Tinderin kimppakiva-kokemus

Hahaa. Luulitte varmasti, että kesähäät tulossa. Tai että vähintään pulla uunissa, kun Dagen Efter tyystin sammui viime vuoden puolella. Luulittepas väärin.

Elämääni asteli Marie Kondo. Tuo pieni japanilaisnainen vei ensin reikäiset alushousuni ja sen jälkeen hän viikkasi pikkupöksyni siistiin riviin. Ei tässä kuulkaa ehdi mitään Tinderiä käyttää, kun täytyy pitää tavara kunnossa.

No sen verran tuli käytettyä Tinderiä viime lokakuussa (vai marraskuussa?), että testasin kaverini kanssa deittisovelluksen yhteiskäyttömahdollisuudet. Siis sitä, että voi lähteä kaverin kanssa Tinder-treffeille ja matchiksi tulee jokin toinen kaveriporukka.

MIKÄ MAATA MULLISTAVA KEKSINTÖ!

Eräänä syksyisen kosteana iltana minä ja kaverini Suski (nimi vähän muutettu) istuimme iltaa ja riitelimme keskustelimme siitä minkälaisen Tinderistä löytyneen poikaporukan kanssa lähtisimme ulos. Ennen kuin keskusteluun oltiin päästy, olimme löytäneet toisemme Tinderistä ja ilmoittaneet meitä vilkuileville urhoille, että surffaamaan olisi tarkoitus mennä.

(Alunperin olemme tavanneet Suskin kanssa paljon hämärämmissä piireissä kuin Tinderissä. Mutta sinä iltana meidän piti löytää toisemme vielä uudestaan parinmuodostuspalvelusta, että meistä voitiin luoda sovellukseen kaveriporukka.)

Kenen kaa mennää?
Yhteiseen sopimukseen miellyttävistä miesjoukoista oli kohtalaisen helppo päästä. Kun olimme hylänneet kaikki golffarit, juopot, liian hyvännäköiset, joulutontut tai muuten vain lahjattomat, jäi meille halukkaiksi seuralaisiksi muutama kohtuullinen kaveriporukka.

Jäljelle jäänet kävivät toisistaan tietämättä nopeuskilpailua. Päätimme lähteä niiden mukaan, jotka ensimmäisenä saisivat itsensä liikenteeseen. Niinpä askeleemme suuntasivat kohti biljardikeppien kalsketta, jossa meitä odottaisi kaksi uljasta prinssiä valmiina taisteluun ihanista prinsessankaltaisista tuotteista.


Käytännön toteutus
Paitsi että. Paikalle oli päässyt vain yksi uljas ritari, joka toi minulle epäilyttävästi lemahduksen menneestä ajasta. Mieheke oli lähes klooni entisestä rakastetustani. Pieni, tumma ja karvainen. Ääneltään vaimea, mutta kykenevä murisemaan niin biljardipalloille kuin kepeillekin. Luultavasti tässä vaiheessa annoin jo luovutusvoiton muille naisille. "Pitäkää hyvänänne. Nämä tällaiset oppivat ehkä istumaan, mutta vain ja ainoastaan, jos HE halauavat."

Muille naisille siksi, että paikalle oli minun ja Suskin lisäksi lehahtanut vielä yksi kaverini kimppa-Tinderin kiihottamana.

Kyllästyin palloihin, pusseihin ja tikkuihin aika nopeasti ja keskityin nesteytykseen. Mies oli autolla liikenteessä, joten hän otti rauhallisesti. Niin rauhallisesti kuin kolmen kolmekymppisen naisen kanssa voi ottaa. Loppujen lopuksi päätin, että en jaksa enää keppejä ja käsitöitä vaan halusin tekemistä myös jaloilleni. Tanssilattia kutsu kaikui vastustamattomana korvissani.

Mies lähti yllättävän innoissaan vielä jatkamaan. Virhe häneltä tapahtui vasta siinä vaiheessa, kun hän pyysi minua tverkkaamaan. Heiluteltuani ahteriani kaikissa ilmansuunnissa, oli lopputuloksena syytös seksuaalisesta ahdistelusta. Mies syytti minua.

Ahdistelusyytöksistä huolimatta mies ajoi minut ja Suskin vielä koteihimme. Oma kotimatkani oli autolta kotiin noin 300 metriä. Helsingin yö on kiero ja liukas, joten käytin mahdollisuuteni hyväksi. Suskille oli yön lopuksi ehdotettu vielä lautapeli-iltaa.

