perjantai 2. toukokuuta 2014

Kulttuurien välisiä selvittelyjä Senegalissa

Aikaisempi tekstini taloudellisesti hyväksikäytetystä toubabista, aiheutti pientä läikyntää kahvikupeissa koto-Suomessa. Keskustelimme aiheesta hostini kanssa. Hänen näkemyksensä tapahtumista ovat tällaiset:

Aamupalaleipä
Minua ei haluttu jättää yksin ensimmäisinä aamuina. Joten neuvokas isäntäni osoitti vieraanvaraisuutta ostamalla leivän minulle ja itselleen. Koli koli ja näin törmäsi kaksi kulttuuria. Taisi kuulua Suomeen saakka?

Kahvilaepisodi
Isäntäni vilpitön tarkoitus oli antaa minulle vaihtorahat takaisin tuhannesta rahasta. Mutta jos kysyn, aamupalan hintaa ja se on 600 rahaa, miksi minulta kuitenki pyydetään 1000 rahaa? Ei ihan mene ymmärrykseeni. Varmaan joku kulttuuriero?

Bussiretki
Tähän sain pitkän sepustuksen siitä, mitä mikin matka oli tullut maksamaan. Laskutaitoni ja keskittymiskykyni ranskankielisten numeroiden kanssa on aivan surkea. En jaksanut kuunneella loppuun asti. Sori.

Päällimmäisenä mieleeni jäi se, että 300 rahaa oli mennyt puheajan ostamiseen, jota tarvittiin kun piti soittaa kaverille ja kysyä, missä pankkiautomaatti on. Ei sitten voinut kysyä vastaantulijalta. Eikä voinut sitten soittaa minun puhelimesta, niin kuin hetki aiemmin. No mutta hei, tämän voi varmaan laittaa koppaan kulttuuriverot.

Mutta nyt kaikki siis ok. Tosin edelleen katson, että maksaessani raha menee myyjälle ilman välikäsiä.


Loppukevennyskuvana maapähkinöiden putsaamista kotipihallani

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Puhunko ihan puuta heinää vai totisinta totta? Kommentoi!