Minut on jätetty

Näin jälkikäteen ajateltuna kaikki merkit olivat kyllä jo hyvän aikaa ilmassa. Yhteistä aikaa ei löytynyt millään. Sitten kun sitä löytyi, niin homma meni riitelyksi.

Ei siis tullut yllätyksenä, että yksi päivä Tinder uhkasi kadottaa profiilini. Olisin voinut pelastaa profiilini, jos olisin päästänyt peukaloni villiksi ja alkanut tykätä ihmisistä. No. En alkanut tykkäilemään. Joten Tinder kai sitten jätti minut. Tekstiviestillä. Aika noloa.

Yritän tässä nyt pärjäillä. Kyllähän tämä vähän tyhjältä tuntuu, kun kukaan ei ole kertomassa, mitä vikoja minussa on. Tai mikä olisi herralle sopivin sisääntulokulma.

Hakemista en ajatellut kuitenkaan lopettaa. Miehen sijasta ajattelinkin hakea töitä. Eiköhän sitä seksuaalista häirintää pääse kokemaan myös työelämässä.

Tinder-seikkailuni päättyessä kuvani suomalaisesta miehestä on jokseenkin omituinen. Onneksi Ruotsissa on osattu tehdä dokkari suomipojista. Kiitos Finnomani -ohjelman, ymmärrän Pekkoja vähän paremmin.  Klikatkaa siis itsenne SVT Playhin ja oppikaa.

Ohjelmassa eräs valokuvaaja kertoo, miksi suomalaiset miehet ovat sellaisia kun ovat. Hänen mukaansa suomalainen mies ei puhua pukahda ennen kuin on miettinyt asian täysin loppuun.

Hiljaisuus johtuu siis kovasta aivotyöstä. Näin ollen kun suomalainen mies avaa suunsa, tulee sieltä pelkkää asiaa.

On todella helpottava saada tietää, että kaikki ne Tinder-viestit jotka minä tai kaverini olemme saaneet, ovat olleet tehokkaan aivotyöskentelyn tulosta. Mikään ei ole ollut harkitsematonta, vaan ihan täyttä asiaa.

Niin kuin vaikka tämä kaverini saama viesti mieheltä, jota hän ei  ole koskaan tavannut. (Naisen viestit harmaalla)