Lopputulema

- Tinderin kimppakiva-osio on itseasiassa mukava ja rento tapa tavata uusia tyyppejä. Suosittelen.

- Miehellehän tämä oli oikein miellyttävä tapa tavata naisia. Yhdellä kertaa kolme naista, joita ei tarvitse jakaa kaverin kanssa, varsinkin jos alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen jättää kaverin muille maille.

- Lautapeli-iltaa ei koskaan järjestetty
- Kolmas kaverini sai miehekkeestä LinkedIn-kontaktin
- Kaksi viikkoa kimppailun jälkeen Suskilla oli poikakaveri 
-Jatkossa tverkkaan vain ja ainoastaan siskoni aviopuolisolle. Näistä tempauksista saa syytöksien sijaan uusia housuja.

Dagen Efter goes sisustusblogi

Kimppakämpät. Nuo roskalavoilta pelastetuiden aarteiden saattohoitokodit. Sellaisessa minäkin asun.

Aika usein kimppakämpissä yleiset tilat jää vähän retuperälle. Kaikkia asukkaita toki kiinnostaa ajatuksen tasolla sisustaminen. Mutta kun tullaan siihen vaiheeseen, että rahoja pitäisi kaivaa esiin, niin sisustusinto tuntuu yleensä katoavan.

Tästä syystä kimppakämpät vetävät puoleensa magneetin tavoin asioita, joista ei ole tarvinut maksaa mitään. Nurkat pursuavat entisten asukkaiden roskislöydöistä tai muuten vain hylätyistä tavaroista. Roinalla ei välttämättä ole mitään funktioita, mutta onhan se nyt kiva kun ilmaiseksi sai.

Tässä yksi aamu, puuroa kiskoessani minulle tuli tunne, että minua tuijotettaisiin. Ihan niinkuin viisi teinityttöä olisi avostellut kaurapuurossani lilluneita raejuustonokareita.

Yritin parhaani mukaan totutella tyttöjen mukanaoloon keittiöaskareissani. Eihän heillä ollut muuta paikkaa. Selitin tytöille, että he eivät olleet arvottomia, vaikka heistä ei oltu maksettu mitään. Että ihan varmasti joku jossain rakasti heitä ihan aidosti.

Valitettavasti minä en oppinut koskaan rakastamaan tyttöviisikkoa saati kuppiritaria. Pyysin apua auttavasta puhelimesta, selvänäkijältä ja loppujen lopuksi rakennusinsinööriltä.

Ratkaisuksi löysin rautakaupasta poranterän, joka pureutuu tiiliseinään sekä kaverilta lainaan saadut kehystetyt julisteet.

Nyt keittiö ei enää ahdista.

Miksi en pääse Tinder-treffeille

Minun ja Herra Viirivehkan suhde on nyt siinä vaiheessa, että sovimme olevamme avoimessa suhteessa. Tämä tarkoittaa sitä, että olen selannut jälleen Tinderiä perinteitä kunnioittaen, huonolla menestyksellä.

Nyt ajattelin ottaa tutkailtavaksi erään keskustelun, joka jälleen kerran ei edennyt yhtään mihinkään. Josko tämän käsittelystä olisi apua sen ymmärtämiseen, miksi ihmeessä keskustelu ei siirry näyttöruudulta pöydän taakse oikeaan elämään.

Pelasin tapojeni mukaan Kohtalonsormea, enkä juurikaan lukenut potentiaalisten matchien kuvauksia. Ja kuinka ollakaan! Noin sadasta matchistäni yksi "seikkailija" aloitti keskustelun kanssani. Mikä mieletön sattuma.

Noniin. Saana hei! Tinderiä ei räplätä, sitä pyyhitään, kuten itse sovellus asian ilmaisee. Kun muistaa tämän jatkossa, niin saa ohjailtua keskustelun jokseenkin siedettävälle tasolle.

Räpäläyksen jälkeen päätän kehua toista osapuolta hieman. Miehethän aina tykkää, kun niitä kehuu? Ja Tinderin selaaminen ja itsensä räplääminen yhtä aikaa on kyllä hatunnoston paikka.

