Hassuja asioita Senegalissa

Sitä kun on tarpeeksi kauan jossakin paikassa, alkaa tottua kaikenlaisiin kummallisuuksiin. Kuten nyt vaikka katonrajassa hoippuvaan liskoon tai ikkunan alla määkiviin vuohiin. Aamuviiden rukouskutsuihinkaan ei enää herää muuta kuin poikkeustilanteissa.

Näihin Suomesta käsin katsottaviin omituisuuksiin olen itse totuttunut. Tai voisi jopa sanoa, että mieltynyt.

Peittävät vaatteet
Todettakoot heti alkuun, että inhoan ihan Suomessakin ilman paitaa julkisissa paikoissa kulkevia miehekkeitä. Oli sixpack tai ei.

Mutta täällä jos näkee (päivällä) vilahduksen jonkun naisihmisen reidestä, niin tulee kyllä aika ohhoh huhhuh -olo. Vielä pahempaa jos se on oma reisi, joka pilkottaa hameenhalkiosta. Arvatkaa olinko heinäkuussa aivan järkyttynyt Suomen pääkaupungin pikkuhousu minisortsimuodista.

Maitojauhe ja murukahvi
Suomessa en ikimaailmassa kuvittelisi juovani murukahvia tai maitojauhemaitoa. Mutta nyt kyllä täytyy sanoa, että murukahvi maitojauheella ja hillittömällä määrällä sokeria on eittämättä aamujeni odotetuin hetki.

Kiinan propaganda-TV, CCTV
Ajottainen iltojeni huvi. Jänniä dokkareita kalastuksessa käytettävistä linnuista, tuhansia vuosia vanhoista asuintaloista ja perinteisistä paperinukketeatterista.Normandian maihinnousun muistopäivänä jurputusta siitä, miten Japani ei ole koskaan pyytänyt anteeksi toisen maailmansodan aikaisia tekojaan.

Englanniksi. Joka ilta, niin paljon kuin vain kehtaa katsoa. Lonely Planet China, on jo ostoslistalla.

Mystillinen cashewpähkinä

Käpälä ylös, joka on joskus syönyt cashew-pähkinöitä! Ja toinen tassu ilmaan, jos olet päivitellyt niiden hintaa.

Minäpäs ymmärrän nyt, miksi nuo pikkupurtavat tuntuvat joskus niin turhauttavan tyyriiltä. Kas tässä selitykseni aiheesta.

 

Ylläolevassa kuvassa oleva hedelmä on cashew-puun hedelmä. Se on kotimaisen omenan kokoinen

ja sen voi syödä. Maku on hieman vetisen imelä.

 

Hedelmässä oleva vihreä köntsä on se varsinainen pähkinä. Sitä ei voi vielä syödä.

 

Vihreä köntsä pitää nimittäin paahtaa mustaksi. Eikä sittenkään vielä päästä käsiksi pähkinään.

 

Nimittäin sitten kun on tarpeeksi monta paahdettua pähkinää, pitää perustaa pähkinänsärkijätehdas. Eli nakittaa homma parille pojankoltiaiselle, jotka naputtelevat pähkinät auki. Kädethän siinä sotkeentuu, joten naisten homma tämä ei ole.

 

 

 Kun musta kuori on saatu irti, naiset voivat toki osallistu pähkinöiden loppusiivoukseen.

Ja syömiseen.

 

 

Kas näin. Joko käsititte, miksi peenellä pähkinällä on niin paljon hintaa?

 

 

Pikkuherkut minihinnoilla

Varsinkin liikkuessa paikasta A paikkaan B tule Senegalissa törmättyä kaikenlaisiin herkkuihin ja niiden myyjiin. Aina ei edes tarvitse liikkua minnekään, vaan namin myyjä tulee luoksesi. Mikä parasta, näistä nameista ei juuri 100 rahaa enempää tarvitse maksaa. (Sata rahaa on muuten noin 20 senttiä.)


Tässä oma TOP4 -listaukseni Sengalin herkuista:

 

1. Sija, bissap-mehujää

 

Noh, mitäs sitä muuta kuumana päivänä kaipaakaan kuin jotakin kylmää. Bissap-mehujää on viilentävä vastaus kaikkiin  kuumiin kysymyksiin. Lisäpisteitä kotiinkuljetuksesta ja edullisesta 25 rahan hinnasta. Mehujäitä saa sesongista riipppuen myös muissa mauissa.

