Kuuta nousevaa

Ramadan alkoi tänään. Villi veikkaukseni on, että loppukuusta iloiset ja hyväntuuliset sengalilaiset kärsivät kaikki sukupuolesta riipumatta pahimman luokan PMS-oireista. Hormoneilla tosin ei ole mitään tekemistä kärttyisyyden kanssa. Kiukuttelu johtunee yksinkertaisesti siitä, että heillä on nälkä. Kenelläpä ei olisi kuukauden paastoamisen jälkeen.

Omaan elämääni ramadan on jo vaikuttanut siten, että minulla on nälkä. Enkä edes paastoa. Lähikaupassani ei nimittäin aamulla ollut kuin pikku pätkä patonkia jäljellä. Olen jo henkisesti valmistautunut juoksemaan ympäri kylää löytääkseni ravintolan, jossa olisi lounasta tarjolla.

Mutta huolestuneille tiedoksi. Ei täällä väki vietä koko kuukautta syömättä. Ruokailut on vain ajoitettu ajalle, jolloin aurinko ei paista. Samoin juominen. Siis ihan vedenkin juominen. Eikä lapsien ja sairaiden tarvitse paastota.

Ja tosiaan ramadanin alkua odotettiin kuin kuuta nousevaa. Lauantaina koko pihan väki vilkuili taivaalle. Josko se kuu näkyisi ja ramadan alkaisi?  Tunnelma oli vähän sama kuin lapsena jouluaattona. Että tuleekohan se pukki vai ei?  Kuu-ukkoa ei näkynyt vielä lauantaina, mutta eilenpä näkyi. Ja nyt on sitten nälkä.

Hei ja viikonlopun aikan askartelin tällaisen hienon elokuvan. Bingoa voitte pelata sanoilla hauska, tässä ja elikkä. Ha det bra ja silleen!

 

Uusia vaatteita ja tauteja

Ryhdyin taas muotibloggariksi. Lähinnä sen takia, että Sairaan Ihana Sanni kertoi mun pitävän muoti -ja ruokablogia. Ruokapuoli on kohtuullisen hyvin edustettuna, mutta vaateasiat ovat jääneet vähemmälle. Näitä vaateasioita olisi takuulla enemmän, jos saisin kuviin vaihtopään. Kahdestakymmenestä kuvasta ehkä yhdessä muistutan vain etäisesti maanista sarjamurhaaja.

Mutta ennen kuin jätän teidät kahdestaan sarjamurhaaja-Saanan kanssa, halua kertoa uusimasta taudistani. Olen siis kokeillut jo kahden viikon ripulin ja kaikki ulos -oksutaudin. Nyt minulla on kaksi tulehtunutta hyttysenpuremaa.

Ette voi uskoa kuinka suureksi tulehtunut hyttysenpurema voikaan paisua. Siihen vielä sopiva määrä märkimistä ja purema alkaa muistuttaa naamiaisasuissa käytettyjä lateksihaavoja. Minulla näitä kivoja koloja on nilkassani kaksi. Ja ihan itseäni saan syyttää. Mitäs menin raapimaan...  En  laita kuvia, vaikka niitäkin olisi. Vai haluaako joku nähdä märkivän haavan?

Mutta takaisin sarjamurhaajaan. Kas tässä Goreen saarelta hankittu mekko. Huivilla päässä ei ole mitään uskonnollista tai seksuaalista merkitystä. En vain halua polttaa päänahkaani. Minulle riittää märkivä nilkka. Kalsarit jalassa mahdollisten Marilyn -hetkien varalta.

Meikkinä käytin aurinkorasvan ja hien sekoitusta. Mineraalit suoraan hiekkatieltä.

Selviytymisohjeet senegalilaisin häihin

Senegalissa häät ovat tärkeät juhlat. Niitä on vähän väliä ja niitä juhlitaan pitkään ja hartaasti. Mikä parasta, niihin voi mennä, vaikka ei olisi kutsua herunutkaan. Eikä edes tarvitse tuntea hääparia. Minulla esimerkiksi ei ole mitään käsitystä kenen häissä sitä tulikaan oltua. Täällä taitaa päteä  tähänkin asiaaan enemmän on parempi -periaate...

Itse olen tolloillut kaksissa häissä. Kaksien häiden kokemuksella uskallankin nyt jakaa parit neuvot ummikoille. Valitettavasti syvempää ymmärrystä kyseisestä juhlasta minulla ei vielä ole. Jahka valaistun, niin kerron lisää. Tai ehkä joku viisas lukijani kertoo?