En halunnut kuitenkaan kehua liikaa, ettei mies vaan ylpisty. Tinderissä ylpistyneet miehet on pahinta, mitä tiedän. En ole onneksi tavannut vielä yhtäkään.

Hieman kyllä ärsytti, kun mies ei voinut edes kiittää kehustani, kun halusi jo siirtyä seuraavaan aiheeseen.

Ei muuten kannata mainita sitä Tinderin pyyhkimistäkään, jos haluaa pitää keskustelun siveänä. Tämän keskustelutyngän jälkeen minulle tuli pakottava tarve näyttää olevani vapaamielinen nainen, joka ei ihan pienistä hätkähdä.

En ole koskaan tehnyt mitään pervoa. Koskaan en ole mitään pervoa tehnyt. Paitsi kerran ehkä saatoin sitoa yhden tyypin lipputankoon, koska sillä oli söpö perse.  

Tässä vaiheessa miehen hymiöt hyytyivät.

Muistan jatkossa olla kyselemättä liikaa tarkentavia kysymyksiä. Varsinkin sellaiset kysymykset, joita on vaikea ymmärtää kannattaa jättää heti suosiolla pois. Hyvä esimerkki tästä on edellä mainittu, mikä lasketaan pervoksi.

No onneksi vastaus sai taas miehen hymiöt palaamaan.

Mutta minä olin jo niin tulessa sananselityksestä, että en voi luovuttaa. Jos haluan jatkossa päästä edes jonkunlaisille Tinder-treffeille, en saa missään nimessä alkaa selittämään enempää kuin on tarve. Muistan nyt.

Ihmissuhteissa peruspilari on aina ja iänkaikkisesti se, että on oma itsensä. No arvatkaa mitä minä sitten unohdin? No oman itseni!

Jatkossa muistan paremmin olevani ihan tavallinen Saana, joka kirjoittelee satunnaisesti postikortteja ja blogia.

Jostain syystä mies haluaa edelleen jatkaa keskustelua suuruskuvitelmista kärsivän mielipuolen kanssa.

No mitä tästä siis opin? Jos haluan jatkossa päästä treffeille, täytyy minun muistaa, etten ole Jeesus ja miehen on parempi antaa voittaa väittelyt. Ja siinä vaiheessa kun miehen hymiöt haihtuvat, on erittäin todennäköistä, että treffikutsua ei koskaan tule.

Keskustelu päättyi kuta kuinkin tähän. Jos se nyt jotain kiinnostaa.

Muthei. Mikäs teidän mielestä on pervoa? Kuka sen määrittää? Yksilö vai yhteiskunta?

Paljastuskirjoitus ja palkinto, osa I

Dagen Efter on saanut palkinnon! Huraa! Kuplajuomaa kaikille tarjolla nyt! Eli suoraan puhuva Sofia muisti blogiani Liebster Awardsilla. 

Mutta kaikessa kivassa on aina joku mutta. Minun pitäisi nyt jostain kekata muita blogeja, joille voisin Liebsterin jakaa. MUTTA Sofia oli ehtinyt lahjoa jo melkein kaikki samat, joille minäkin plakaatin olisin antanut. 

Eli jos sinulla on äärettömän hyvä, loistava ja mahtava blogi, jota ehdottomasti pitäisi lukea, niin vinkkaatkos siitä minulle. 

Joten jaan tämän palkintopostauksen kahteen osaan. Ekassa osassa vastailen Sofian kysymyksiin ja tokassa osassa ohjaan lukijat hyvien blogien pariin, keksin heille sopivat kysymykset. Sopisko tällanen? Olenko paha ihminen, jos näin teen? Onko tämä luvallista? Apua.

Ja sitten kysymyksiin:

Mistä sait idean blogiisi?

Dagen Efter taisi syntyä erään Senegalin retken kunniaksi. Jos tämä vaihe Dagiksen historiasta on pimennossa, niin suosittelen ehdottomasti aikamatkaa arkistoihin. 

Ihmissuhdesekoiluksi Dagis muuttui syystä että... Halusin tietää, että onko muilla yhtä paska säkä Tinderissä kuin minulla. Toistaiseksi näyttää siltä, että ei ole. 

Omat suosikkibloggaajasi?

Jotenkin blogien lukeminen on aika hiljaista, mutta Henriikka Rönkkösen jutut ovat hilpeitä. Ja tuleehan ne Suoraanpuhujankin tekstit aika usein tarkistettua. Ah ja Katja Kokko ja Kemikaalicocktail! Jälkimmäiset tekee niin ammattimaisesti, että unohtuu että ne on bloggareita.

