keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Muisteloita Kentistä

Jostain kaikui korviini, että Kent olisi pakkaamassa pillejä pussiin. Mietin, että kuinka nyt käy suomalaislasten kielitaidon. Ilman Kentiä, minä en osaisi sanoa ruotsiksi selkäranka. Enkä ymmärtäisi, mitä solstickepojkenilla tarkoitetaan.



Minun ja Kentin tarina alkoi ollessani vielä ala-asteella. Mielestäni Om du var här oli liian härski 12-vuotiaalle. Näppäränä tyttönä sanoitin biisin uudestaan. Siitä tuli tsekkiläistä piirroshahmoa ihannoiva Om Myyrä här. Lauloin kappaletta esimerkiksi keinuessani.

Jokunen vuosi myöhemmin, taisi olla 2003, olin päätynyt Provinssirockiin. Pääesiintyjänä oli Kent ja minä halusin mahdollisimman lähelle bändiä. Lavan edessä kun on parhaat bileet.

Ja voi mitä tulitusta se olikaan! Olin nimittäin saanut ihailijan. Joku puristi persettäni. Ajattelin, että kärleken väntar ja annoin olla. Ehkä se oli vain vahinko?

Mutta tämä rakkaus ei odottanut. Puristelu jatkui musiikin tahdissa. Tilannetta ei päässyt karkuun, koska yleisö pakkautui eteenpäin. Olin siis jumissa tuntemattoman rakastajani kanssa.

Päätin hakata lemmiskelijääni kyynärpäälläni. Herra ymärsi, että halusin häntä entistä enemmän. Jostain ilmestyi kieli näkökenttääni. Väistin. Hakkasin tyyppiä entistä lujempaa. Luojan kiitos, bändi oli lopettamassa. Ihmisjoukko hajaantui.

Rakastajastani näin vain, että hänellä oli juoksulenkkarit jalassa. Hyi yäk. Sekin vielä. Vuonna 2003 ne olivat merkki alemmasta sosiaaliluokasta.

Lopuksi vielä pikainen ruotsinkurssi. Tästä biisistä voi opetella esimerkiksi sanan selkäranka ja silmäkulma:


Ja tästä taas löytyvät solstickepojken ja muita pyromaniaan liittyviä juttuja:


Että sellaista tällä kertaa. Mitäs ruotsinsanoja sinä olet oppinut oppituntien ulkopuolella?





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Puhunko ihan puuta heinää vai totisinta totta? Kommentoi!