 

 

 

2.sija, munkkipallerot

 

 

Joskus tarvitsee jotakin rasvaista ja makeaa. Munkkipallero pelastaa tästä pinteestä. Sata rahaa per pussi tai 25 rahaa kappale.

 

 

 

3.sija, minifatayat

 

 

Suolaiset ja rasvaiset pikkupiiraat, joiden sisältä saattaa joskus jopa löytyä kananpala. Punainen soosi ärjyä sipuli-tomaattisosetta. Makuina löytyy myös tonnikala. Itse suosin lapsityövoimalla myytyjä kappaleita. Ainakin Fimelassa. Hinta 25 rahaa kipale.

 

 

Pienet fatayakauppiaat

 

 

 

4.sija, pähkinät

 

 

Joko maa- tai cashewpähkinät. Varsinkin bussimatkoilla näistä on suoranaista ylitarjontaa. Kun myyjä kajauttaa huudon "Namaras, namaras!" on hänellä sinulle pähkinä purtavaksi. Hinta 100 rahaa pieni pussi.  

 

 

 

 

 

Saamarin inisijät

Varoitus: Sisältää kuvia tulehtuneista hyttysen puremista.


Tänne tullessani päähäni oli iskostettu, että hyttysiä tulee väistellä kuin ruttoa. Nuo pienet inisijät kun voivat tartuttaa sinuun malarian, joka ei ole kiva tauti.

Parhaani mukaan olen vältellyt pikkupirujen seuraa. Hyttysverkko suojaa hyvin nukkuessa. Päivisin verenimijöitä harvemmin näkyy. Joskus kyllä tuntuu. Silloin tekee mieli raapia.

Haluankin nyt sanoa saarnata kaikille etelänmaissa viihtyville. Älkää missään nimessä menkö raapimaan puremia niin, että iho menee rikki. Voi nimittäin käydä niin kuin eräälle. Eli näin:

 

Mitättömät pikku puremat voivat nimittäin tulehtua. Ja kahden -kolmen viikon kuluttua ne näyttävätkin jo tältä:

 

 

 

 





Koska olen täällä landella ja hoitohenkilöstön ohjeet kuulostivat olevan vähintäänkin viime vuosisadalta. Päätin ryhtyä oman elämäni lääkäriksi/terkkariksi. Vai miltä kuulostaa hoito-ohje, jossa käsketään poistamaan arpikudosta?

Tee siis näin kun tulehdus iholla uhkaa:

1. Pidä tulehtunut alue puhtaana. Desinfioi jodipitoisella puhdistusaineella, betadiinilla.
2. Heitä tulehdusalueelle Basibactia, jonka olet ottanut mukaasi Suomesta.
3. Odota parantumista
(4. En osaa sanoa kannattaako tulehdusalue laastaroida/peittää. Itse en peittänyt, sillä ajattelin laastarin vain aukaisevan haavan uudestaan ja uudestaan...)

Minullahan ei akuutissa vaiheessa ollut Basibactia käytössä. Kolmen viikon ärtymyksen jälkeen painelin apteekkiin ja pyysin antamaan jotakin, mikä tehoaa. Sain jotain antibioottivoidetta. Kaksi päivää ja jalka parani.

Paikallisen terveydenhoitajan mukaan tein kuulemma kaiken ihan väärin. Betadiinia ei olisi saanut käyttää ollenkaan ja antibioottivoidekin oli iso vitsi. Hoovee vaan sullekin.

Jos nyt kuitenkin jonkun terveydenhuoltoalan ammattilaisen mielestä jakelen aivan vääriä tietoja, niin korjatkaa minua.

Senegalilainen jääkaappi

Minulla ei ole täällä jääkaappia. Toistaiseksi elämä on sujunut ihan hyvin ilman moista luksusta. Joskus heikkoina hetkinä antaisin, mitä vain kylmästä vedestä, mehusta, mistä tahansa juomasta. Yleensä silloin marssin Fimelan huoltoasemalle. Huoltoasemalla minut tunnetaankin jo Madame Ranina, koska ostan lähes aina jostakin arabimaasta maahantuotua, kylmää, hedelmämehua.

Joskus kun on aikaa ja halua rakentelen tällaisen senegalilaisen jääkaapin. Sen käyttöaika on vain yksi ilta. Kuitenkin tämä on sellainen yhden illan juttu, jota voin hyvin suositella kaikille jääkaapittomasta elämästä nauttiville.