Kerrotko deiteille blogistasi?

En kerro. Täällä on ehkä hieman liikaa informaatiota. Plus mua pidetään jo muutenkin tarpeeksi sekona ja hysteerisenä, että tieto varmaan lisäis tuskaa. (Omasta mielestäni olen kyllä ihan normaali.)

Monesko Tinder-deitti menossa?

Joko olen tosi epäaktiivinen tai sit mulla on vaan valikoiva muisti. En saa laskettua kuin ehkä kymmenkunta deittiä! Musta se on aika vähän.

Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?

Ihmisen on hyvä uskoa elämässään johonkin. Jos se on rakkaus ensisilmäyksellä, niin ei se tyyppi ainakaan kovin paha voi olla. Mä en ole pahis. 

Entä millään muulla silmäyksellä?

Jos asia ei tule kerralla selväksi, niin sitä on ihan turha yrittää rautalangasta vääntää. 

Onko deittailu parantanut tai huonontanut käsitystäsi suomalaisista miehistä?

Parantanut siinä suhteessa, että nyt tiedän vapaita miehiä olevan olemassa.

Kerro hyvä Tinder-stoori viidellä lauseella

Tyhmyyksissäni tykkäsin uudestaan jo kertaalleen kadonneesta Tinder-matchistä. Mies ehdotti, että voisi antaa minulle "kyytiä". Olin, että kuulostaa tosi kylmältä kyydiltä. Mies tarkensi, että kyyti olisi pikemminkin kuumaa. Kun totesin, että en nyt lämpene ehdotukselle, mies sanoi, että vaikutin ensitapaamisellamme paljon mukavemmalta, mitä olinkaan. 

Suosikkitreffipaikka?

Kaikki muu käy, kunhan ei elokuviin. 

Keksi lause, joka olisi täysi turn off ekoilla treffeillä

Kyllähän ne melkosia turn offeja on, jos sieltä tulee jotain turhaa kommenttia ulkonäöstäni tai olemuksestani. 

Että jos mies kertoo epäsuoraan pitävänsä naisista, jotka käyttää korkokenkiä ja itsellä on tennarit jalassa. Niin aika nopeesti sitä laittaa sitten tennaria toisen eteen. 

Yksi eppiinen turn off -lause oli, että "En minä ritiovaunulla mihinkään mene. Julkinen liikennen on köyhille!" Tätä en muuten edes keksinyt ite.

Seuraavat treffit?

Odotan jos toi Herra Viirivehka tekis eka aloitteen.

Puolitutusta kaveriksi. Kuinka, miten ja missä

Suoraanpuhujan Sofia kyseli tässä taannoin, että mistä aikuisiällä löytyisi uusia ystäviä. Noh, minäpäs tiedän! Tai ainakin mistä kannattaa lähteä etsiskelemään.

Vanhat tuttavat

Jos on juuri muuttanut uudelle paikkakunalle, josta ei tunne yhtään ketään, niin kannattaa kaivella muistia, josko paikkakunnalla sittenkin asuisi joku etäinen yhteys. Vanhan tuttavan upgreidaamisen ystäväksi voi aloittaa esimerkiksi pakottamalla hänet kulttuuririentoon kanssasi.

Kavereiden kaverit

Ystävyys on siitä iloinen asia, että siitä riittää kyllä kaikille. Kun näet kavereitasi, niin kannattaa pyytää heitä ottamaan se sinulle tuntematon kaveri mukaan. Ja pim! Ehkä sinullakin on kohta uusi kaveri. 

Työkaverit

Työkavereita ei kannata missään nimessä syrjiä. Monet sanovat, että eivät halua katsella työkavereitaan vapaa-ajallaan, mutta siinä saattaa menettää monta hyvää ystävyyttä ohi näppien.

Äläkä ole ikärasisti! Mummoikäisistä voi saada vielä ihan hyvää treeniseuraa.

Ryhdy järjestöjyräksi

Liity Marttoihin, ala toimia ammattiliittosi paikallisjärjestössä tai perusta oma jalkapalloseurasi. Partiolaiseksikin voi ryhtyä vielä aikuisena.

