lihapalasia kaikille syömingeissä mukana oleville. Ja jos itse soosi pääsee loppumaan sitäkin jaetaan kauhalle jokaisen syömärin kohdalle.

Onnettomuuksia

Vietän siis aikaani Senegalissa erään ympäristöprojektin vapaaehtoisena. Viime päivät olen viettänyt busseissa, hevoskärryissä ja täyteen pakatuissa henkilöautoissa ja partiotyttöjen leirillä. Kuten arvata saattaa ilman kolhuja ei tästä ole selvitty puolin - eikä toisin. Tässä TOP3 kohtaamistani onnettomuuksista.

3. Sija
Tämä onnettomuus ei itseasiassa koske minua, vaan paikallisia miehiä. Koska onhan se tietysti aika suuri onnettomuus, että eivät saaneet minua toiseksi tai kolmanneksi vaimokseen.

2.sija
Otin ihan tosissani valokuvia paljon ja hienoja. Niin ja minulla oli myös kuva itsestäni ja valkoisista käsivarsistani, kun saavuin tänne. Painotan sanaa oli. Nimittäin eipä ole enää yhtään kuvaa. Kaik män, kun siirsin kuvia kamerasta tablettiin. Miten muka kuvat voi noin vaan kadota muistikortilta, jos tabletista painaa poista kaikki kuvat? Häh? Mihin voi lähettää asiakaspalautetta?

1. Sija
Ehdoton ykkössija menee kyllä tapauksella, joka sattui eräänä yönä eräällä erittäin pienellä ja hiljaisella hiekkatiellä. Köröttelin pollekyydillä majapaikkaani. Oli tähtitaivas ja kaikki kliseet, mitä tarvitaan. Sirkkojen siritystä ja hempeä tuuli. Niin ja siellä tähtitaivaalla suhahti tähdenlento! Ihan oikea tähdenlento! Ja minä hätäpäissäni sitten toivoin ensimmäisen asian, mikä mieleeni tuli. Mutta mitä?! Quelle dommage! Toiveeni oli vanhentunut. Yritin perua sen mahdollisimman pikaisesti ja esittää uuden toiveen. Mutta voiko niin edes tehdä? Torutuuko nyt ensimmäinen toiveeni? Vai jääkö kaikki toiveet toeutumatta, kun näin onnettomasti sähläsin tilaisuuteni?

Kuvia ei nyt ole. Kts. Kohta 2. Tähän voi kuvitella kuvan savannista ja hevoisesta.

Vapaaehtoistyöntekijä löysi tiensä Senegaliin

Tiedättekö mitä? Täällä Senegalissa ei oikeastaan ole ollenkaan kuuma. Olisiko joku 27°C. Ei siis mikään kylmä sauna 40°C, vaan suorastaan mukavan lämmintä.

Enkä ole tavannut yhtäkään hirviömäistä hämähäkkiä tai muutakaan otusta. PAITSI laumallinen vuohia häiritsi nukahtamistani eilen. Typerillä vuohilla ei ole edes mitään rytmiä määkimisessään. Ne vain määkivät ihan ilman nuotteja. Juuri kun olet nukahtamassa, jostakin kuuluu Bäääh! Ja unet ovat taas menetetty. Eikä edes korvatulpista ollut mitään apua. Senkin PÄSSIT!