Aikaisemmat vapaaehtoiset Senegalissa tekivät minulle temput. Lähtiessään he olivat kaikki pillittäneet antaumuksella, että eivät mitenkään voi jättää maata, eivätkä etenkään sen kansaa. Minä puolestani olin jär-jet-tö-män onnellinen, kun viimeinen päivä lähestyi. Vihdoinkin saisin käppäillä rauhassa ilman, että joku vonkuu lahjojen perään. Tämä tietysti aiheutti senegalilaisissa kanssaihmisissä kysymyksiä. "Etkö sinä pidä Senegalista?" "Miksi sinä haluat kotiin?" "Onko Senegal aivan kamala paikka?"
Kyllä minä Senegalista ihan pidän. Ei se ole sen kummallisempi maa kuin mikään muukaan. Minä nyt vain olin ollut Senegalissa ilman kunnon nettiyhteyttä, vaihtelevaa ruokaa ja pitkäaikaisia, hyvin valikoituja ystäviäni jo melkein vuoden. Minä vain halusin jo kotiin. (Sitäpaitsi voisin vaikka lyödä vetoa, että aika suuri osa aikaisemmista vapaaehtoisista olivat rakastuneet Senegalin lisäksi myös johonkin paikalliseen. Mikä osaltaan aiheutti haluttomuutta kotiinpaluuseen...)
Ja niin minä sitten tulin takaisin. Aika kivuttomasti sitä sujahtaa omaan lokeroonsa. Nyt pitäisi jostain keksiä töitä. Koska alitajuisesti en halua töitä, kirjoitan blogia työhakemusten sijaan. Lisäksi olen pessyt saunan ja löytänyt talvitakin viidellä eurolla. Se on kuulkaas aikamoinen paikka tuo Kaustisen helluntaiseurakunnan kirpputori. Eikä tässä vielä kaikki. Löysin viime vuonna ostamiani talvekkaita kenkiä. Omasta komerostani, en sieltä kirpputorilta.
Dagen efteristä tuli kuulkaas nyt muotiblogi! Kommenteihin voi jättää seuraavia sanoja eri taivutusasuissa: ihana, kaunis, hyvä, löytö, sopii, varmasti, sulle.
Siinä hän on. Miss Viis Euroo.
Hänessä on lammasta, kamelia, New Yorkia ja Lontoota
Ja jostain laatikosta käveli esiin tällaset. Näihin täytyy lisätä jarrut pohjaan
Meidän 17-vee teini arvosti mallina oloa
Posted with Blogsy
Teiniasu oy! Upea!
VastaaPoista