Yhdistystoiminta on mielestäni paras tapa tavata samanmielisiä ihmisiä aikuisiällä. Ystävyysuhteet syntyvät luonnostaan, koska kaikilla on ainakin yksi sama mielenkiinnonkohde. 

Joukkueurheile

Salitreeni ja muut yksilötreenit eivät ole kovin sosiaalista puuhaa. Jos haluat yhden kaverin sijasta koko joukkueellisen, niin vaihda juoksulenkit lentopalloon tai sählyyn.

Miten muutan puolitutun kaverikseni?

Edellä oli listattuna paikkoja ja tapoja, mistä löytää uusia tuttavuuksia. Matka tuttavuudesta ystävyydeksi on aika mutkainen, joten tässä vielä vinkkejä tien suoristamiseen.

Facebookkaa kaikki mielenkiintoiset tyypit heti

On ihan turha miettiä, että voinko pyytää tuota mielenkiintoisen oloista tyyppiä FB-kaveriksi, vaikka ei me niin hyvin tunneta. Klik, klik vaan!

Sano aina kyllä

Jos joku puolituttu pyytää sinua elokuviin tai mihin tahansa, niin tietysti lähdet. Ihan turhaa on taas miettiä, että ettehän te edes tunne, että sinua kyllä nyt vähän väsyttää, tai mitä näitä selityksiä nyt on.

Järjestä juhlat

Keksi jotkut kissanristiäiset ja pyydä mukaan kavereitasi, kavereiden kavereitasi ja puolituttuja. Ja pelko pois, kyllä sinne joku aina tulee. Muista vaan kysellä innokkaasti.

Sitten voit ajaa potentiaalisen ystävän johonkin nurkkaan ja uhata kakkuveitsellä, että nyt meistä tulee kavereita. Jos ei tule, niin et saa kakkua.

Pyydä mukaan matkalle

Matkalle voi ihan hyvin lähteä puolitutun kanssa. Kun ette tunne liian hyvin, niin ette kehtaa tapella. Parhaassa tapauksessa matkan jälkeen sinulla on uusi ystävä.

MITÄ EI MISSÄÄN NIMESSÄ TULE TEHDÄ

Lopuksi haluan vielä muistuttaa ystävänetsijöitä, että epäonnistuneiden treffien päätteksi ei ole soveliasta ehdottaa, että jos oltaisiin ihan vain ystäviä. Koska ihan vain ystäviä ei ole olemassakaan. On ainoastaan ystäviä.

Toinen asia, mikä kannattaa muistaa on, että Turkuun ei kannata muuttaa. Toistan. Turkuun ei kannata muuttaa. 

Empiiristen tutkimusteni mukaan turkulaisilla on jo tarpeeksi kavereita, eivätkä he kaipaa uusia. Kun niissä vanhoissakin on jo ihan tarpeeksi.

Tukholman kirjeenvaihtaja: Eipä sitä Ruotsissakaan osata

Tukholman kirjeenvaihtajani Jenni jatkaa ruotsalaisen Tinder-skenen perkaamista.

Edellisessä päivityksessä esittelin tapoja aloittaa keskustelu ruotsalaisen kanssa. Tässä tekstissä esittelen muutamaa Tinder-löytöäni ja pohdin eroavaisuuksia Pohjanlahden eri puolilla.

Periaatteen vuoksi en koskaan tykkää tyypeistä, joiden profiilikuvasta ei käy ilmi, kenestä siinä esiintyvästä henkilöstä on kyse. Se oikea on voinut mennä siinä, ettei tämä onnistunut löytämään kuvaa, missä esiintyisi yksin. 

Vaikka useamman henkilön kuvasta kävisi ilmi, kuka siinä esiintyvistä henkilöistä on profiilin haltija, onhan se nyt aika noloa pistää profiilikuvakseen ex-parisuhde, vaikka toinen ei siinä edustavimmillaan olisi. (No joo, voihan tämä tytsy olla kaverikin, mutta näin nämä asiat koetaan.)

Sitten voi törmätä myös sellaiseen sankariin, joka ei ole ihmisten lataamiin kuviin perustuvassa deittipalvelussa kokenut tarpeelliseksi ladata itsestään kuvaa:

Ja tällaisen nähdessään kannattaa juosta karkuun:

Poikkeaako Tukholman Tinder-skene suomalaisesta? Ei merkittävästi. Väkeä on tietysti enemmän, mutta tässä tapauksessa lisäys näyttää olevan vain miesten puolella. Naisia tuntuu olevan ohjelman käyttäjinä suhteessa vähemmän kuin Suomen suurimmissa kaupungeissa.

