sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Minkä väristä guacamolen pitäisi olla?

Olen päättänyt pelastaa maailman syömällä vain sesongissa olevia kasviksia ja muita suuhunpantavia.

Koska tuolla lumen alla ei nyt hirveästi kasva mitään ja viime kesän porkkanatkin jäi kylvämättä, niin olen turvautunut makumatkoihin. Onneksi jauheliha ja espanjalaiset tomaatit ovat aina  sesongissa.

Päädyin siis mielikuvituksekkaasti nakkopellin pariin.

(Nakkopelti = nachopelti, eli maustetun ja paistetun jauhelihan päälle kasataan nachoja ja juustoa. Sitten homma uuniin ja napaan eri soosien seurassa.)

Syytän tästä tapaturmasta kämppistäni. Jos hän ei olisi moista jauhelihapläjäystä joskus valmistanut, olisin syönyt loppuelämäni vihersmoothieita, kasvisruokia ja  lisäravinteita. Aivan varmasti.


Sipuli myöhästyi kuvauksista ja suolaa ujostutti. 
Mutta muuten näillä aineilla saat aikaiseksi vaaleanpunaista guacamolea.

Tapahtunutta vahinkoa yritin sitten paikkailla ihan itse tekemälläni guacamolella. Jostain kumman syystä minun guacamolestani tulee vaaleanpunaista mönjää, kun taas se kaupan tahna on vaaleanvihreää. Dear Eki, olenko ihan normaali?

No, joka tapauksessa, vaikka guacamoleni on oudon väristä, on se ihan törkeän hyvän makuista. Nyt haluankin, että kaikki te siellä omissa pikku keittiöissänne laitatte omiin guacamoleihinne aurinkokuivattua tomaattia!

Suosittelen myös sipulimäärän tarkkailua. Itse olen juuri parantunut tavasta upottaa ruokaan kuin ruokaan vähintään kolme valkosipulinkynttä ja tolkuttomat määrät sipulia. Vähemmän on sipulien kanssa enemmän.

Ja sitten kolmas vinkki kotitekoisille guacamolisteille. Sitruuna- tai limettimehu estää töhnänne tummumisen. Näin voitte syödä guacamoleanne vielä seuraavanakin päivänä.

Saanan Martta-kerho kiittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Puhunko ihan puuta heinää vai totisinta totta? Kommentoi!