Lue nyt! Ennennäkemätön Senegalista palanneen vapaaehtoisen haastattelu

Huraa, olen vihdoin saanut itseni kiinni! Tässä teille syväluotaava haastatteluni. Ite tein.



Saana, sä oot nyt ollut Suomessa melkein kaksi kuukautta. Miten menee? Onko Suomi ihan paska maa?

- Ei mulla mitään valittamista ole. Vähän tietty tuntuu köyhältä, kun kukaan ei juokse enää mun perässä ja pyydä rahaa. Ja on sekin vähän tylsää, ettei kukaan enää tahdo mennä mun kans naimisiin.

- Nyt mä juoksen vaan kaikkien perässä ja pyydän niiltä rahaa. Tai sitä, että ne menis mun kans naimisiin. Asetelmat on vähän muuttunu.

Kun senegalilaiset kysyivät, millaista lumi on, sanoin että se on vähän niin kuin hiekkaa. 

Paitsi että se muuttuu vedeksi iholla.

Sä olit Senegalissa tasan tarkaan yhdeksän kuukautta. Mitä ihmettä ihminen voi tehdä yhdeksän kuukautta jossain kehitysmaassa?

- Yhdeksässä kuukaudessa ehtii tehdä vaikka lapsen! Pääsääntösesti mä hääräsin Suomen Partiolaisten kehitysyhteistyörojekti Woomal 2:n vapaaehtoisena. Tein lehteä, kirjoitin blogeja, askartelin paskartelin lasten kanssa sekä tapasin aika monta kunnansetää ja -tätiä, joille projektia esiteltiin. Mua tykättiin esitellä tärkeinä pidetyille henkilöille, koska olin ulkomaalainen.

Aika usein mä hakkasin myös päätä seinään, ku mikään ei tuntunu etenevän mihinkään. Mä tein paljon suunnitelmia, mutta harvan mä toteutin.

Kuulostaa vähän siltä, että olisit tehnyt ihan töitäkin. Mulle on pikkulinnut laulanu, että työnteon sijaan Senegalissa keskityttäis teen juomiseen. Onko totta?

- Kyllähän Senkuissa teetä kitattiin työajalla enemmän ku kahvia Suomessa. Mutta ei sillä puolen maailmaa muutenkaan ollut kauhean tarkkoja työaikoja.

Jos tarvit vaatekaupasta jotakin iltakymmeneltä, painelit vain kauppaan. Jos kauppias ei ollut putiikissaan, sai sen paikalle sillä, kun soitti seinässä olevaan puhelinnumeroon. Ihan milloin vain.

Nimittäin jos oli käynyt niin hyvä säkä, että oli töitä. Niin totta maar, työnsä piti hoitaa 24/7.

Tässä taidetaan pyörittää nappikauppaa

No niin nyt riitti työasiat. Ei ne ketään kiinnosta. Kerro jotain jännempää. Senegal on muslimimaa, olitko sä ihan alistettu, burkhaan piilotettu naisparka?

- Senegalissa islam otetaan aika rennosti, mutta tosissaan. Kokonaan hunnutettuja naisia näki todella harvoin. Mäkin tepastelin aika usein yksin esimerkiksi Dakarissa, mutta koskaan ei pelottanut. Ei miehet kattelleet minua tai muitakaan naisia pelkkinä lihanpalasina.

Enemminkin oltiin ystävällisiä. Kerran joku vajakki(siis oikeesti joku retardi) alkoi seurata mua torilla. Kun torimyyjät spottas tapahtuman, ne pyysi mua kojuunsa ja läksyttivät vajakin matkoihinsa.

Huivi oli tytöillä päässä useammin kauneussysitä kuin uskonnollista intohimoista

Mä yritän saada tähän haastatteluun jotain draamaa ja sä vaan kerrot kuinka kaikki oli kivoja ja kaikki meni hyvin. Miten muka jossain kolmannen maailman valtiossa voi olla kivaa?

- No kato, jos ei ole mitään, niin ei tarvitse huolehtia mistään. Ja vaikka meidän mittapuulla aika moni senegalilainen oli ihan rutiköyhä, niin niissä olosuhteissa ne pysty kuitenkin ihan ok elämään. Perheet piti huolta kaikista ja kaikkien tehtävä oli huolehtia perheestä.

- Tulot revittiin kasaan ihan pikkuriikkisistä puroista. Josus saatiin uusia vaatteita ja jopa lihaa lautaselle. Ja koska perheet oli isoja, niin hyvällä tuurilla löytyi aina jostakin joku, jolla oli käynyt hyvä mäihä. Päässyt naimisiin Eurooppaan tai jotain.Tämän tyypin velvollisuus oli sitten elättää koko sukua.

Sä valitit Senegalissa aina ruuasta. Oliko se oikeesti niin pahaa?

- Ekat kaks kuukautta olin ihan, että jes ihanaa, paikallista ruokaa, huraa! Kuitenkin yhdeksän kuukautta riisillä, kalalla ja aina samanmakuisella, mutta eri nimisellä soosilla, teki kyllä tehtävänsä. Ei tee mieli vieläkään senegalilaista ruokaa. Ehkä ensi vuonna.

- Kaikista eniten mua pänni koko keikan aikana, että joku edellinen vapaaehtoinen oli kirjoittanut testamenttiinsa, että jos oikein nyppii, niin syö suklaata. Arvatkaa saiko koko Fimelan kylästä yhtäkään palaa suklaata! 

- Onneks en tykkää suklaasta.

Syö ite tätä 9 kk.

Eli jos et saanut suklaata mistään, niin sittenhän sun tarvi hankkia joku mies jostakin!? Onko sulla nyt senegalilainen lover boy odottamassa viisumia Eurooppaan?

- No höpsis tuollaista. Mä olin melko uskollinen mun mielikuvitusaviopuolisolle, joten näihin juttuihin en ihan täysillä lähtenyt mukaan. Mä en oo mikään visuumitoimisto tai avioliittoautomaatti.

No jos jätit pojat rauhaan, niin teitkö muuten mitään tuhmaa?

- Näissä muslimimaissahan ei kauheesti alkoholia käytetä. Ihmiset pelkää kuollakseen, että ne sekoaa lopullisesti, jos ne koskeekaan kaljapulloon. Tällasessa ilmapiirissä nuorta naisihmistä, joka nautiskelee ilolientä voi pitää aika pahiksena.

- Kaikista hurjimmat hetket olen siis kokenut naapurikylän hotellin terassilla, kun jaoin olutpullosen ranskalaisvahvistuksen kanssa. Kerran otettiin useammat kuin yhdet, joidenka jälkeen ranskis ajoi hiekkatietä skootterilla. Mä olin kyydissä. Ei pysytty kauheen hyvin tiellä.

Voit näyttää kuinka sekopäiseltä tahansa ja silti aina sun ympärillä pyörii ihania (partio)poikia

Oot aika pahis. En olis kyllä susta uskonut. Annoit jonku ranskun ajaa! Mutta voitasko lopettaa tää haastis? Mitä sä meinaat nyt tehdä?

Joo lopetetaan vaan. Nyt mä tarvisin sit töitä jostakin. Tietäiskö joku jonkun kivan paikan?!