Senegalilaiseen jääkaappiin tarvitset:

Ämpärin
Litran pussissa pakastettua vettä, eli jäätä
Vasaran
Muovipusseja

 

1. Lataa kylmennettävä neste muovipusseihin. Kuvassa jäähdytykseen on menossa bissap-mehua.

 

 

2. Hajota jääharkot vasaralla.

 

 

3. Lataa juomapussit ämpäriin ja peittele jäällä. Varo hajottamasta pusseja jääpaloilla. Kansi kiinni ja parin - kolmen tunnin odotus. Kylmää tuli.

 

 

 

 

 

Kaftaanikunnossa

Alkukesästä Hesarin kolumnisti kehotti naisia vaihtamaan bikinikunnon kaftaanikunnoksi. Näin pari kuukautta jälkikäteen (muoti tulee tänne Saharan eteläpuolelle vähän hitaasti) minäkin olen kaftaanikunnossa. Tosin paikalliset suosivat läpinäkyviä kaftaaneja, jotka loppujen lopuksi eivät peitä juuri mitään. Ilmeisesti tässä liehuviitassa olisi vielä ihan soveliasta heilua pelkät rintsikat alla.

Pöö! Ja hei huomatkaa, meikkasin. Peräti poskipunaa ja meikkipohja.

 

 

Kaftaanini on hankittu tämän viikoista korite-juhlaa varten. Paikalliset suosivat kaikkea kiiltävää, joten minunkin oli saatava asuuni vähän blinblingiä.

 

Pinkit blingbling-sandaalit

 

Asuviritykseni oli oikein onnistunut tilaisuuteen. Pikkupojat vetivät tanssiksi minut nähdessään ja aikuiset naiset olivat aivan yhtä innoissaan. Kerrankin en ollut täysin alipukeutunut.

 

Ja tässä vielä pari kuva, minkälaisessa seurassa tuli juhlapäivää tuli:

 

 

 

 

 

 

 

 



Suuri senegalilainen juhlapäivä

Jee! Ramadan on finaalissa! Eilen vietetettiin ramadanin loppumista juhlistavaa Korite-juhlaa.  Ei enää tarvitse selitellä, miksi en paastoa. (Koska ei huvita olla juomatta 35° C lämmössä. Toki tämä ilmaistaan kiertoteitse, kuten: "Olen kristitty, paastoan pääsiäiseksi, as if. Olen sairas, köh köh...)

Päivä alkoi sillä, että tavallisen kukonlaulun sijaan heräsin kukon kuolinkorinaan. Paaston päättymistä kun juhlitaan - mitenkäs muutenkaan - kuin syömällä hyvin. Tässä tapauksessa pataan lensi suurin osa pihan siipikarjasta.

Koska pelkkää kanaa ei popsi pässikään, niin kanasen seuralaiseksi pilkottiin varmaan viisi kiloa sipulia. Tähän toimitukseen minäkin pääsin osalliseksi. Päivän sipulisaldoni taisi lähennellä jotain 20:tä.

 

Sipulisirkuksen aikana miehillä oli hengellistä toimintaa moskeijassa. Koska oli juhlapäivä kyseessä, hommat hoidettiin ykköset yllä. Miesten palattua moskeijasta pihalla hyöri yksi jos toinenkin tyyppi. Tulivat pyytämään anteeksi viime vuoden tuhmuksiaan. Kaikki saivat anteeksi.

 

 





Ja kun vihdoin sipulit oli saatu pilkottua ja ruoka tehtyä, niin täytyihän se ruoka syödäkin. Tässä vaiheessa minulla oli jo ihan törkeä nälkä ja kiskoin kaiken, mitä eteeni sain. VIRHE. Nimittäin, kun kotona oltiin syöty, niin sitten mentiin naapuriin syömään... Naapurissa oli tarjolla ainakin viittä eri ruokaa. Kohteliaasti niitäkin sitten maistelin... Jälkkäriksi vielä limsaa.

 

Kun ruoka oltiin saatu laskeutumaan, alettiin valmistautumaan iltaa varten. Tähän liittyy myös oma lost in translation -hetkeni. Oli kai jonkinmoinen tarkoitus mennä tervehtimään tuttuja ja ystäviä jossain vaiheessa...

 

Minuakin oltiin pyydetty käymään. Odotin ja odotin, milloin porukat lähtisivät kotipihasta vierailulle, että  minäkin voisin tehdä kierroksen. Iltaan mennessä näin ei kuitenkaan käynyt. Vierailut jäivät sitten tekemättä. Täytyy kai sitten vain sanoa, että minulla oli jäätävä päänsärky, etten päässyt paikalle.

Loppuillasta kävin vielä ihmettelemässä tanssimeininkejä ja juhlapukeutumista.