Kansainvälisyys näkyy kuvasyötteessä selvästi, niin toisen polven maahanmuuttajina kuin hiljattain muuttaneina startuppaajina. Ekoilla treffeilläni kävin italialaisen jatko-opiskelijan kanssa, mutta siitä ei tullut mitään. Kumpikaan ei ainakaan kokenut tarvetta viestitellä toiselle tapaamisen jälkeen.

Suurin osa Tinder-svenssoneista listaa harrastuksiinsa matkustelun, urheilun, elokuvat ja ruoanlaiton. Hipsterikaupungissa pannaan paljon myös olutta. Kaikenlaista tallaajaa netissäkin kulkee, ja valikoimaa on elämänkoululaisista seikkailijoiden kautta purjehtija-pukumiehiin. 

Välillä olen kuitenkin ajatellut, että olisi hyödyllisempää lähteä seuraamaan sitä mielenkiintoisen näköistä tyyppiä tai aloittaa keskustelu tuntemattoman kanssa kahvilassa. Vielä ei suomalainen ujouteni ole siihen venynyt.

Suurin ulkomailla tinderöimisen etu on tietysti se, ettei tunne ketään eikä kukaan tunne sua. Täällä ei tarvitse pelätä törmäävänsä kaverien aviomiehiin tai ystävien eksiin (terveisiä vaan!).

Tukholman kirjeenvaihtaja: Diskuteeraus i/på/vid Tinder

Olen onistunut palkkaamaan Dagen Efterille kirjeenvaihtajan Itämeren tuolta puolen! Pääsette siis parin postauksen ajan tutustumaan ruotsalaiseen tinderöintiin. Jenni, ole hyvä.

Nykyinen työni vei minut suoraan Svea-mamman uumalle, Tukholman sykkivään suurkaupunkiin. Paikallisiin tutustuminen on yleensä maahanmuuttajan suurin ongelma. Vaikka kavereiden saaminen onkin onnistunut, ei työn (yliopisto) tai harrastusten (tanssi, laulu) parista ole juuri löytynyt deittiseuraa. 

Päätin siis ladata puhelimeeni jo kertaalleen poistetun Tinderin. Suomessa kokeiluista ei paljon jäänyt kerrottavaa jälkipolville. Minulla oli kuitenkin jo jonkinlainen käsitys ohjelman toiminnasta ja siellä viihtyvistä ihmisistä.

Olen aikaisemmin tehnyt asiakaspalvelua ruotsiksi, joten päätin venyttää kielitaitoa ja mukavuusrajaa deittailuun toisella kotimaisella. Yrityksen ja erehdyksen kautta muutama avausrepliikki löytyi.  

Vaikka kovin persoonallisiksi näitä ei voi sanoa, jostain sitä on aloitettava. En tiedä, mitä ne nykyään ruotsin yo-kirjoituksissa vaativat, mutta tämän voisi melkein painaa oppikirjaan:

Näin! Nyt on jää murrettu.

Jos oppikirjaesimerkin sijaan haluaa käyttää nuorisokieltä, sekin onnistuu. Näissä esimerkeissä huomaamme myös kaksi helppoa kysymystä, joilla keskustelua voi jatkaa:

Hieman pidemmän ”Hei, mitä kuuluu?”-tyyppisen aloituksen näemme tässä. Keskustelua voi jatkaa myös niillä kysymyksillä, joita kaverin profiilikuvista on herännyt:

Sitten, kun on saanut riittävän monta kertaa Callelta, Åkelta tai Olofilta englanninkielisen keskustelunaloituksen, voi tarkistaa, onko englanninkielisessä esittelytekstissä maininnut kielitaitoaan. 

Treffien lähestyessä voi myös miettiä, kannattaako paljastaa Åkelle puhuvansa sujuvasti tämän äidinkieltä vai teeskennellä taidottomuutta. Jälkimmäinen kostautuu, jos tapailua olisi luvassa pidempäänkin, mutta eikös kaikki romanttiset komediat ala salailusta?

Kovin tutulta vaikuttaa keskustelun taso siis Itämeren tuolla puolen. Onko muilla kokemuksia yhteispohjoismaisesta tinderöinnistä?