Olen varmaankin maailman huonoin turisti. Ensitöikseni St. Louisissa painelin hostellini ravinteliin ja sen jälkeen päiväunille. Päiväunet venyivät iltaan ja niin hengasin siis ensimmäisen päivän hostellissa.
Toisena päivänä juoksin ympäri kaupunkia etsimässä lanzopratsolia kaupungin apteekeista. Refluksitautini kun ei oikein arvosta sipulia ja rasvaista ruokaa. Löysin jotain korvikelääkettä. Vedän nyt niitä. Illalla paikallinen oppaani lähtikin hautajaisiin, joten hengasin taas hostellissa.
Kolmantena päivänä hengasin taas vaihteeksi hostellissa. No ei vais. Hengasin vähän hostellissa ja löysin kaupungilta ravintolan, josta sai tosi hyviä katkarapuja. Huraa. Sitten ostin neljä postikorttia.
Näin hehkeä oli siis vierailuni St. Louisissa. Nyt voin siis sanoa käyneeni siellä. Huh huh. Kauhean rankkaa tämä matkustaminen. Ja parasta koko reissussa oli bussissa istuminen ja ne katkaravut.
St. Louis on kuuluisa siirtomaa-ajan asumuksistaan
Joidenkin mielestä St. Louisin arkkitehtuuri on ihan liian ranskalaista
Poika ja senegalilainen uimapatja - riisisäkki täytettynä jollakin. Taustalla kalastajapaatteja, joilla käydään kalassa tai kuljetetaan laittomia siirtolaisia.
Hei ja täältä saa niitä katkarapusia. Menkää tänne. Erityisesti kahdeksan kuukauden kala ja riisi-kuurin jälkeen kookoscurry-katkikset olivat oikein mukavia. Turistipaikka, mutta mähän olenkin turisti. Tiskin alta myytiin alkoholia. Omistaja eri mukava. Ja huomaa ruokalistan kuva Faidherben sillasta, joka on yksi St. Louisin nähtävyyksistä. Sen on suunnitellut yksi Eiffel, joka suunnitteli myös sen yhden tornin Pariisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Puhunko ihan puuta heinää vai totisinta totta? Kommentoi!