Mutta nämä asiat minä ainakin olen oppinut:

1. Pukeudu hyvin
Sulaudut joukkoon huomattavasti helpommin jos ylläsi on paikallinen asu. Jos sellaista ei lödy, niin pitkä hame ainakin on ihan näppärä. Mitä värikkäämpi, sitä parempi. Nimittäin mikään muu ei täällä hyppele pahemmin silmille kuin turisti, jonka khakinväristen sortsien alta pilkottaa katkaravunpunainen iho. Vaatteet päälle siis.

Tämännäköisessä seurassa tuntuu aika nopeasti harmaavarpuselta...


2.Varaudu tanssimaan
Enemmin tai myöhemmin. Vastusteluista huolimatta, sinut tullaan raahamaan tanssilattialle. Laita silmät kiinni ja heilu mukana. Ole onnellinen, jos ympärilläsi on muita tanssijoita. Parhaassa (tai pahimassa) tapauksessa nimittäin joudut tanssimaan satapäiselle yleisölle i-han yk-sin. Lopuksi kaikki nauravat sinulle. Naura mukana. Nimittäin jossain vaiheessa huomaat, että kaikkille tanssijoille nauretaan. Myös niille hyville.

Mamma bailaa. Taustalla rytmiryhmä.

3. Älä jätä lompakkoa kotiin
Kun olet suoriutunut tanssiesityksestäsi sinun tulisi antaa rahaa soittajille. En tiedä meneekö raha itse rytmiryhmälle vai hääparille. Kuitenkin on aikas noloa, jos sinulla ei ole mitään annettavaa. Nimim. kokemusta on. Rahaa kannattaa varata myös heräteostosten tekemiseen. Juhlat ovat pitkät, eikä juomatarjoilua juuri ole. Eli jos tekee mieli limpparia, niin kolikoita mukaan. Lisäksi juhlan aikana huutokaupataa esimerkiksi kankaita ja astioita. Tulot menevät hääparin hyväksi.

Nämä ohjeet koskevat hääjuhlaa, johon naiset osallistuvat. Miestenosaston juhlinnasta minulla ei ole sattuneesta syystä mitään käsitystä. Ehkä he istuvat ringissä ja juovat teetä.

Morsiamen tunnistaa räikeimmästä meikistä ja vaaleaksi puuteroiduista kasvoista 

Meidän jokapäiväinen djebu-djenimme

Olen ehkä jo maininnutkin saamastani riisi - ja kalayliannostuksestani. Jos Isä meidän -rukous olisi senegalilaista alkuperää. Tai jos se käännettäisiin Senegaliin sopivaksi, ei siinä pyydettäisi antamaan meille jokapäiväistä leipäämme. Ehei suinkaan. Senegalissa rukoiltaisiin jokapäiväisen djebu-djenin puolesta.

Koska haluan jakaa tuskani kaikelle kansalle, niin tässä omaan luovuuteen kannustava ohje Senegalin kansallisruokaan. Tämä on oikeasti ihan kiva ruoka. Kolmen kuukauden djebu-djen -kuurin jälkeen vaan maistuisi kala ja riisi vähän eri muodossa. Vaikkapa sushipalleroina...

Hanki jostakin keräilyerä erilaisia vihanneksia ja juureksia. Ainakin porkkana, kaali ja tomaatti on kivoja. Niin ja siippuli ja valkosiippuli.

Varaudu päivän treenin, jos et omista tehosekoitinta. Nimittäin nyt valmistetaan helvetinmörssärissä maustetahna kaloille. Heitä joukkoon ainakin mustapippuria, chiliä, mausteliemikuutio, valkosipulia, sipulia, paprikaa. Tämänkertaiseen soosiin tuikattiin vielä rakenneta antamaan kaalia (!).

 

Jos itseä ei kiinnosta muusailla sipuleita, niin homman voi ainakin täällä nakittaa jollekin itseä puolta pienemmälle.

 

 

Sillä aikaa kun lapsityövoima hoitaa kätevästi maustetahnan teon, on hyvä viritellä tulet keittiönnurkkaan. Suosittelen kokeilemaan ihan jokaisessa suomalaisessa kotikeittiössä. Varsinkin näin juhannuksen aikaan, kun pelastustoimi on muutenkin herkässä tilassa.

 

 

 

 

Maustetahnan valmistuttua tehdään kaloille pari makua tuovaa elinsiirtoa. Eli tahnat kalan sisuksiin ja kalat paistumaan reilussa öljyssä sinne keittiönperukoille viritettyyn pataan.


Kun kalat ovat palaneet sopivasti karrelle, otetaan ne pois öljykylvystä. Kalojen tilalle pataan pudotetaan tällä kertaa tomaattia, paprikaa ja sipulia. Tämä on siis se varsinainen riisin kastike. Niin riisihän oli keitetty jo kauan ennen kuin kalojen kanssa temppuilu alkoi.

Kun kasvikset ovat pehmenneet mukaviksi, roiskaistaan pataan vettä ja kovat kasvikset. Siis porkkanat, kaalit, munakoisot ja muut yllärit. Päästä myös friteeratut kalat viimeiselle uinnilleen yhdessä kalojen kanssa.

Kun kasvikset ovat pehmenneet kaiva ne ja kalat padasta reikäkauhalla.  Sekoita riisi liemen kanssa ja asettele kasvit ja kalat vadille. Syö käsin tai lusikalla. Autenttisen Senegal-kokemuksen saat kun syöt tätä 2-4 kertaa viikossa.

Hommaan kuuluu vielä kastikkeet soijasta ja hibiskuksesta (tuo vihreä töhnä vadilla). Mutta niiden ohjeet joskus toisella kertaa.

Uusi ravinteli Fimelassa

Hiljattain Fimelassa avattiin uusi fast food  -tyyppinen ravintola. Tietysti olin kärppänä paikalla , sillä kyseisestä ruokapaikasta saa hampurilaisia. Olen syönyt kohta kolme kuukautta riisiä ja kalaa, joten vaihtelu todellakin virkisti.

Ravintolan ruokalista. Kauniimpi on tulossa.

Ravintolan konseptiin kuuluu pikaruoka ja ja madeleine-leivokset. Leivoksia olin jo syönyt jo aiemminkin. Tällä kertaa niitä tarjottiin alkuruuaksi. Kerroin kuitenkin kokille haluavani ne vasta hampurilaiseni jälkeen.

Fimelassa ollaan selkeästi ajan hermolla; kaikki mahdollinen tehdään ihan itse. Sämpylät leivotaan paikan päällä ja salaatti haetaan naapurin kasvimaalta. Varsinainen lähiruokapaikka siis kyseessä.

Tuoleja tai pöytiä ravintolassa ei vielä ollut, mutta meille löytyi paikka takapihan penkiltä. Ravintolan omistaja oli pitänyt tehokasta äänentoitolaitteistoa tärkeämpänä hankintana kuin istumapaikkoja.

Niin ja se itse hampurilainen. Olin suorastaan yllättynyt annoksen ulkonäöstä. Sehän jopa muistutti hampurilaista. Tosin pihvin tilalla oli ranskalaisia ja lihasuikaleita. Söin sen kuitenkin ja olin iloinen.


Saatan jopa käydä uudestaan. Tein myös diilin kokin kanssa, että saan käyttää uunia, jos haluan tehdä kakkua. Haluan minä.

Himot ne on hiirelläkin

Minulla on täällä yksi (1) varsinainen työkaveri. Hän on sellainen minua huomattavasti laihempi, ei erityisen pitkä herrasmies. Kulkee yleensä liian suurissa puvunhouisuissa ja AIDS-järjestön T-paidassa. Yksi hänen kulmahampaistaan on surkastunut pieneksi ruskeaksi nykeröksi ja hänen perässään leijailee mieto hienhaju. Varsinainen unelmien poikamies siis. Ja sitähän tyyppi on, poikamies. Naimisiin kun ei ole vielä päässyt, vaikka ikääkin on jo kertynyt.

Jos heppu on oikein hyvällä tuulella, hän tervehtii minua lepuuttamalla kättään olkapäälläni. Joskus käsi "luisuu" yläselälleni. Samalla kun hän hiplailee yläkroppaani, kertoo hän mairealla äänellä, että "Ihana nähdä sua taas Saana... päivä on taas paremi kun sä olet täällä".

Töistään tyyppi ei ole juurikaan kiinostunut. Teenjuonti on hänestä jännempää. Viime viikolla tajusin, että herra Hiplarilla on teenjuonnin lisäksi toinen harrastus. Kun istahdin työkoneen ääreen hänen jälkeensä, avautui selaimessa suora näkymä pornosivuille. Työtuoli oli vielä lämmin hänen jäljiltään ja selaimesta olisi voinut valita esimerkiksi tyttöjen välisiä toimintoja.

Kieltämättä tämä tuo pikantin lisän hänen tapaansa tervehtiä minua.

Vittu, pornoooo, keskellä työpäivää.

On olemassa jotakin jalkapalloa suurempaa

Näin potkupallon maailmanmestaruuskisojen alkaessa tällainen urheilullishenkinen postaus.

Jalkapallo on kyllä ihan suosittu lajike täällä Senegalissa. Mutta sitten täällä on myöskin ihan oma paikallinenkin urheilulajinsa. Siinä isot miehet leikkivät hippaa hiekkalaatikolla. Aika hassunnäköistä touhua se on. Niin siis painista on kyse.

Tämä hieno laji inspiroi minua niin, että tein siitä videon. Ei luultavasti toimi. Latauksessa oli jotain häikkää. Mutta kokeillaan, jos vaikka toimisi sittenkin.